IRC-Galleria

Ajatukset ovat jotenkin sekaisin... Sekaiset energiat. Okei. Tarot-korttien aika. Katsotaan.

"Return of old friends. Deep friendships and romantic attachments are possible. Pregnancy or new member of the family. A celebration. Happiness and light. Be happy in this moment and enjoy life. No worries in sight. Gatherings and focus on family and friends. Positive energies surrounding you and those around you. A person in love with two people at the same time."

Ja huomenna.

"Stability has been regained and it is time to move forward with renewed interest and passion. You are almost at the end, do not lose focus now. Dig in and see it through. This is the right path and you are doing the right thing. Stability and Growth continuing. A possible speeding up of energy. Others cheering you on in support of your goals."

Olen samaa mieltä. Mutta ajatukset ovat edelleen sekaisin. Ehkä se johtuu tosiaan siitä, että olen ollut jatkuvassa stressissä jo monta kuukautta ja jäin siihen jotenkin koukkuun. Tuntuu jotenkin tyhjältä ja oudolta. Ehkä tämä menee ohi. Tuntuu myös siltä, että etsin jotenkin koko ajan jotain, mitä stressata. Noh, Jack Sparrown kanssa aionkin ja tulen stressaamaan. Sen tiedän.



Tällä hetkellä aloittelen perustellisia suunnitelmia. Pitäisi saada oma rauha ja istua koneen ääreen. Aloitan hankkimalla (uudestaan) kaikki screencapturet, että saan kuvan joka ikisestä pikku yksityiskohdasta. Tosiaan, te, jotka ette vielä tienneet, en ole tuossa Desuconiin, enkä Kirsikankukkacon III:teen. Käytän niihin kulutettavan ajan, rahan ja stressin paljon mielummin Jackiin. Päädyn luultavasti tekemään hatuttoman, takittoman ja miekattoman version Jackistä. Että käytän enemmän aikaa näihin kaikkiin muihin asioihin enemmän. Voitte kuitenkin olla varmoja, että myös takillinen, hatullinen ja miekallinen versio on tulossa. Pidän tätä vaikka elämäntyönäni ja teen parannuksia niin kauan, että olen jokaikiseen asiaan niin tyytyväinen kuin vain voin olla. Pyrin tähän toki jo nyt. Onneksi on kesäloma, jolloin on enemmän aikaa, kuin nyt. Aloitan kaikista pienemmistä yksityiskohdista ja sitten siirryn esimerkiksi liiviin, paitaan, housuihin, saappaisiin. Vaatteiden kanssa ei ole kiiressä yhtä helppo epäonnistua kuin noiden muiden asioiden kanssa.

Kompassia suunnitellessani ilmeni yksi aika hauska asia. Koska aion tosiaan tehdä neulasta liikkuvan, suunnittelin kompassin pohjaan sellaisen magneettisysteemin. Minulla ei ole P2:ssa ekstroja ja pääsin katsomaan ne tuossa muutama viikko sitten Emilialla. Siellä oli puvustuksesta oma alue (ihanaa!) ja katsoin ne ihan täpinöissä. Oli todella huvittavaa, että he olivat siellä PotCin puolesta suunnitelleet ihan samanlaisen systeemin neulan liikuttamiseksi. Huvittavaa.

Asun valmistamisen kanssa olen edelleen muumioituneessa kananjalassa. Minulla oli suunnitelma tehdä kompassi jo viime jouluna, mutta aika meni muihin projekteihin. Olen miettinyt myös tätä rahapuolta. En ole saanut kesätöitä, joten varmaa rahanlähdettä ei ole. Sain kuitenkin idean. Aion ehdottaa äidille sopimusta, että hän sitten kustantaa kaikki luonnonmukaiset materiaalit. Äiti nimittäin on aivan hullu ekoihminen ja olen täysin varma, että suostuu tähän. Samassa on myös koukku: Totta mooses teen kaiken mahdollisimman luonnonmukaisista materiaaleista, sillä niitähän ne nimenomaan ovat: Ei 1700-luvulla mitään keinokuituja ollut olemassakaan. :P Ehkä liima. metallit, kuten tina, akryylimaalit ja peruukkipohja ovat sellaisia, mitä joudun itse kustantamaan. Ja isältä saan sitten hiukan ainakin resurssien kanssa apua, kun teen saappaat. Isä on nimittäin saanut suutarinkoulutuksen ja häneltä taitaa löytyä nahanompelukone.

