IRC-Galleria

tajunnanvirtaa

Vihaan. Nuorempaa sisartani. Täydellinen esimerkki ihmistyypistä, jota en vain voi sietää. Lissu, diiva, pissis, s-kirjainta korostava naamanrääpijä. Luulee olevansa joku prinsessa, joka haluaa malliksi ja varmaan laulajaksikin. Enhän mikään täydellinen itsekään ole, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että vihani on täysin oikeutettua. Olen yrittänyt kaikkeni. Liikaa aikaa käyttänyt yrittäessäni olla ystävällinen. Siskoni ilkeyttä ei voi syyttää teinivuosista. On hänen oma tietoinen valintansa tykätä vain sellaisista asioista, jotka ovat muodissa ja pitämään sellaisista ihmisistä, jotka ovat muodissa. Perhettä ei missään nimessä voi laittaa etusijalle ja herran jumala sitä huutoa, kun sitä käskee tekemään jotain. On kuolema jos siskon vaatteiden päälle istuu sohvalla, jolle ne heittää joka päivä uudestaan, vaikka käskisi niitä siirtämään, onhan kyseessä sohva, eikä vaateteline. Olen hänen mielestään saastainen. Joudun kuulemma aina pesemään ja silittämään vaatteet, joiden päälle istun. Haistakoon paskan. Minäkö hänen vaatteita pesisin. Saastaisuus on vain synonyymi idealle, kuinka vastenmielisenä minua pitää. Ostaa salaa vaatteita muutenkin. Ties mistä saanut rahansa. Vaikka en ole vielä saanut kiinni juomisesta, enkä välillä sitä edes usko, on parempi olla pessimistinen ja varautua siihen, että vielä joskus siitä narahtaa. Onhan siskon kaveritkin sellaisia samanlaisia naurettavuuksia. Nykyään olen luovuttanut turhanpäiväisen väittelyn ja sanon suoraan, että joutuu helvettiin, jos sellainen on olemassa. Nykyään olen hyvä jo väittelyssä, jos sitä jaksan tehdä, onhan se kaikesta järkevyydestään huolimatta täysin sama, mitä suustani päästän. Kun olen perustellut väitteeni paremmin, vastauksena huutoa: "Olehiljaaolehiljaaolehiljaa." Sitten ainakin tiedän olevani erittäin oikeassa, kun saan iskun selkääni täysillä voimilla. Kakaroina tapeltiin aina verta kynsien alla. Nykyään vahingoitettava osapuoli olen yksi minä. Toivoisin vaan, että pinnallisuuden irvokuva kuolisi pois ja joutuisi sinne helvettiin, minne kuuluisikin. Sen ääneen sanominen on tietysti vielä syntisempää, mutta näin minä kaikesta sydämestäni palan sanoa ja vielä mielummin tarkoittaa. Minun haukkumasanani liikkuvat teemoissa pissis, diiva ja lissu. Sanasodassa saan niskaani läskittelyä. Pitää ulkomuotoa kuvaavia pinnallisia sanoja vastikkeena ihmisyydelle. Pienestä asti minulle on hoettu "Sisaret ovat pisin ihmissuhde elämässäsi, pidä niistä siis huolta." Se on kirous. Tiedän, että kun olemme muuttaneet kaikki kolme lasta omillemme, emme tule koskaan enää pitämään yhteyttä keskimmäisen kanssa. Ette muuten tiedä, miten kova kostonhimo siskollani. Uhkailee vaikka millä omaisuuden tuhoamisella ja piilottelulla. Joskus löydänkin tavaroitani toisen huoneen puolelta laatikoista ja muista. Mitä minä siitä välitän, suurin osa materiasta ei merkitse minulle paljoa. Äitikään ei kykene mihinkään kuriin ja äidin miehen sanojen mukaan pelkää siskoani. Kun siskoni toi ensimmäistä kertaa virallisen poikaystävänsä kotiin, en koskaan kuullut niiden puhuvan pienemmästäkään vakavasta asiasta. Suurimman osan ajasta kuulin vain suiden limakalvojen kosketuksen vaihdon ääntä ovettomasta huoneestani. Arvaan, että tyyppi lähti ensimmäisenä. Kun olin ehkä kuusivuotias, tein siskolleni testin, josta selvisi jo aikaisin hänen ilmenevä tapansa olla minua kohtaan erittäin vittumainen. Piirsin jonkun kuvan. Menin näyttämään kaksi vuotta nuoremmalle siskolleni kuvaa ja kerroin sen olevan isoisän tekemä. Oli kuulemma tosi hieno. Paljastin pilan. Reaktio, hyyyyi ruma, ihan totisella naamalla. Jos tekisin saman testin tänä päivänä, tulos olisi sama. Äiti on varmaan ihminen, joka pahentaa tilannetta rankimmin. Meillä ei saa näyttää, että perhe on rikkoutunut ulko- eikä sisäpuolella. Edellisessä asunnossa ollessani varmaan 14-vuotias, äiti lukitsi meidät samaan vessaan niin pitkäksi aikaa, että molemmat näyttelivät uskoteltavasti pyytävänsä toisiltaan anteeksi tosissaan. Eihän se merkinnyt mitään kummallekaan. Tiedän, että siskoni käytös erityisesti minua kohtaan voi olla pelkkää sisarkateutta. Minä olen vapaasti juuri se, kuka oikeasti olen, minä olen lopulta se taiteellisempi yksilö ja minulla on sisältöä elämässä, tavoitteita ja unelmia. Siskoni on aivan samanlainen tapaus, kuin minulla on ollut ranskankielinen linja peruskoulussa, sekä Tampereen konservatoriolla pianon ja harmonikan soitto. Vihasin niitä, mutta en uskaltanut muiden painostuksesta päästää irti. Minulle sanottiin, että tulisi katumaan niistä luopumista, mutta sitten kun tein sen, en ole katunut hetkeäkään ja olen pystynyt vihdoin jatkamaan elämääni ja kehittymään ihmisenä. Siksi varmaan toivon siskonikin kuolemaa. Se tuntuu ainoalta ratkaisulta tähän niskaani piinaavaan kiroukseen, jonka äitini päästi toisena lapsenaan maailmaan, kiroukseen, joka ei suostu muuttumaan millään keinolla. Ei hyvällä, ei pahalla, ei ajalla. Palakoot sitten helvetissä, kun aika vihdoin koittaa. Siihen asti, tyydyn pelkkään ajatukseen tulevasta. Ilman tekoja.

