IRC-Galleria

:) -kun en muutakaan keksi sanoa, ja ilmaisen olevani samaa mieltä/toiveikas

:D -pieni sisäinen naurun purkaus

;D -reps

D: -paha mieli, vähän tai paljon

:______D -suuri sisäinen naurun purkaus, (oletpa tollo)

:> -veijarivirne, myötätuntoinen

:< -pettynyt, Helinämäinen suun muikistus, myötätuntoinen

xD -yleisesti otettava sisäinen naurun purkaus

>D -"Mitä menit tekemään (reps)?"

^^ -vaivaantunut

^^'' -vaivaanut ja jopa ilmaisen sen sinulle

:3 -sattumanvarainen, fiilispohjainen hymiö

o7 -kapteeni kuittaa

o/ -lähden (hyvissä tunnelmissa)

\o/ -yay

O.o -"Oikeesti??"

O.O -äimän käkenä uudesta saamastani tiedosta

>.< -vaihtelua perinteiselle äksdeelle

Omaa keksintöäni tämä oli, eikä mistään kopioitu. Might come in handy. ;D

Pam, pam, paa!

Sain viime vuonna idean Johnny Deppin cosplayaamisesta järjestää "kohtauksen" Tampereella. Joku (in this case, minä) pukeutuisi Deppiksi mahdollisimman uskottavalla tavalla. Mukaan järjestettäisiin henkivartija tai pari, sekä joku Johnnyn "tuttu" esittelemään Tamperetta. Kaiken päällisiksi reitin varrelle ripoteltaisiin fanityttöjä, jotka hakisivat nimmareita. Ja koko homma kuvattaisiin piilokameran tapaan. Speklaationamme oli, että osa menee lankaan. Ja niin luultavasti menikin. Tämä saatiin toteutukseen viime kuussa ja nyt molemmat videot ovat vihdoin julkaistu! Ensimmäinen video löytyy myös tältä käyttäjältä.

Tässä on linkki deppaamisen kotisivuille:

http://deppism.blogspot.com/

VIDEOT:








Kiitokset: Iinalle, joka oli suunnittelussa ja järjestämisessä mukana, Tarulle, joka oli hengessä mukana, Marialle ja Juhanalle, charmanteille henkivartijoilleni, Annikalle ja Mariannelle heittäytyville fanitytöille, Maria II:lle fanitytölle sinäkin, Tapiolle, Juholle ja Matille, "fani"pojille! o/ Isälle, joka lainasi osan vaatteista ja asusteista. Iso kiitos myös kuvaajallemme, readerrorille!

Onko tänään tosiaan jo torstai?! Olin ihan keskiviikossa! Sen siinä näkee, miten kesä sekoittaa aivot... Ja unirytmin.

o/ Tulee toivon mukaan kotiin tarpeeksi ajoissa, että ehdin yhdistämään sen rastojen kanssa.

Nyt menee kiireiseksi. Muutamia viikkoja olen ollut täysin tekemättömänä cossejeni suhteen. Uskon, että olen toipunut saamastani kolauksesta. Tämä cosplaysessio tosin alkaa siivoussessiolla! o/ Aika kauheaan kuntoon huone pääsi viime torstain meinigeiltä...

Tiesittekö muuten, että olen kirjoittamassa meidän näytelmäkerhon seuraavaa nätelmää varten käsikirjoituksen, joka perustuu Haibane Renmeihin?? Minusta aivan mahtavaa. Olen aina halunnut kirjoittaa käsiksen ja vieläpä sain tämän mahdollisuuden tehdä sen tämän mahdottoman ihanan animen pohjalta. Tämä lähti minun aloitteestani. Todellisuudessahan heillä ei ole mitään hajuja minun kirjoittajantaidoistani, mutta ei haittaa. En ainakaan aio tuottaa pettymystä. Katson sarjan läpi tehdessäni tämän kuukauden cosseja ja heinäkuun sitten kirjoitan sitä samalla, kun jo toivottavasti samaaan aikaan teen mediadiplomia.