Oi että, toivon vain niin, niin, niin, että kaikki onnistuisi. Tämä on ollut unelmacossini jo monta, monta vuotta. Aion pudottaa kesäksi kymmenen kiloa painoa. Katsotaan vaan, niin saan sen onnistumaan. Tämä merkitsee minulle todellakin paljon.

Pitäisi aloittaa Jackin kanssa. Ja teen jonkun jännän jutun bussissa lahjaksi Orolle. Joo, olen taas persauki.

Niin voisikin tehdä. Kävisin kangaskaupassa ostamassa näytelmää varten tylliä häähuntuihin ja sitten karkkia. Stressikertoimet olivat korkealla, kun pari tyyppiä tuli Emil Cedercreutzin museosta hakemaan pukuni (, eli Fumika, Lulu, Oogie Boogie, Zero ja Sally). Ihan mukavia totta kai molemmat olivat. Minä se vaan kuitenkin stressasin. Ai että, osaan stressata. Eikä se stressi vieläkään ole ohi. Siksi tarvitsen nyt karkkia ja jotain päätä turruttavaa, eli Simssiä. Etsin kuitenkin ensin kuvia tuota näyttelyä varten.

The Imaginarium of Doctor Parnassus

Coraline

Benny&Joon

The White Stripes (kaikki albumit)

8< Niin kuin muka olisi rahaa

Eilen piti siivota ja vaikka mitä, mutta päädyin nostalgioimaan ja aloitin pelaamaan uudestaan Final Fantasy X:ää. Pelasin vain puolisentoista tuntia ja päädyin Wakkan kylään ja seivasin yhteen teltoista. Ai että. FF vaan on niin hyvä. Tekisi mieli cossata Kimahria. Ensinnäkin kun sitä ei kukaan cossaa.. Toisekseen Kimahri on hieno hahmo. Mutta ei, ei tänä vuonna :< Toisaalta Auronkin olisi ihana. Tai toisaalta itse herra Tidus. Tai joskus toisenpäivän cossina Yuna.

Voi hitsi. Miksi FF X:ssä on liikaa ihania hahmoja?

Haluaisin kovasti saada Final Fantasy X-2. X kun löytyy jo omasta takaa ja tuo jatko-osa on sellainen must have, kun siinä on Paine, oi ihana Paine.

Ihan melkein 100 kävijää pelkästään eilisen aikana :O

Kiitos kaikille upeille ihanille ihmisille mielettömimmästä conista pitkään, pitkään aikaa. Kiitos ihanalle Tamperen cossiporukalle, jonka kanssa hyöriskelin pyöriskelin, matkustin ja yövyin. Kiitos Orolle, joka toimi kuskina, ja hyvää syntymäpäivää vielä kerran! Kiitos hyvästä juttutuokiosta Edeaen ja Zero-chanin kanssa. Kiitos PikminLinkille, mahtavana kunniavieraana olemisesta. Kiitos Robertille, joka oli hassu. Kiitos samoin niistä kuvista, joita ilmeisesti saan käyttää sitten ilmestyttyään netissä. Kiitos Emilialle Tonksinani olemisesta. Kiitos samoin, että suostuit niin innolla fighttaamaan kanssani ja ideoimaan sen sisältöä. Kiitos Ibille, joka teippasi minut litteäksi unohdettuani bindit kotiin. Kiitos Emille, Vilmalle, Orolle ja Umille, kun jaksoitte aina lauantaina auttaa tarpeen tullessa ja lainata hakaneuloja ja jesaria ja vaikka mitä. Kiitos kaikille, kun kestitte minua. Kiitos kaikille, jotka tulivat kehumaan asuani (en mielestäni niinkään niitä kehuja ansainnut). Kiitos ylipäätään mukavasta seurasta ja hienosta tapahtumasta!

Noniin, nyt kun on pidetty Oscar-puhe, voin syvällisemmin purkaa viikonlopun cosplaypainotteisia tunnelmia.