Kokeilen tässä kaikkia hauskoja materiaaliyhdistelmiä kuumaliimankanssa. Cosplaykokeilu on hauskaa. <3 Tosiaan Sparrowssa on pari yksityiskohtaa, joiden kiinnittäminen maitoliimalla oli tuskaa. Kuumaliima tulee pelastamaan minut suurelta määrältä lisätyötä. Ainakin todennäköisesti.

Noniin, olen nyt sitten DA:ssa aktiivisimmillani vuosiin. Tämä johtunee siitä, että sain vihdoin ihka oman piirtopöydän. Jee! Rustasin eilen nelisen pukusuunnitelmaa ja pistin sisään. Käykää katsomassa ja kommentoikaa jotain. Haluan mielipiteitä.

Minä ja työni DA:ssa

Not nice. Tai olisihan tämä kivempaa, kuin tavallinen koulunkänyti, mutta joutuu nopeasti suoritetun kokeen jälkeen odottamaan vielä muutaman tunnin, että menee englannin kertaustunnille, jolla ei tehdä muuta, kuin jaetaan KOKEET. Ihanaa. <3 <3 Samke, olet niin ihana koulu, että oksat påis.

....Tältä vuodelta. Jipii. No stress. Vähään aikaan. Englannin kirjoitukset menivät siis ihan OK:sti. Toivottavasti saisin sieltä nyt vähintään sitä M:ää, muuten olen oikeasti pettynyt.

Sweet 18v.-synttärit menivät sitten viikonloppuna. Emilialla yökyläilin. Katsottiin Tim Burton's Alice in Wonderland ja syötiin tortilloita. Piraattilarppaussyntymäpäiväjuhlistuksia luvassa lokakuun lopussa. Niin monella on bookattu jo kalenteri täyteen, että parempi pitää ne saman tien Halloweenina.