Aurinko paistaa niskaani ikkunasta, kun istun sohvalla kirjoittamassa tätä. Ja sisko katsoo vieressä telkkarista Summerin wnb ranskalaista Lostia. Tämä tuntuu todellakin kesältä. Aiemmin aamulla haaveilin taas WCS:ssistä, jonne en tänäkään vuonna valitettavasti pääse osallistumaan. Minusta se on todella sääli. Jos saisin parin vielä nyt, asut ja esityksen ehtisi vielä valmistamaan kunnialla. Olen kuitenkin sen verran realisti, että paria ei minulla yhtäkkiä suuhun tupsahda, ellei yläkerran herra ole niin tarkoittanut. Epäilen sitä. Olen käynyt ja kysynyt mahdolliset vaihtoehdot läpi, joten en voi muuta kuin istua tässä ja olla realisti. Mutta, voihan asian nähdä positiivisella tavallakin. Todennäköisesti sitten ensi vuonna osallistun karsintoihin jonkun mahtavan cossaajan kanssa, johon olen ehtinyt vuoden aikana tutustua. Taidot ovat taas kohenneet ja mahdollisuudet voittoon siten tietysti korkeammalla. Siinä vaiheessa olen toivottavasti jo Jyväskylän/Vantaan ammattikorkeassa opiskelemassa vaatetusalaa. Tulevaisuus siintää silmissä.

Kello alkaa näyttää kahtatoista. Nousen tästä ylös siivoamaan ja sen jälkeen... Hmm. Hankin jostain lankunpätkän, johon piirrän miekanterän ääriviivat ja teen sitten materiaalikartoituksen, eli mitä vielä puuttuu. Sitten voisinkin ehkä käväistä Tampereella tai Ideparkissa. Tampereen Eurokankaassa oli luonnonvalkoista pellavaa vähällä reilulla kympin/metri ja Sinooperista saan taas maagista muovailu massaa pistooliakin varten. Kotona varmaan taas otan mittoja ja mietin kaavoja. Ehkä voisin tehdä Jackin rannekkeen. Hiukan ärsyttää, mutta jos en löytäisi vaikka nappikaupasta tai Vapaavalinnasta oikeansävyistä punertavaa puuvillalankaa, joudun jälleen turvautumaan akryylimaaleihin. Sitä en tämänkohdalla haluaisi tehdä, muuta kuin pakon edessä.

Zexy, missäs vaiheessa teen sinun pukusi? Ilmeisesti Desun jälkeen.

Nyt vielä kerran vahvistan, että en ole tulossa Desuun. Siinä menisi kallisarvoista rahaa ja aikaa. Erityisesti nyt ne ovat todella tärkeässä osassa kapteeni Sparrown puvun valmistumisen kanssa. Peruukkikin pitäisi tilata. Tuli vain mieleen...

Siis ihan tosi. Eilen, tai tarkemmin ottaen eilen illalla, oli HULVATONTA. Laitoin taas Depp-meikit tällä kertaa parran kera ja otin kuvia. Muistin, että meillä on uusi todella laatu web-camera, joten se teki asiasta vielä hulvattomampaa. Taskuun oli jäänyt leikkitupakka. Vieläkin hauskempaa. Ahh! Deppaaminen on vaan jotain niin ihanaa. Todellakin piristi päivän. Pahoittelen, etten jaksanut laittaa naamaa täysin kunnolla, kuin toisen puolen naamasta ja, että en laittanut myöskään piilareita, koska silmät eivät olisi ollenkaan nyt sitä kestäneet tänään. Iholiima huurut taisivat niitä ärsyttää jo valmiiksi. Nykyään saan jo aika hyvin kaiken ilman lähdekuvaakin, näemmä.

Tällä hetkellä on suunitelmissa jotain suurta tälle viikolle, josta tulette vielä kuulemaan. Tässä pari kuvaa eilisistä webcamerailuista:




ÄÄH, Galleria ei suostu lisäämään uusia kuvia koneelta. :<

Minulla on tässä jo viikon päivät ollut asioiden luomisfiilis. Eilen tuntien itseni erittäin mitääntekemättömäksi, tartuin koneeseesni ja avasin WordPadin. Kokeilin uutta kirjoittamistekniikkaa. Laiton iPodista musiikkina soimaan soundtrackejä (ainut joka silloin sattui olemaan käytetävissäni, oli Alice in Wonderlandin soundtrack ihan btw) ja fiilispohjalta aloin kirjoittamaan tarinaa. Ajattelin, että mitään rajoitteita ei tarvitse olla, esimerkiksi teksin tunnelman ei tarvitse olla sama, jos olleesta tilanteesta versookin jotain aivan uutta. Loin mielessäni aina tarinaa hieman enemmän eteenpäin, kuin kohtaa, jota olin parhaillani kirjoittamassa, ja jostain kummasta pomppasi hyviäkin ideoita mieleeni.