Mistä aloittaisi. Perjantaina lähtiessä oli todella kiire. Tähtäsimme lähtemään kello viiden ja kuuden välissä Emilialta, mutta se taisi mennä sinne kello 7-8 paikkeille. Halusimme nimittäin saada tapahtumarannekkeet, joita jaettiin majoituksessa vain ennen kello yhtätoista. Kuskimme myöhästyi kaksi minuuttia minua enemmän, joten minulla ei ollut hävettävää sitten niinkään myöhästyä aikataulusta. :P Ajomatkalla laitoin vielä asuani kasaan. Viuhkaa ompelin ja harsoin mekon yläosan rypytystä kiinni mekkoon. Lopulta tuli niin pimeää, etten nähnyt enää ommella. Lopetin suosiolla ja nukuin tunnin ennen määräpäähän saapumistamme. Majoituksessa ryhdyin suoraan hommiin ja sain asuni kutakuinkin valmiiksi kello 3.15, mikä oli ennätykselliset 45 minuuttia ennen arvioitua ajankohtaa. Viimeisenä tein hattuani, joka tuntui sulalta mahdottomuudelta. Maalaamani reuna oli yksinkertaisesti ruma, joten päädyin vähän vähemämän rumaan ratkaisuun ja liimasin kaksinkerroin liimattua silikkinauhaa nuppineuloin hatun reunaan. Nukuin siis reilut kolme tuntia, kun herätys oli seitsemältä. Aamulla tein viellä yksityiskohtien täydentämiseksi hattuun siitä roikkuvat nauhat, jotka kiinnitin hattuun nuppineuloilla.

Lauantaina ensimmäinen ohjelma, johon osallistuin oli PikminLink Q&A. Ihan ok kuunneltavaa oli ja hauska ja sympaattinen ihminen hän onkin. Kun häneltä kysyttiin, mikä on hänen salaisuutensa menestykseen ja upeisiin asuihin, hän ei osannut vastata. Minä hymyilin mielessäni, että kasvoillani, koska olin ymmärtänyt vastauksen. Kiitos PikminLink! Siinä mielessä oli todella avartava paneeli. Nyt tiedän miten toimia ja tehdä. Kiitos ihan mielettömästi. Ette tule ainakaan toivottavasti näkemään enää yhtään kiireellä tehtyä asua minulta. Eikä tuloksen täydellisyys ole pelkästään siitä kiinni, vaan se on jotain muuta... Se on jotain sanoin kuvaamatonta.

Toivoin todella pääseväni kisaamaan tuona päivänä ja lopulta pääsin. Tämä oli kisa, johon todella halusin. Kovimmat tuomarit, mitä saattoi keksiä Suomen conskenetilanteeseen tällä hetkellä. Olin sanoin kuvaamattoman onnellinen, kun Wemppa tuli pyytämään kisaan viime hetkillä ennen deadlinea. Merkitsi minulle paljon. Itse tuomarointi oli sen hetkellä karmivaa, pelottavaa ja tunsin epäonnistuneeni todella asussani. Johtui lähinnä siitä, että ensimmäinen tuomarointini, joka oli CosplayGaalassa, oli jotain aivan muuta. Minulle muistaakseni hymyiltiin. Nyt ei. Joka tapauksessa totesin tuomaroinnin olleen pettymys sen jälkeen. Mutta, jälkeenpäin aloin ymmärtämään, että sellaista se tosielämässä on. Karua. Mutta todellakin minä toivoin kritiikkiä ja sitä sain. Olin kyllä täysin tietoinen kaikesta, mistä minulle sanottiin, ja aion seuraavalle käyttökerralle korjata nuo epäkohdat. Lopulta myös totesin, että ei minulle kukaan sanonut, että asuni on rumarumaRUMA, vaan se oli pääni sisällä. Sain kritiikkiä vanteista, jotka näkyivät hameeni läpi, kulmakarvojen peittämisestä ja peruukin leikaamisesta. Ehkä siksi tuomarointi tuntui niin rankalta, että A) Sen todella näki heistä, että tuomarit olivat todella väsyneitä B) Pelkäsin kuulla samat asiat, jotka tiesin olevan pielessä. Se, mitä tuomaroinnilta todella hain, oli kritiikkiä sellaisista asioista, joista en vielä tiennyt. Ai niin. Eniten taisi harmittaa se, että oli itsekin niin väsynyt, että kaikki, KAIKKI, mitä vastasin kysyttyihin kysymyksiin meni päin persettä. Todella. Aion tehdä oman täyden kritiikkimerkinnän asustani. Olisin myös toivonut, että muutkin kuin Mert ja Rora olisivat avanneet tuomaroinnissa vähän suutaan. Mutta oli kuitenkin uusi kokemus ja jälkeenpäin ajatellen ihan mukava sellainen.