Jee. Eipä kai ollut muuta sanottavaa... Sain syntymäpäivälahjaksi piirtopöydän!! Ihanaa. Piirtelin sillä eilen samalla, kun luin kirjoituksiin ja totesin, etten nyt aivan surkea aloittelijaksi olekaan, vaikka niin usein olen kuullut, että piirtopöydällä rustailu on vaikeaa. Käsi tuttui nopeasti ja oli omalla tavallaan helpompaa ja kivempaakin, kuin perinteinen piirtäminen. Voisin laittaa pari tuhertamaani harjoitusta tänne, kunhan saadaan kotona taas netti toimimaan. :< Samalla muuten hajamielisyyksissäni piirrettyä jonkinalaisen hahmon omasta nettipersonallisuudestani, kun pyöriskelen siis ainakin blogissani nimimerkillä Pumpkin.

Eipä siinä kummempia. Kuulemisiin! o/

Your psychological state allows us to see only what we want/need/feel to see at a particular time.
What five words do you see?



SUICIDE
WISDOM
PRESENT
LUST
TRUTH

Ruvetaanko tulkitsemaan? Itsemurha on ollut korkeintaan mielessä siksi, että olen alkanut uskoa, että itsemurhan tehneet jäävät vaeltamaan maan päälle.. Viisaus. Tärkeä juttu. Ollut mielessä paljon ja koittanut ajatella viisaasti ihan tietoisesti asioista. Lahja. Syntymäpäivät lauantaina. Halu. Kiimaisia teinejä me kaikki. Totuus. Totuus maailmakaikkeudesta, uskonnosta ja olemassa olosta.

Pakko jatkaa ihkuttamista.

Kannibaali Jack nomnom.

Huomasin nimittäin kaikkea ihanaa hakemistani reffikuvista. Savea poskessa (täytyy mennä heti varastoimaan) ja päähineeseen kiinnitetyt "oljet" ovat näemmä pellavaa. Tiedän, koska meidän pellolla kasvoi viime vuonna sitä vaikka kuinka.

Ihihiii. Tässä on minun tapani fanityttöillä.



Nippelitietoa: Tiesittekö, että mm. Barbossa hatussa oleva oranssi raidallinen sulka on sukupuuttoonkuolleelta viidakkokukolta napattu? Ainakin näin olen kuullut.

Hihahuho. Kello on vaikka mitä ja nyt vaan haluan sanoa jotain. JOTAIN. Puhumpa sitten Jack Sparrowsta.

Aika jännä. Löysin itseni tänä aamuna laihdutuskuurilta. Hiilihydraatit kiellettyjä, kevyttuotteiden täytyy olla oikeaa tavaraa, eli oivariini bannissa, voita tilalle. En saa myöskään juoda muita maitoja, kuin täysmaitoa. Tiedän, jännä ruokavalio, mutta äiti on lääkäri. Se määräsi. Sitten kaksi kertaa viikossa lenkille. Muuten olisin vastustanut, mutta en voi olla ajattelematta seuraavaa versiota Jack Sparrow -puvustani, jota olen suunnitellut ensi vuoden CosplayGaalaan ihan kisaan asti.



Jep. Tämä versio. Mutta se on niin eeppinen, että on ihan pakko! Tosiaan puku on kakkosleffasta, joka jo sinänsä tarkoittaa, että housut ja saappaat menisivät uusiksi. En valitettavasti ole kuitenkaan tyytyväinen mihinkään muuhun, paitsi paitaan (sitäkin täytyy hieman muutella), joten tätä sitten koko joululoma. ONNEKSI on rahaa. Viimeksi se rajoitti ihan mahdottomasti.