En ole koskaan aiemmin kirjoittanut perinteikästä fantasiaa, mutta viikonlopun alun jälkeen, kun kävin katsomassa Prince of Persian ja katsoin Emilialla Narnia: Prinssi Kaspianin, sellainen oli fiilis. Kirjoitettua tekstiä tuli luotua nelisen liuskaa, eikä luku ole vielä ainakaan kohdannut päätöstään.

Jos jollakin on kiinnostusta lukea ihan hyvää perinteistä fantasiaa, niin kysäise minulta, lähetän sitten ensimmäisen luvun sähköpostiisi liitetiedostona.

Pahoittelen jo etukäteen, että tarinani eivät useinkaan jatku. Kaiken pahan alku tälle on cosplay, joka vie kaiken luovuuteni ja aikani kirjoittaa mitään hyvää. Eilen sattui olemaan hyvä päivä kirjoittamisessa. Jos jostain syystä alakuloni takia en pystyisikään vähään aikaan jatkamaan cosplayta, lupaan olla ahkera kirjoittaja ja kirjoittaa kokonaisen kirjan. Ehkä jopa tästä pätkästä, joka kohtaa kyllä muokkausta vielä kovalla kädellä.

Voisiko joku saada minut heräämään tästä horroksesta? Niin kuin näkisi unta silmät auki. Nyt tosin tuntuu siltä, että voisi luoda paljon asioita. Sellaisia EI-cosplay asioita. Taidetta.

Help.

MITÄ. HITTOA. Franz Ferdinandin Lobster Quadrille on Alice in Wonderlandin pohjalta tehdyllä albumilla! Oon just fanittanut sitä biisiä ihan kauheasti viime aikoina.

Tiedän. Minäkin vihaan noita kyselyitä, mutta juuri nyt tuntui siltä, että tekisin sellaisen.


