Ensimmäiset alamäkeen johtaneet asiat alkoivat Inkulla vuoden, kahden iässä. Sille alkoi kerääntyä ylipainoa. Austraalianterriereillä polvet ovat todella herkät ja toisesta meni tapaturmaiseti nivelside ehkä kolme vuotiaana ja se jouduttiin leikkaamaan. Pian toinenkin meni itsetään ja polvelle taidettiin tehdä kaksikin leikkausta.
Polvien jälkeen Inkun kunto alkoi heiketä ja siitä tuli vaisumpi. Joidenkin tutkimuksien jälkeen Inkulla todetaan kilpirauhasen vajaatoiminta ja pöly(punkki)allergia. Tämäkin jo pisti ruokavaliota uuteen mietintään.
Jossain vaiheessa hankimme toisen koiramme, musta keskikokoisen snautseri Oskun. Koska Osku on poika ja Inkun polvet ja turkki ovat huonot pentujen hankinnan kannalta, Inkku laitetaan taas leikkauspöydälle ja siltä leikataan munajohtimet.
Pian kohdun leikkauksen jälkeen Inkku on tasaisesti huonossa kunnossa. Vatsa on kuin jalkapallo, ylipainoa on ja kunto on heikko. Inkulle määrätään sydän- ja nesteenpoistolääke.
Kaksi vuotta sitten Inkun arvoja jo mitattiin säännöllisesti ja maksa-arvot olivat tasaisessa nousussa jatkuvasti. Välillä ne saatiin laskemaan, vaikka alunperinkin ne olivat niin huipussaan, että Inkun piti kuolla hetkellä millä hyvänsä. Muistan järkyttyneeni maksasyövän mahdollisuudesta pahasti ja itkeneeni ja olleeni jatkuvasti kivi sydämelläni, kun ajattelin Inkkua. Ja monesti luulin, että Inkun loppu on tullut, kun uudet arvot mitattiin. Jossain vaiheessa opin, että ei Inkku ollut minnekään ainakaan vielä menossa, vaikka teoriassa on tilanne oli toisin.
Kevään ajan Inkun kunto on ollut hieman huononemaan päin ja nyt kesällä se on pitänyt pitää istumistaukoja ulkona käydessä. Mökillä kävimme tällä viikolla, ja siellä Inkku oli vaisu, mutta sentään pystyi tekemään asiansa, kerjäämään, syömään, juomaan ja nukkumaan.
Sitten Inkku kävi sammakon kimppuun. Se raateli sen oikein kunnolla, mutta se jäi eloon. Se ilmeisesti päästi itsestään jotain myrkkyä, joka laukaisi Inkun kunnon totaalisen heikkenemisen. Kuulemma verta tuli oksennuksessa, ripulissa ja nenästä. Mikään ei pysy sekuntiakaan sisälllä. Inkulle annetaan rokote, joka saa ruoan pysymään sisällä. Kuulemma vielä aamulla tervehti suhtellisen iloisesti, muttei syö eikä juo. Kun pääsen paikalle, jauhan lääkkeet veden sekaan ja syötän pillin kautta. Juo vähän itsekin. Piristyy. Hengitys vaikeaa nenän kautta, mutta läähättää normaalisti. Ei kuitenkaan tämän takia pysty nukkumaan. Viime aamuna oksenteli hiukan. Sen jälkeen annettiin huononlaisesti ruokaa ja vettä. Nenä ei enää tukossa ja nukkuu rauhallisesti. Sai ensimmäisen suolistotulehdus antibiootin. Nyt nukkuu kyllä, mutta oksentelee. Nestevajaus. Nousee välillä, ilmeisesti kivusta, istumaan tai nostaa päätään ja vaihtaa asentoa. Vettä olisi tärkeää saada pysymään sisällä. Ei ole tänään juuri seissyt, eikä kävellyt.
Huomenna lääkäri. Toivon, että ei käske ottamaan ainakaan muutamaan päivään vielä hengiltä. Piikki on epäreiluinta mitä tiedän.
Inkku, olet rakas. <3
Grauh!