Takaisin asiaan, eli siihen painon pudottamiseen. Selailin äsken kuvia Traconista Jackinä. Enpä muuta voi sanoa, kuin että se näyttäisi jopa eeppisen kivalta seuraavassa versiossa, jos tosiaan saisin painoa pudotettua vaikka vähän alle kymmenen kiloa. Sekin olisi jo jotain. Tärkeintä olisi saada kasvot timmimmiksi. Oikeasti se osa, jota en omana itsenäni normaalisti hyväksi, ovat kaksoisleuat, jos rupean arvioimaan ulkonäköäni. Toinen ehkä pääni koko suhteessa muuhun vartaloon. Ei sen kummempia, mutta Sparrow on pakkomielle. Pakko saada täydellinen. Ehkä jonain päivänä.

Muut tärkeät alueet painon pudottamisessa ovat varmaan lantio, vatsa ja rintakehä Deppin muotoja ajatellen. Kaikkea ei yksinkertaisesti voi peittää korsetilla. Parantaa kyllä voi. Ahh, miksi olenkaan nainen?! Traconissa jätin suosiolla korsetin pois, myöhemmin kadulla tallustellessani ihan arkipäivänä autiosaari versiona katsastin itseni bussinkylkeen muodostuvasta heijastuksesta ja osasin heti sanoa, että paremmalta näytti. Tarvitsen myös täytetyn sukan. B'D Muita tarpeellisia toppauksia olkapäille, selkään ja mahdollisesti persuksiin. Ahh, Deppillä on kuuma perse. (Hyi, minua, tuollaisia en yleensä sano ääneen. Mutta kuuma perse ei-siinä-mielessä. Se on vain hyvin veistoksellinen.)

Muita pointtereita merkittävistä tulevista parannuksista on, että CG:aan tietenkin hankin mustat piilolinssit. Viimeksi niitä ei ollut sattuneesta syystä. Nenäobsessioni takia olen hiukan kehitellyt ideaa siitä, että laittaisin iholiimaan aivoihin <

---

EVO ...nenään. Juu, ajattelin samaan aikaan, kuinka saatan pilata aivoni hengittelemällä iholiimahuuruja. Mutta täytyy kokeilla niin, että kuivumisen ajan hengittelen suun kautta. Olen myös todennut että ihan simppelisti meikki kynällä saa ihan mielettömän realistisen arven vasempaan(?) kulmaan. Poskessa olevan kanssa on vielä säätöä.

Totesin tekorusketusrättien toimivan ihan mielettömän hyvin viime kerralla. Niitä myös jatkossa! Ja varsinkin, kun tulee talvi.

Kompassi on aika kuollut. Se tarvitsee uudet saranat ja vähän liimaa joihinkin kohtiin. Uuden lukon. Patinaa tarvitsee lisää, sen lisäksi pitäisi usklatautua lohkaisemaan epäaidoista koristeupotuksistani paloja irti.

Löysin vihdoin hukkaamani minitimantit erääseen sormuksista. Yay! Nepä laitan siihen. Muutamat sormuksista vaativat uudelleen valmistusta tai korjailua. Aidomman tuntuiset kivetkin olisivat ihanat. Nyt joku kertoo: Onko olemassa valuvaan muotoon kotikonstein saatavaa kirkasta muovia, jota saa myös väreissä? Danke.

Liivini oli aivan päin persettä materiaalivalintoja myöten. *hakkaa päätään seinään* tämä korjataan ensi kerraksi. Koska totesin siinä olevien nappien itse valmistamisen mahdottomaksi, aion sellaiset ostaa. Suomesta itse asiassa löytyy niitä. Whihii! Vuoretkin olisivat aika iiihananat.

Seuraavalla kerralla haluan vöiden olevan oikeaa nahkaa. Nyt ne olivat vain tekonahkaa. Eivätkä olleet järin häävin näköisiä. Soljet olivat kivat, mutta totaalisessa hajoamispisteessä koko conin. Yhden soljen teen kokonaan uudestaan ja tällä kertaa tajuan laittaa taustaksi puuta, jotta se ei napsahtaisi kahtia. Yksi onkin sitten vähän kinkkisempi tapaus.... Täytyy vain keksitä jokin pitävämpi tapa pysyttää keskiosa kiinni soljessa. Miekkavyön solki myös näytti hieman suttuiselta, se siis uudestaan. Mieakasta puheen ollen, sen teen seuraavalla kerralla puusta. Ei vaikeaa. Sentään olisi toimiva, että kestävä!