♚ Oletko oikea- vai vasenkätinen? - Oikea.
♔ Osaatko luetella aakkoset takaperin? - En tosiaankaan.
♚ Oletko nähnyt Boratin? - Puoliväliin kait.
♔ Onko kukaan saman sukupuolen edustaja kehunut ulkonäköäsi? - Ei suoranaisesti.
♚ Entä vastakkaisen? - Ei.
♔ Tuntuuko sinusta välillä että sinua vakoillaan? - No ei. Tai, joo oikeastaan.
♔ Onko sinusta normaalia ihastua opettajaansa? - Ei ole.
♚ Mikä väri sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta kesä? - Jäätelö.
♔ Oletko ujo vai teetkö mielummin itse aloitteen? - Molemmat
♚ Tiesitkö että aakkosissa ja tuiki tuiki tähtösessä on sama sävel? - Joo.
♔ Myönnätkö katsoneesi muumeja vuoden sisällä? - En ole sattunut.
♚ Olisiko mukavaa matkustaa vanhempiesi kanssa? - Ei.
♔ Mitä tekisit hiuksillesi nyt jos kaikki olisi mahdollista? - Värjäisin ruskeiksi ja leikkaisin takaa lyhyeksi. Okei, sitten tyttömäinen veriso taas kirsikanpunaiseksi ja söpö leikkaus.
♚ Odotatko joulua innolla ? - En kyllä tässä vaiheessa.
♔ Mitä mieltä ylipäänsä olet joulusta? - Jos on onnistunut, niin ihan kiva perhetapahtuma. Pidän tunnelmasta.
♚ Entäs koulusta? - Yök. Ei jaksaisi.
♔ Kävisitkö koulussa jos se olisi vapaaehtoista? - Kävisin. Mutta ehkä vähän erilaisessa koulussa. >83
♚ Kenelle kertoisit ensimmäisenä jos saisit tietää kuolevasi huomenna? - Jollekin kaverille. En perheelle kertoisi ollenkaan.
♔ Oletko hyvissä väleissä perheesi kanssa? - En. Tai oikeastaan ihan ok. Sisko on jotain.. todella raivostuttavaa.
♚ Riiteletko usein vanhempiesi kanssa? - Joo.
♔ Oletko koskaan miettinyt haluaisitko olla perheenjäsentesi kanssa tekemisissä, jos ette olisi sukua? - Olen miettinyt, enkä kyllä haluaisi. Ehkä Carita on ihan jees ihminen.
♚ Kenen kanssa kävit viimeksi kaupungilla? - En kenenkään. Ehkä muutama viikko sitten isän kanssa.
♔ Kenelle lainasit viimeksi rahaa? - Puoli vuotta sitten siskolta.
♚ Oletko kateellinen jollekkin kaverillesi jostain materiaalisesta? En todellakaan.
♔ Päästätkö ihmiset helposti lähellesi? - En päästä. Ei ole tainnut olla ketään, jolle voisin kertoa kaiken, siis ihan kaiken, koskaan elämässäni.
♚ Millaisena ihmisenä muut sinua pitävät? - Pyöreänä ja vähän tyhmänä.
♚ Haluaisitko olla ihastunut? - Jos saisin.
♚ Oletko joutunut välttelemään ketään hänen kiinnostuksensa vuoksi? - No enpä kyllä ole.
♔ Haluatko olla viehättävä niidenkin silmissä joista et ole kiinnostunut? - Mmm..... Ei ole sellaista tarvetta.
♚ Tekeekö mielesi välillä kiusata niitä jotka voisivat olla sinusta kiinnostuneita? - Ei.
♔ Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? - En usko, että se voisi ainakaan olla molemminpuolista.
♚ Kyllästyttääkö iänikuinen rakkaudesta hokeminen? - Huokaus.
♔ Onko luotettavuus tärkein piirre? - Saattaapi olla.
♚ Ahdistaako ajatus naimisiinmenosta? - Ei varsinaisesti.
♚ Naurettavin saamasi kommentti jossa joku ilmaisee kiinnostustaan? - No ei taida onneksi olla sellaisia.
♔ Oletko tyytyväinen itseesi? - No en.
♚ Onko laihuus kaunista? - Tavallaan.
♔ Vai onko naisellinen pyöreys mukavamman näköistä? - Jos on kertynyt oikeisiin paikkoihin. Tällä en tarkoita rintoja ja takapuolta. >D
♚ Milloin lakkasit viimeksi kyntesi? - Toissa viikon sunnuntaina.
♔ Kuinka usein käytät kosmetiikkaa? - Silloin, kun cossaan ja joskus ihan muuten vaan.
♔ Kaunein julkisuuden henkilö? - Drew Barrymore
♚ Komein julkisuuden henkilö? - No kai komein on sitten Johnny.
♔ Voiko ihmistä arvioida ulkonäön perusteella? - Ilmeet ovat osa ulkonäköä, samoin kädet ja silmät. Siis voi.
♚ Pakko vastata, mistä piirteestä pidät itsessäsi? - Käsistä.
♔ Millaisia värejä käytät pukeutumiseen? - Maanläheisiä, värikkäitä, tummia, kulahtaneita...
♚ Millainen on ihotyyppisi? -Aavistuksen tavallista tummempi.
♔ Millainen rusketus on sopiva? - Jos katsoo herra Deppiä, niin hänestä voi sitten ottaa mallia.
♚ Itseruskettava vai solarium? - Itseruskettava.
♔ Suoristatko tai kiharratko hiuksiasi? -Neither.
♚ Radiokanava? - En kuuntele nykyään.
♔ Miten yleensä kuuntelet musiikkia? - iPod, tietokone.
♚ Mikä soi tällä hetkellä? - Avril Lavigne: Alice
♔ Päänsärkyä aiheuttavin bändi? - Eeeh. Joku Tokyo Hotel?
♚ Pidätkö rakkauslauluista? - Riippuu sanoista, näkökulmasta ja siitä, kuka sen esittää.
♔ Osaatko soittaa instrumentteja? - Pianoa ja harmonikkaa.
♚ Millainen on laulutasosi? - Kai se on vähän keskitasoa parempi.
♔ Vaikuttaako musiikkimakusi pukeutumiseesi? - Toisinaan.
♚ Tunnustatko pitäväsi Spice Girlsistä? - En.
♔ Mitä katsoit viimeksi? - 4D: Tyttö, joka itki verta
♚ Onko salkkarit pakko nähdä? - Ei todellakaan.
♔ Katsotko TV:stä usein elokuvia? - En usein, mutta joskus.
♚ Seuraatko tv-sarjoja? - En tällä hetkellä, mutta en kyllä yleensäkään.
♔ Millaiset elokuvat puree parhaiten? - Hyvä tunnelmaiset. Se voi olla esimerkiksi jokin jännite, sen sekopäisyys, asenne...
Myönnätkö....
♚ Kokeilleesi tupakkaa? - En.
♔ Kokeilleesi alkoholia? - En.
♚ Käyttäväsi väärin päihteitä? - En.
♔ Vilkuilevasi takapuolia? - Joskus.
♚ Rakastavasi itseäsi? - En.
♔ Esittäneesi kipeää koulun välttääksesi? - Harvoin.

