IRC-Galleria

Hyvät Tampereen Katucosplaykillan noidat ja velhot (sekä lurkit),

On jälleen aika viettää pikkujoulujuhlia hyvässä seurassa hyvän ruoan kera sunnuntaina 12.12 alkaen klo 12. Arvon oppilaamme nuori herra Potter on luvannut tuoda paikalle tanssitusmaton, paikalla on mahdollisuus laulaa tai soittaa Kohtalottareiden kolahvimpia hittejä ja tietenkin harjoittaa killan perinteisimpiä rituaaleja.

Osoite killan majalle siltä varalta, että eksytte luudallanne:

Osoite: Moisionjoentie 103, 37560 Lempäälä
Bussit: 71 (ei W, ei moottoritietä, eikä B)
Hinta: n. 5e

Juhlat järjestetään yhteisvoimin, eli ruoan tuominen olisi suotavaa. Lupailtuja ruokalajeja:

-sipsejä
-joulutorttuja
-viinirypäleitä
-mokkapaloja
-sushia
-pipareita
-glögiä
-??????

Vieraina muun muassa:

Harry Potter
Remus Lupin
Bellatrix Lestrange
James Potter
Severus Kalkaros
Cedric Diggory
Draco Malfoy

(Sirius Musta, Hermione Granger)

Muutkin cosplayvelhot ovat luultavasti tervetulleita muilta paikkakunnilta, kunhan kysyt asiasta tässä yhteisössä:

Tampereen Katucosplayporukka

Sain viime yönä inspiraation. Keksin vihdoin aiheen kirjaani. Sain sen, kun katsoin Sleepy Hollown pitkästä aikaa ja vieläpä oikein kunnollisessa kotiteatterissa. Olen pyöritellyt keksimiäni aineksia jo pitkään. Eilen sain inspiraation oikeaan ideaan ja juoneen. Ennen kuin tajusinkaan, olin keksinyt juonta yllättävän pitkälle ja ajatukseni olivat tämänkin aamuisen bussimatkan keksimässäni maailmassa juonittelemassa uusia konnankoukkoja ja haistelemassa sen mysteeristä ilmaa. Pohja on hyvä, mutta vielä punainen lanka puuttuu. Nyt kirjoittamaan. Ilmoitan, kun teksti on siinä kunnossa, että ensimmäistä lukua voi jaella sitä pyytäville.

Haluaisin sanoa kirjoittamisesta sen verran, että olen lapsena unelmoinut kirjailijan urasta. Kirjoitin muutamia kirjan alkuja, mutta mitään en ajanut kovinkaan pitkälle. Löysin muutama vuosi sitten joitakin ala-asteaikaisia tekstejäni ja totesin niiden olleen mielettömän hyviä ainakin sen ikäiseksi kirjoitetuiksi. Juoni oli ehkä jonkin verran klisee, mutta kirjoitustapa oli uskottavaa. Yläasteella halusin tosiaan eniten elokuvaohjaakaksi, mihin en kuitenkaan todennäköisesti päädy elämässäni. Minä rinnastan nämä kaksi ammattia hyvin toisiaan lähenteleviksi. Toki ohjaaminen on kinkkisempää ja ohjaajana on työstettävä valmista materiaalia, jota on käytettävänä, eikä elokuva ole pelkästään yhden ihmisen tekeleiden summa, vaan se on tiivillä yhteistyöllä toteutettu teos. Kirjan kirjoittaminen sen sijaan tapahtuu yksin, siinä ei ole rajoja, paitsi kirjoittajan oma mielikuvitus. Minä saan saman ja omalla tavallaan syvemmän kokemuksen fiktion kirjoittamisesta. En ikimaailmassa tänä päivänä kuvittele, että kirjoittamaani haluaisi lukea kovinkaan moni ihminen. En kirjoita muiden ihmisten takia, vaan kirjoitan oman nautintoni vuoksi. Kirjoitan maailmoista, joissa itse haluaisin olla elämyksellisesti mukana. Siksi oma innostukseni aiheeseen on kovan itsekritiikin takana. En halua kirjoittaa huonoa tekstiä. Minulle on se ja sama, saisinko tästä edes omakustanteista teosta. Ainut mikä minulle merkitsee, on se, että minä haluan lukea joitan ainutlaatuista.

Olen pyöritellyt ajatusta, josko olisin oikeasti parempi, kuin tavalliset pulliaiset kirjoittamaan fiktiota. En tiedä. En ole lukenut vuosiin kirjoja, koska en ole törmännyt mihinkään mielestäni lukemisen arvoiseen, joten minun on hiukan paha verrata itseäni kehenkään muuhun, kuin Rowlingiin :'/. Viimeksi, kuin luin mitään tosissaan, luin Pottereita ja Narnioita. Lukiota ennen luin kirjoja suorastaan massoittain. Minä haluaisin lukea jotain synkkää ja erilaista fantasiaa, jossa ei ole pelkkiä sauvoja heiluttelevia haltijoita. Ehdotuksia? En pidä Twilight-jutuista. En myöskään mistään, missä on "Valittuja", liian kliseisiä maagisia olentoja tai mitään postmodenrnia draaman tyyppistä juttua. Muitakin juttuja voisin luetella, mutta en saa niitä mieleeni. Miljöön sijoittuminen historiaan on PLUSSAA.