Uudet saappaat ja housut tosiaan olevat tarpeeseen, vaikka eivät totaalisen välttämättömät olisikaan. Dead Man's Chestissä Jackin housut ovat kuitenkin eri väriset, samoin saappaat. Samalla niistä tietysti tulee toivottavasti paremmat. Tai ei toivottavasti. Niistä TULEE paremmat joka tapauksessa.

Mitäs vielä... Hmm. Aghh. Miten saatoin unohtaa. Shaali. Materiaali oli painajainen. Väärin leikattu leveys vielä kamalampi. Voiton kamaluuskilpailun kamalimmista piirteistä veivät kuitenkin väärän sävyiset käsinmaalatut raidat. Hyi. Tämä korjataan.

Binditkin olivat viime kerralla sellaista tuskaa, että tuskin enää samaa tekniikkaa tulen käyttämään, todennäköisesti käyttöön tulee tavallinen jesarikorsetti pienellä halkiolla keskellä yhdistettynä ihoteippiin.

Lets see... What else. Tällä kertaa teen myös käsisuojahommelin aidosta nahasta, vaikka ihan kelvollinen lopputulos oikeastaan jo kertaalleen oli. Löysi nimittäin oikein kivan nipun jämiä kotoa. Uuu jeah. Musta rannekekkin menee uusiksi, vaikka voin rehellisesti sanoa, että se hipoi jo aika kivasti täydellisyyttä. Siihen kulutan taas yhden rattoisan päivän samolla lankoja värjäillen. Etsinpä vielä vasemmassa ranteeseen parempaa pitsisuikaletta.

Huivi oli.... Ihan kiva. Mutta ei kovin ihana. Jos ehdin, se menee uusintaan. Peruukista puhuttaessa saan vihdoinkin viimeistellä sen. Rastojakin "laihdutan" tökkimällä niitä huovutusneulalla.



Laittautumiseen käytän yleensä tuhottoman kauan aikaa ja sähläämstä. Siispä ajattelin, että kerrankin saisin jotain ajoissa valmiiksi ja herään aaaaikaisin laittamaan itseäni valmiiksi. Mukaan lähtee myös kuvia asioiden järjestelystä ja asettelusta. Kaikkea en nimittäin voi muistaa. Viimeksikin feilailin aika räikeästi. Assarikin olisi aika jees. Ketään vapaaehtoisia liittymään miehistöön ja palvelemaan auliisti legendaarista kapteeni Jack Sparrowta CosplayGaalassa?

Siinäpä se muuta en keksi sanoa. Odotan innolla sitä hetkeä, kun olen oikeasti tyytyväinen asuuni. Painonpudotus olisi erittttäin jees. Ainut painonputoamiskokemus oli, kun tein kaverilleni cossitakkia ja elin siellä ruokapalkalla. Oli tosi säännölliset ruoka-ajat. Kahdentoista aikoihin ruisleipää juustolla, kai jotain välipalaa ja ruoka oli yleensä jotain valmishamppareita tai jotain. Oli outoa laihtua, vaikka ruoka ei ollut mitään sellaista mielettömän terveellistä edes. No, ehkä se määrä ja säännöllisyys. Siihen voisi panostaa.

Miksi aina, kun tunnen sanoneeni netissä jotain hienoa ja oleellista, joku tulee, ja seuraavana itsetuntoni on jossain lattialla. Olen varmaan tosi herkkä tai jotain. Muistakaa, tämä ei koske sinua, ei sinua, eikä sinua. No ehkä vähän sinua, mutta eniten kuitenkin minua. Kaiken lisäksi on aavistuksen verran _masentavaa_ kirjoitta blogia, jota luetaan, mutta ei juuri kommentoida. :<

Kurpitsamaallani ulvotaan jälleen. Tällä kertaa ei niin paljoa cosplaysta, vaan muodista. Käykää tsekkaamassa ja kommentoikaa:

http://tree-of-the-dead.blogspot.com/