IRC-Galleria

The Imaginarium of Doctor Parnassus

Coraline

Benny&Joon

The White Stripes (kaikki albumit)

8< Niin kuin muka olisi rahaa

Eilen piti siivota ja vaikka mitä, mutta päädyin nostalgioimaan ja aloitin pelaamaan uudestaan Final Fantasy X:ää. Pelasin vain puolisentoista tuntia ja päädyin Wakkan kylään ja seivasin yhteen teltoista. Ai että. FF vaan on niin hyvä. Tekisi mieli cossata Kimahria. Ensinnäkin kun sitä ei kukaan cossaa.. Toisekseen Kimahri on hieno hahmo. Mutta ei, ei tänä vuonna :< Toisaalta Auronkin olisi ihana. Tai toisaalta itse herra Tidus. Tai joskus toisenpäivän cossina Yuna.

Voi hitsi. Miksi FF X:ssä on liikaa ihania hahmoja?

Haluaisin kovasti saada Final Fantasy X-2. X kun löytyy jo omasta takaa ja tuo jatko-osa on sellainen must have, kun siinä on Paine, oi ihana Paine.

Ihan melkein 100 kävijää pelkästään eilisen aikana :O

Kiitos kaikille upeille ihanille ihmisille mielettömimmästä conista pitkään, pitkään aikaa. Kiitos ihanalle Tamperen cossiporukalle, jonka kanssa hyöriskelin pyöriskelin, matkustin ja yövyin. Kiitos Orolle, joka toimi kuskina, ja hyvää syntymäpäivää vielä kerran! Kiitos hyvästä juttutuokiosta Edeaen ja Zero-chanin kanssa. Kiitos PikminLinkille, mahtavana kunniavieraana olemisesta. Kiitos Robertille, joka oli hassu. Kiitos samoin niistä kuvista, joita ilmeisesti saan käyttää sitten ilmestyttyään netissä. Kiitos Emilialle Tonksinani olemisesta. Kiitos samoin, että suostuit niin innolla fighttaamaan kanssani ja ideoimaan sen sisältöä. Kiitos Ibille, joka teippasi minut litteäksi unohdettuani bindit kotiin. Kiitos Emille, Vilmalle, Orolle ja Umille, kun jaksoitte aina lauantaina auttaa tarpeen tullessa ja lainata hakaneuloja ja jesaria ja vaikka mitä. Kiitos kaikille, kun kestitte minua. Kiitos kaikille, jotka tulivat kehumaan asuani (en mielestäni niinkään niitä kehuja ansainnut). Kiitos ylipäätään mukavasta seurasta ja hienosta tapahtumasta!

Noniin, nyt kun on pidetty Oscar-puhe, voin syvällisemmin purkaa viikonlopun cosplaypainotteisia tunnelmia.

Mistä aloittaisi. Perjantaina lähtiessä oli todella kiire. Tähtäsimme lähtemään kello viiden ja kuuden välissä Emilialta, mutta se taisi mennä sinne kello 7-8 paikkeille. Halusimme nimittäin saada tapahtumarannekkeet, joita jaettiin majoituksessa vain ennen kello yhtätoista. Kuskimme myöhästyi kaksi minuuttia minua enemmän, joten minulla ei ollut hävettävää sitten niinkään myöhästyä aikataulusta. :P Ajomatkalla laitoin vielä asuani kasaan. Viuhkaa ompelin ja harsoin mekon yläosan rypytystä kiinni mekkoon. Lopulta tuli niin pimeää, etten nähnyt enää ommella. Lopetin suosiolla ja nukuin tunnin ennen määräpäähän saapumistamme. Majoituksessa ryhdyin suoraan hommiin ja sain asuni kutakuinkin valmiiksi kello 3.15, mikä oli ennätykselliset 45 minuuttia ennen arvioitua ajankohtaa. Viimeisenä tein hattuani, joka tuntui sulalta mahdottomuudelta. Maalaamani reuna oli yksinkertaisesti ruma, joten päädyin vähän vähemämän rumaan ratkaisuun ja liimasin kaksinkerroin liimattua silikkinauhaa nuppineuloin hatun reunaan. Nukuin siis reilut kolme tuntia, kun herätys oli seitsemältä. Aamulla tein viellä yksityiskohtien täydentämiseksi hattuun siitä roikkuvat nauhat, jotka kiinnitin hattuun nuppineuloilla.