DAY 2: Favorite princess - Anastasia
DAY 3: Favorite prince - Hamlet

Olen periaatteessa nyt päättänyt: Aion leikata vinon polkan otsiksella ja värjätä mustaksi. Alkuperäinen suunnitelma oli värjätä punaiseksi, mutta kun Rosa ehti jo sen tekemään ja samaa suunnittelee Emilia, ajattelin tehdä jotain hieman erilaista. Jotain tällaista:




XD

DAY 1 Favorite movie: V for Vendetta

Kaikki valittavat, että Galleria-blogeissa on jotain erilaista. Miksi minä en huomaa mitään?

Olen tänään tehnyt monenlaista erilaista pohdintaa ja toteamusta -- kuinka hyvä oikeastaan olen ranskassa, kuinka surkea (mutten niin toivoton kuitenkaan) olen ruotsissa, harkinnut edelleen romaanin kirjoittamista saadessani monta hyvää ideaa, mutta unohtanut ne kaikki, muistanut, että minulla on virallisesti huono työmuisti, nähnyt outoja painajaisia, mutta ollut onnellinen, että olen nähnyt unia viimeisen viikon aikana ylipäätään, kuinka minun on äärimmäisen hyvä saada kirjoituskokemusta bloggaamalla. Olen tajunnut olevani melkoisen huomionhakuinen ihminen, mutta tyynnytellyt itseäni ajatuksella, että aina voi muuttua. Olen myös viikon aikana todennut saaneeni työnantoja paristakin suunnasta: tonttupipoja, hameita, päähineitä. Olen aito hatuttaja. Olen todennut olleeni luovasti lukossa pianon soittoni kanssa vuosia sitten, kun sitä harrastin ja todennut soittavani sitä paljon mielummin ja luontevammin, kuin yläasteaikoina. Olen aavistanut, että olen mahdollisisesti sittenkin lievästi masentunut tai sitten ehkä en. Olen epäröinyt hahmovalintaani yhä uudelleen Desun kisaa varten. Unelmoinut Lulun uusimisesta. Harkitsin tänään lintsaavani huomenna, mutta yllätyin positiivisesti, kun huomasin, etten halua tehdä moista. Ostin vihdoin pari lyijykynää ja törmäsin matkallani eriskummalliseen kirjaan: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombiet. Olen myös todennut kehittyneeni edelleen laulamisessa.

Paljon on siis tapahtunut. Ehkä pääsisin vihdoin luovasta lukostani eroon. Sitä on taitanut olla ilmassa jo pidemmän aikaa. Pahoittelen sekavasta tekstistäni, jota en ole vaivautunut edes oikolukemaan kirjoitusvirheiden varalta, jonka kuitenkin ohitin ajatuksella sen olevan isolla ehkällä sopivan spontaanin taiteellinen.

... Mikä tarkoittaa, että huomenna voin avata joulukalenterin esimmäisen lokeron. \o/ Joo, taidesuklaakalenteri mulla.

2010.

Ystävät/ihmissuhteet
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - Ei nyt varsinaisesti tule ketään mieleen, mutta varmaan kyllä.
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Ööh... En mitään erityistä.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? - En, niin kuin en minään aikasempanakaan.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - Juoksenteleminen Jack Sparrowna. Laulaminen oikein olan takaa.

Sinä itse
1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? - Toivon mukaan kehittynyt.
2. Oletko lihonnut? - Aivan, niin kuin aina ennenkin.
3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? -En.
4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? - En.
5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? - En.
6. Oletko joutunut tappeluun? - En.
7. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana? - Lainannut siskoilta salaa tavaroita?
8. Oletko juonut "perseitä"? - Aboslutismia parhaimmillaan.
9. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin? - Oikeastaan.... Kyllä.

Koulu
1. Oletko opiskellut hyvin viimeisen vuoden aikana? - En todellakaan. Koulussa silti ihan keskiverrosti pärjännyt.
2. Paras ja huonoin numerosi? - Vissiin 10 ja 6.
3. Onko sinulla koulussa kavereita? - Tottaha n toki.
4. Onko koulussa tapahtunut jotakin hirveätä? - No meidän lukio lakkautettiin?
5. Kiinnostaako koulu? - Alkaa patruunat loppua.

Ihmiset
1. Kenen kanssa vietit aikaa eniten? - Varmaankin Anen kanssa. BD
2. Keiden kanssa vuoden parhaat muistot? - Tjaa-a. Varmaankin Anen. Emilian ja kumppaneiden.
3. Tapasitko uusia? - Kaipa näin.
4. Riitelitkö usein? - Perheen kyllä.
5. Rakastuitko? - En.
6. Petyitkö ihmisiin? - Kyllä.
7. Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa kenenkään kanssa? - Kyllä kai.
8. Suutelitko jotakin henkilöä? - En.