Tämä video kuvaa ERINOMAISEN hyvin minun tilannettani yhdestä näkökulmasta. Niin ironista, kuin onkin lauloin tätä juuri lauantaina SingStarilla. Osa sanoista pitäisi tosin osoittaa minulle.

Olin kuukausia todella ihastunut erääseen henkilöön, jota kukaan ei tiedä, paitsi te, joille olen kertonut. Tällä hetkellä kaduttaa, että jaksoin olla sillä tavalla niin pitkän aikaa. Olisi pitänyt joko tunnustaa tälle henkilölle tai sitten unohtaa koko juttu. Oikeastaan yritin jälkimmäistä, koska pessimistinen/realistinen minäni oltti välillä vallan. Olen nyt ehdottomasti sitä mieltä, että ihastumista ei saa tunnustaa kenellekään, ennen kuin on täysin varma tilanteesta, jollein halua kirota sitä. Ja tuolla kelläkään tarkoitin siis ystäviä. Minusta nimittäin tuntuu, että se sattuu paljon enemmän, kun ihastumisesta on tehnyt virallista.

En millään tajua, miten saatoin ajatella, että minulla oli mahdollisuuksia. Kaikki minuun osuneet katseet olivat siis sattumaa, niin kuin kaiken aikaa epäilinkin, mutta samalla epätoivoisesti toivoi, että niillä olisi ollut jokin merkityskin. Noiden kuukausien aikana ihastuksen kohteestani tuli suorastaan pakkomielle... Ei. Huume, johon joutuu pahemmin koukkuun, aina kun sitä ottaa. Tunteeni siis kasvoivat sitä mukaa, kun tarkkailin kaukaa hänen elämäänsä ja millainen hän oikeastaan pohjimmiltaan oli. Yritin löytää hänestä huonoja puolia -- syitä, joiden takia en olisi saanut pitää hänestä, ettei pettymystä olisi tarvinnut missään vaiheessa kohdata. Miksi sinun pitää olla niin täydellinen? Miksi? Kaikista sisäisistä ja ulkoisista asioista ainoa, josta en lopulta pitänyt olivat nilkat. Siis nilkat. Ja luuletteko, että sillä olisi ollut jotakin väliä?

Viimeisinä päivinä uskoin todella tuntevani hänet melkoisen hyvin, kun muut toistuvasti sanoivat, etteivät tienneet, mitä hänen mielessään liikkui.

Näin myöhäisessä vaiheessa olisi ollut äärimmäisen vaikeaa tahallisesti vain unohtaa koko ihminen. Sen jälkeen kun oikeasti keskustelin kavereiden ja kavereiden kavereiden kanssa tilanteesta rohkaistuin ja päätin oikeasti myöntää suoraa pitäväni hänestä. Ja niin teinkin parin päivän jälkeen päättämisestä. Se päivä oli eilen.

Sydämeni pamppaili jo, kun pelkästään ajattelin asiaa. Tein mielessäni monenlaisia avausrepliikkejä ja suunittelin, miten veisin asiaa eteenpäin. Lopulta päätin, että sanojen täytyisi tulla täysin sponttaanisti ja suoraan sydämestä. Työnsin asian joka kerta mielestäni pois, kun se ponnahti mieleeni. Niimpä illalla pääsin koneelle pätkissä tunniksi tai pariksi odottaen hänen ilmestyvän Facebookin. Minä todella protestoin Facebookia, joten mitä tein, niin jätin puhelinnumeroni ja käskin ottamaan yhteyttä. Niin hän tekikin. Kerroin asiani ja vastauksen te tässä vaiheessa jo tiedättekin. Ehkä ärsyttävintä oli, että vastaus oli niin kaikin puolin kiltti ja ajattelevainen, etten voinut mienkään sen perustella alkaa vihaamaan tai inhoamaan häntä. Ei pienintäkään asiaa, josta olisi voinut edes vääntelemällä loukkaantua. Olisi ollut niin paljon helpompaa toisin päin. Olisin päästänyt heti irti. Nyt se on vaikeampaa, paljon vaikeampaa. Tässäkään tilanteessa et muuttanut mielikuvaa itsestäsi.