Lauantaina ensimmäinen ohjelma, johon osallistuin oli PikminLink Q&A. Ihan ok kuunneltavaa oli ja hauska ja sympaattinen ihminen hän onkin. Kun häneltä kysyttiin, mikä on hänen salaisuutensa menestykseen ja upeisiin asuihin, hän ei osannut vastata. Minä hymyilin mielessäni, että kasvoillani, koska olin ymmärtänyt vastauksen. Kiitos PikminLink! Siinä mielessä oli todella avartava paneeli. Nyt tiedän miten toimia ja tehdä. Kiitos ihan mielettömästi. Ette tule ainakaan toivottavasti näkemään enää yhtään kiireellä tehtyä asua minulta. Eikä tuloksen täydellisyys ole pelkästään siitä kiinni, vaan se on jotain muuta... Se on jotain sanoin kuvaamatonta.

Toivoin todella pääseväni kisaamaan tuona päivänä ja lopulta pääsin. Tämä oli kisa, johon todella halusin. Kovimmat tuomarit, mitä saattoi keksiä Suomen conskenetilanteeseen tällä hetkellä. Olin sanoin kuvaamattoman onnellinen, kun Wemppa tuli pyytämään kisaan viime hetkillä ennen deadlinea. Merkitsi minulle paljon. Itse tuomarointi oli sen hetkellä karmivaa, pelottavaa ja tunsin epäonnistuneeni todella asussani. Johtui lähinnä siitä, että ensimmäinen tuomarointini, joka oli CosplayGaalassa, oli jotain aivan muuta. Minulle muistaakseni hymyiltiin. Nyt ei. Joka tapauksessa totesin tuomaroinnin olleen pettymys sen jälkeen. Mutta, jälkeenpäin aloin ymmärtämään, että sellaista se tosielämässä on. Karua. Mutta todellakin minä toivoin kritiikkiä ja sitä sain. Olin kyllä täysin tietoinen kaikesta, mistä minulle sanottiin, ja aion seuraavalle käyttökerralle korjata nuo epäkohdat. Lopulta myös totesin, että ei minulle kukaan sanonut, että asuni on rumarumaRUMA, vaan se oli pääni sisällä. Sain kritiikkiä vanteista, jotka näkyivät hameeni läpi, kulmakarvojen peittämisestä ja peruukin leikaamisesta. Ehkä siksi tuomarointi tuntui niin rankalta, että A) Sen todella näki heistä, että tuomarit olivat todella väsyneitä B) Pelkäsin kuulla samat asiat, jotka tiesin olevan pielessä. Se, mitä tuomaroinnilta todella hain, oli kritiikkiä sellaisista asioista, joista en vielä tiennyt. Ai niin. Eniten taisi harmittaa se, että oli itsekin niin väsynyt, että kaikki, KAIKKI, mitä vastasin kysyttyihin kysymyksiin meni päin persettä. Todella. Aion tehdä oman täyden kritiikkimerkinnän asustani. Olisin myös toivonut, että muutkin kuin Mert ja Rora olisivat avanneet tuomaroinnissa vähän suutaan. Mutta oli kuitenkin uusi kokemus ja jälkeenpäin ajatellen ihan mukava sellainen.