Illalla tein taas seuraavan päivän asuani, joka oli Potterin Remus Lupin. Modasin myös Emilian, eli Tonksin peruukin. Aamullakin vielä ruiskuttelin siihen lakkaa ja heitin päälle värin haalentamiseksi puuteria. Tuona iltana kiinnitin taskut, ompelin käsin kaulusta ja kiinitin napit ja nappien lävet. Vaikka suunnittelin sävyttäväni asuni tummemmaksi, en kuitemkaan sitä tehnyt. Ajattelin, että olisin fail kumminkin. Aamulla pakkailin ja meikkasin itseäni ainakin tunnin verran, jos en enemmän. Näytin varmaan todella hauskalta, kun ensimmäinen kerros meikkiä oli ruskeaa vesiliukoista kasvoveria levitettynä erikoisella tavalla. Viikset olisivat voineet onnistua myös paremmin. Muuten, ihan jees. Paitsi, että tänään tajusin koko homman olleen PEILIKUVANI. EIIIIIIIIIIIIIIh! Tein sen taas! Voisiko joku oikeasti muistuttaa minua, että näen peilikuvani, enkä koskaan itseäni!

Okei se siitä. Sunnuntai tuntui todella lyhyeltä. Kävin ainostaan katsomassa FFFigthin, mutta olisin halunnut oikeasti kuulla Roran ompeluvinkkejä. Päivä vain kului niin äkkiä. Minkäs sille mahtoi. Sen lisäksi, että Robert tuli ottamaan minusta kuvan lauantaina ("Have I already taken a picture of you?"--"No... You have not"--"Then I'm going to take one now"), tuli hän ottamaan sellaisen myös sunnuntaina lähestyttyään sellainnen jännä ilme kasvoillaan kahvilan pöytärygmenttejä, joihin olimme asettautuneet. En muista keskustelua tarkalleen, mutta hän ilmesesti piti Remus -meikeistäni, sanoi, että näytin viiksineni ihan häneltä, otti kuvan ja kertoi tulevasta tapahtumasta, jossa hänen piti tehdä jotain, joka tulisi olemaan hauskaa. Sisältö tuosta kertomuksesta jäi hiukan epäselväksi, koska Robertilla oli niin kova aksentti, mutta hymyilin ja ainakin yritin kommentoida jotain neutraalia (joka toivottavasti oli aiheeseen sopivaa). Hän myös ilmeisesti piti tekemästäni taikasauvasta. Olen saanut jo muuten kaksi taikasauvatilausta. Hauskaa.

Halusin jo kuukausi sitten hahmot päätettyämme Emilian kanssa ehdottomasti fighttaamaan. Ilmeisesti fightti meni hyvin, kun ihmisiä tuli kauheasti kehumaan, vaikka minusta se ei ihan mennyt kuitenkaan niin. Viihdyttävää jälleen toivottavasti oli. Metsästän videoita o/

Sitten olikin jo päättäjäisten vuoro. Todellakin oikeat hahmot palkittiin (jopa se Snake -cossi, jota melkein äänestin). Onnea teille! Hassua. Kaikki olivat tuttuja. Tosin kunniamaininnoista tuttuja oli vain yksi. Mutta muuten. Ensimmäistä kertaa en ollut lainkaan pettynyt. Siis yhtään. En tiedä miksi. Mutta onnellinen olen teidän voittajien puolesta.

Nyt on kiire teatteriharkkoihin. Kuvia haussa Madam Redistä ja Remus Lupinista o7

Menen leikkaamaan hiuksia ihan kohta äidin kanssa. Tulostin juuri kuvan hahmojen meikeistä ja hiuksista. Madam Redin kohdalla pitää vain muistaa ottaa mangapokkari II mukaan. Sain tänään hyvän idean taas vaihteeksi, että miten uudestaan toteutan tuon ylärimpsun niin, että siitätulee tasaisempi.

Sammon Keskuslukio sucks. Siellä on kaikki asiat juuri niin huonosti kun pystyi olettamaan. Kaksi hyvää asiaa tasan löydän: Hyvä ruoka + kahdeksan tunnit alkavat vasta 8.15. Lissut helvettiin, kiitos. Sen tiesinkin jo etukäteen. Kyseiset pikkuakat ovat haistatelleet päin naamaa suurelle osalle melulaisista ja tuntuu, että meidän Melun ryhmähenki on tiiviimpi, kuin koskaan. Säälin kavereita, jotka joutuvat kärsimään niistä ihmisistä oikeasti. Minä kestän vaikka mitä, mutta en sitä, että kavereita loukataan. Kaksi päivää vasta olemme siellä asustelleet ja jo nyt on draamataso tätä luokkaa..... Ei hyvin mene. Nyt vasta alan tajuamaan, kuinka onnekas olin päästessäni Meluun. Me kaikki Meluun päässeet ja käyneet. Tähän asti. Tiedän, että tästä kiusaamiskysymyksestä tulee vielä paljon puhetta. Tutorina pitäisi varmaan nousta taistoon. Kapinallinen tulen tuolla olemaan aina. Pissismiä ja pinnallisuutta vastaan o/