Eilen oloni oli totaalisen kamala. En itkenyt yhtäkään kyyneltä. Olo oli tosin jotain melkein sanoinkuvaamatonta. Pian viestin lukemisen jälkeen ikään kuin oksensin tiedon sisääni isona, todella isona mustana kivenä. Se jäi jumiin rintalastani ja sydämeni väliin. Vatsani pohjalle tippui todella painava määrä hiekoitussoraa. Ne taisivat olla sisuskaluni. Siltä minusta tuntui fyysisesti, että henkisesti hyvin tarkasti. Pian mieleeni tunkeutuivat ajatukset: Kukaan ei koskaan tule pitämään minusta. Ei kukaan, josta todella pitäisin. Olen kamala. Henkeni ja ruumini yhdistelmä ei miellytä ketään. Taivas tippui päälleni. Kaikesta huolimatta melkein hymyilin ja esitin kympin arvoisesti tavallista (Vain tältä osin olen lahjakas näyttelijänä).

Aamulla oloni oli puoliksi turta, mutta kuitenkin jo paljon parempi. Mietin samoja, syvempiä asioita kuin edelispäivänä, mutta kuitenkin erilaisia, mitä tuohon listasin. Mietin asioita nimenomaan häneen liittyen. Ennen kaikkea mietin, että voinko tästä edes koskaan parantua. En voinut, enkä voi vieläkään käsitellä asiaa täysin rationaalisesti. Defenssit tulevat vahvasti peliin.

Tänään yritin koko päivän olla katsomatta häneen. Koulussa oikeasti näin sivusilmällä, kun sain häneltä osakseni tuijotusta. Järkeni sai siihen tuijotukseen oikeasti järkeäkin, kun ynnäsin yksi plus yksi. Kyllä minäkin salaa katsoisin sellaista, joka olisi minulle jotai tuollaista tunnustanut, pidin hänestä siinä mielessä tai en. Minun mieleni huusi: "LOPELTA NYT JO PERKELE SE KATSOMINEN, ETKÖ NÄE ETTÄ MUHUN SATTUU?!" Mutta mistä hän sen olisi voinutkaan tietää. Tiedän, ettei hän tarkoita pahaa. Ehkä seuraavalla kerralla näytän kieltä ja irvistän. Minkäänlainen katsominen saa jonkin tasoisen tietoisen minäni haaveilemaan turhia. Järkeä päähäni paukuttava minäni taas sanoo: "Etkö tajua, ei ole enää mitään mahdollisuuksia. Sehän sanoi jo varsin selvästi, että ei nyt oikeen natsaa." Sitten se toinen minäni jatkaa taas haaveilua, tietäen, että ei se on vain pieni unelma, joka ei pidä paikkansa. Kuitenkin leikkien, että se olisi totta.

Ehkä muutkin sitten ymmärtävät, kun kerron, että vaikka koulussa olenkin tavallisen hilpeä ja haussutteleva itseni, nauran jutuille jne., niin en saa asiaa oikeasti pois mielestäni ja joku saattaisi kuvata minua jopa masentuneeksi. Nyt toisaalta elän sellaisia hetkiä, kun tunnen olevani läheisemmin yhteydessä todellisen itseni kanssa. En minä ainakaan usko olevani yhtään niin hilpeä, kun osaan olla "true" itseni. Minä vaan todella olen sellainen, joka ei juuri välitä melankoliasta elämän perusmausteena. Tunne, jota en halua käsitellä. Nyt kuitekin kaikki tunteet pääsevät minun mieleeni. Pinta on rikottu.

Nyt mietin, että olisinkohan onnellisempi kuin nyt, jos saisin oikeasti tuntea hänet. Olla hänen ystävänsä. Tämä on toiminut minulla aiemminkin. Sitä kautta olen päässyt edes melkein asiasta yli, vaikka todisteet särkyneestä sydämestä ovatkin kasvojen edessä melkein joka päivä. Nyt en tosin pysty ajattelemaan tällaista vaihtoehtoa. Liian pian ja liian... en tiedä. Häpeällistä? Ei. Se ei olisi oikea sana, koska en oikeasti häpeä, että pidän/pidin sinusta. Jos sinä jostain todella kummallisesta syystä satut lukemaan kirjoittamani, toivon, että tietäisit tämän. Haluan, että tietäisit myös olevasi todella mahtava tyyppi ja, että olen onnellinen kun saat jonkun, josta oikeasti pidät.