Illalla tein taas seuraavan päivän asuani, joka oli Potterin Remus Lupin. Modasin myös Emilian, eli Tonksin peruukin. Aamullakin vielä ruiskuttelin siihen lakkaa ja heitin päälle värin haalentamiseksi puuteria. Tuona iltana kiinnitin taskut, ompelin käsin kaulusta ja kiinitin napit ja nappien lävet. Vaikka suunnittelin sävyttäväni asuni tummemmaksi, en kuitemkaan sitä tehnyt. Ajattelin, että olisin fail kumminkin. Aamulla pakkailin ja meikkasin itseäni ainakin tunnin verran, jos en enemmän. Näytin varmaan todella hauskalta, kun ensimmäinen kerros meikkiä oli ruskeaa vesiliukoista kasvoveria levitettynä erikoisella tavalla. Viikset olisivat voineet onnistua myös paremmin. Muuten, ihan jees. Paitsi, että tänään tajusin koko homman olleen PEILIKUVANI. EIIIIIIIIIIIIIIh! Tein sen taas! Voisiko joku oikeasti muistuttaa minua, että näen peilikuvani, enkä koskaan itseäni!

Okei se siitä. Sunnuntai tuntui todella lyhyeltä. Kävin ainostaan katsomassa FFFigthin, mutta olisin halunnut oikeasti kuulla Roran ompeluvinkkejä. Päivä vain kului niin äkkiä. Minkäs sille mahtoi. Sen lisäksi, että Robert tuli ottamaan minusta kuvan lauantaina ("Have I already taken a picture of you?"--"No... You have not"--"Then I'm going to take one now"), tuli hän ottamaan sellaisen myös sunnuntaina lähestyttyään sellainnen jännä ilme kasvoillaan kahvilan pöytärygmenttejä, joihin olimme asettautuneet. En muista keskustelua tarkalleen, mutta hän ilmesesti piti Remus -meikeistäni, sanoi, että näytin viiksineni ihan häneltä, otti kuvan ja kertoi tulevasta tapahtumasta, jossa hänen piti tehdä jotain, joka tulisi olemaan hauskaa. Sisältö tuosta kertomuksesta jäi hiukan epäselväksi, koska Robertilla oli niin kova aksentti, mutta hymyilin ja ainakin yritin kommentoida jotain neutraalia (joka toivottavasti oli aiheeseen sopivaa). Hän myös ilmeisesti piti tekemästäni taikasauvasta. Olen saanut jo muuten kaksi taikasauvatilausta. Hauskaa.

Halusin jo kuukausi sitten hahmot päätettyämme Emilian kanssa ehdottomasti fighttaamaan. Ilmeisesti fightti meni hyvin, kun ihmisiä tuli kauheasti kehumaan, vaikka minusta se ei ihan mennyt kuitenkaan niin. Viihdyttävää jälleen toivottavasti oli. Metsästän videoita o/

Sitten olikin jo päättäjäisten vuoro. Todellakin oikeat hahmot palkittiin (jopa se Snake -cossi, jota melkein äänestin). Onnea teille! Hassua. Kaikki olivat tuttuja. Tosin kunniamaininnoista tuttuja oli vain yksi. Mutta muuten. Ensimmäistä kertaa en ollut lainkaan pettynyt. Siis yhtään. En tiedä miksi. Mutta onnellinen olen teidän voittajien puolesta.

Nyt on kiire teatteriharkkoihin. Kuvia haussa Madam Redistä ja Remus Lupinista o7

Menen leikkaamaan hiuksia ihan kohta äidin kanssa. Tulostin juuri kuvan hahmojen meikeistä ja hiuksista. Madam Redin kohdalla pitää vain muistaa ottaa mangapokkari II mukaan. Sain tänään hyvän idean taas vaihteeksi, että miten uudestaan toteutan tuon ylärimpsun niin, että siitätulee tasaisempi.