Itse
1. Mitkä asiat vuodessa olivat tärkeitä? - Cosplaycosplaycosplay.
2. Oletko muuttunut jotenkin, miten ? - En varsinaisesti mitekään. Sama tyhmä minä. Kai jotenkin olen oppinut tuleen paremmin toimeen muiden kanssa tai jotain.
3. Haluaisitko muuttaa jotain? - Todellakin.
4. Oletko oppinut uutta? - Varmaankin.
5. Kadutko jotain vuonna 2010? - Juujuu.
6. Olisitko jättänyt jotain tekemättä? - Monatakin asiaa.
7. Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt? - Juu.
8. Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan? - Hmmh. Ehkä, mutta en tiedä käyttäisinkö tilaisuutta, jos sellaisen saisin. Minä elän tässä ja nyt.
9. Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä? - En kai.

Matkailu
1. Matkustelitko? - Tapahtumissa tuli ihan parissa käytyä muualla, kuin Tampereella.
2. Ulkomailla vai kotimaassa? - Koti.
3. Kävitkö festareilla? - En.
4. Jokin surullinen asia? - Inkku kuoli.
5. Laivalla ? - En. Onneksi.
6. Miiteissä? - Kyllähän niissä oman porukan tuli käytyä.
7. Rannalla? - En, itseasiassa.
8. Parhaat muistot? - En jaksa. Vaikea eritellä.

Lopuksi
1. Oletko tyytyväinen tähän vuoteen? - Tähän en vastaa juuta, enkä jaata.
2. Oliko paras kesä? - Ei!
3. ...Jos ei miksi? - Tähän jo vastasinkin.
4. Millainen tulee ensi vuodesta? - Toivottavasti parempi.

Day Ten: One confession

Nautin myös huonoista elokuvista.

Olen maininnut tästä jo muutamalle kaverille, mutta on kova ikävä Tie El Doradoon -leffaa. :< Nyt kun ajattelen, niin se on varmaan paras animaatio koko lapsuudestani. Lemppareitani aikoinaan tosin olivat Mulan, Peter Pan ja Liisa Ihmemaassa. Nyt vie kyllä El Dorado ehdottomasti voiton. Katsoin sitä varmaan lapsuudessani useimpia kertoja mistään VHS-kaseteista ikinä. Mitä ihania asioita voinkaan listata kyseisestä leffasta: Se on hauska, suomenkielinen dubbi rokkaa, animaatiojälki on loistavaa, tykkään musiikeista, hahmot mielettömiä, se on sympaattinen, se ahdistaa ja ihastuttaa. Se on erilainen.

El Doradosta näkemäni uni tosin ei ollut mitenkään erityisen pirteä, vaikka se saikin minut surullisen iloiseksi. Minä pääsin käyttämään ilmeisesti aikakonetta. Pääsin sillä samalla El Doradoon. Yksi juttu tosin meni pieleen: Elettiin kaksikymmentälukua. Alkuperäiskansa oli yhä siellä, mutta kulta oli poissa ja rakennukset nuhjuuntuneet, taivas harmaa ja koko maailma oli rappeutunut. Olisiko ollut kyseessä Maailmansota I? Katsoin välillä maailmaa tosi jännästä näkökulmasta. Yksi mieleenpainuva hetki oli, kun katselin sodan runtelemaa Afrikkaa, jossa ihmiset olivat tekemässä töitä hiiltyneellä aukiolla. Sen keskellä oli tumma lapsi, jonka koko ruumis oli palanut karrelle. Joissakin kohdissa ihoa oli edelleen halkeamia, joitka paloivat punaisina, kuin laava. Ja lapsi oli edelleen elossa ja teki töitä siinä poltetulla maalla. Senaario muistutti kovasi erästä suomalaista maalausta, jossa surkean näköinen lapsi on töissä kasksipellolla(?). Noh, joka tapauksessa itse unessa en tuntenut sitä erityisen vastenmieliseksi. Suru tuli vähän eri kohdassa, melkein itkin (varmaan oikeastikin), kun kysyin Miguelistä ja Tuliosta. Tulio oli kuulemma ollut jonkun alkuperäisnkansan asukkaan isoisän opettaja. Samalla hetkellä silmissäni pyöri filminä erilaisia kauniita kuvia ja hetkiä Tie El Doradoon -leffasta. Tuolloin tajusin, etten voinut saada heitä takaisin ja miten kauhistuttava ero oli uuden ja vanhan maailman välillä. Monta sataa vuotta ihmisten teollistumista ja maailman tuhoamista.

Mii wants to go El Dorado~ Yksi hassu lisä uneeni: Aikakone oli samanlainen, kuin Paluu tulevaisuudessa. Unessa oli myöskin se outo vanha proffa. Viime yönäkin näin muuten todella friikkiä unta. Siinä vieraili Rimppu. BD Lololo.