Sammon Keskuslukio sucks. Siellä on kaikki asiat juuri niin huonosti kun pystyi olettamaan. Kaksi hyvää asiaa tasan löydän: Hyvä ruoka + kahdeksan tunnit alkavat vasta 8.15. Lissut helvettiin, kiitos. Sen tiesinkin jo etukäteen. Kyseiset pikkuakat ovat haistatelleet päin naamaa suurelle osalle melulaisista ja tuntuu, että meidän Melun ryhmähenki on tiiviimpi, kuin koskaan. Säälin kavereita, jotka joutuvat kärsimään niistä ihmisistä oikeasti. Minä kestän vaikka mitä, mutta en sitä, että kavereita loukataan. Kaksi päivää vasta olemme siellä asustelleet ja jo nyt on draamataso tätä luokkaa..... Ei hyvin mene. Nyt vasta alan tajuamaan, kuinka onnekas olin päästessäni Meluun. Me kaikki Meluun päässeet ja käyneet. Tähän asti. Tiedän, että tästä kiusaamiskysymyksestä tulee vielä paljon puhetta. Tutorina pitäisi varmaan nousta taistoon. Kapinallinen tulen tuolla olemaan aina. Pissismiä ja pinnallisuutta vastaan o/

Olo: apua

Päivän sana: perkele

Kohokohta: nukuin pommiin

Joo. Haluan niin niin niin saada Madam Redin kunniaakkaasti valmiiksi. ;____; Kumpa onnituisi.

Prkl. Joudun ostamaan sitä über kallista keinoturkista.... 50e/m. Puolikin metriä jos joudun ottamaan, niin kalliiksi tulee.

Yksi iso piilaripaketti saapunut. Jes!

Nukuin btw pommiin. Nyt sitten menen kouluun vasta klo yhdeksi, kun on hyppykin siinä edellisen tunnin ja seuraavan välissä. Teen eilen yöllä jääneen takinkauluksen loppuun nyt. Wee. Hattua en saanut eilen aikaiseksi. Toivottavasti sen kanssa ei tule sitten ongelmia.

Koska joudumme lähtemään jo perjantaina... Tulee asujen kanssa kiire. Suunnitelma on tämä: Kaikki ompelukoneella tehtätävät hommat valmiiksi nyt, samoin suurin osa liimattavista/maalattavista. Sitten ajattelin, että jotta tämä puvun väri ei ärsyttäisi, tosiaan maalaan sen sitten siellä urheiluhallin pukkarissa kuumailmapuhurin, suihkupullon ja siveltimen kanssa pe&la öinä. Yöllähän sitä aikaa aina riittää. : D Minua kyllä harmittaa nuo Madam Redin rypytysjutut, mutta kaikelle en erittäin todennäköisesti ehdi tekemään mitään. Siksi päätin että korjaan pahimman --- tuon yläjutun. Se on niin epämääräinen. Ja kainaloista sitä on laskettava alemmas. Puvun nimittäin kuuluisi laskea hieman enemmän kaarelle takaa.

Onko kellään tietoa miten piilottaa makkarat selästä kun käyttää korsettia? D: Minulla on sellainen onglema. Kun korsetti on sen mallinen mitä on, niin sillä ei vissiin voi tehdä mitään. Yksi idea kyllä on käynyt mielessä. Ilmastointiteippi. xD Mutta se voisi kivuliaalla, eikä niin terveellisellä tavalla oikeasti toimia ja sitten pystyisin kiristämään korsettia ilman, että selkä näyttäisi kauhean rumalta. Hieno idea!!!

Takki muodostui kasaan (ilman hihoja) kuudesta kappaleesta. Aika paljon normitottumuuksiini. Nyt pitäisi leikata kauluksen käänteisiin kankaat, samoin hihoihin. Tämä on todella turhaturhaTURHA merkintä. Mutta tuntui siltä, että piti kirjoittaa jotain. En aina nimittäin uskalla edetä itselleni uusissa asioissa ihan noin vain. Ja tänään piti saada vielä hattukin tehtyä. Ja voi prkl, jos perjantaina onkin jo lähtö, niin nyt on sitten tuplakiire. Huomennakin on vielä käytävä kaupoilla. D: Angst. Sitä on ollut ilmassa viime aikoina.

Ja hei haluan kritiikiä tuohon edelliseen merkintään. o/ Jokainen kommmentti on minulle tärkeä.