IRC-Galleria

http://www.formspring.me/charedbones

Tylsyyden kuittaamiseksi on aina mukava vastata itsekeskeisiin kysymyksiin Formspringissä, joten kipin kapin sinne jotain laittamaan.

Voin yhä varmemmin todeta, että en ikinä _kestäisi_ olla se suosittu tyyppi tai vaikka julkkis. Oikeasti on ihan pirun hämmentävää saada yhden päivän aikana tsiljoona kommenttia kuvaan, johon en ihan tosissaan panostanut, totesin heti meikin tehtyäni, että huhhuh, menipä läskiksi, mutta tulipa tehtyä. Hämmennys ei ole kiva tunne. Jos nyt saisin jostain suosiota jonain päivänä, niin toivottavasti muustakin, kuin meikeistä, koska en ole tähtäämässä maskeeraajaksi elämältäni. BD

LOL

DAY 9: Favorite couple

DAY 8: Saddest moment



Surullista kaiken kaikkiaan, mutta kohta 04:05 sai minut aina pienenä itkemään. Ahdistava koko leffa muutenkin.

Voisin melkein itkeä ilosta. Mutta ei itketä kuitenkaan. Yhden päivän herääminen. Jotain niin isoa, että sitä ei pysty pukemaan sanoiksi. Joululahjani Jumalalta.

Olin unohtanut syyt, miksi olin onnellinen elämässäni. Melkein menetin toivoni. Mutta minä muistin.

Sain riemussani idean. Pystytän oman blogin tarinoilleni!

Pelkään, että unohdan kaiken jälleen. Ehkä minun pitäisi yrittää pukea se sanoiksi.

Luulin, että elämä on ennalta arvattavaa. Kaiken voin ennustaa ja kuvitella mahdolliset vaihtoehdot etukäteen. Elokuva ei voi sisältää aitoa hyvyyttä, koska se on ihmisen tekemä ja roolit ovat vain näyteltyjä. Ajattelin, että ei Jumala voisi olla hyväksynyt sitä. Näin oikeastaan vain pahuutta kaikessa, lähinnä siksi, että äitini on kylpenyt noita ajatuksia minuun jo pitkään. Kumpa voisin saada hänet ymmärtämään, että on hyvä pyrkiä hyvyyteen, mutta siinäkin voi mennä liian pitkälle ja eksyä matkallaan sitä etsiessä. Nyt ymmärrän myös paremmin luovaalukkoani. Minun ei pitäisi murehtia, mikä saa minut tekemään tiettyjä ratkaisuja luodessani jotain, eikä myöskään ajatella "miten ammattilainen tekisi tämän", vaan tehdä ja nähdä omien silmieni kautta. Tehdessä kehittyy ja virheistä oppii. Ehkä opin luottamaan enemmän itseeni, pikku hiljaa, jos pidän tämän mielessäni tulevaisuudessa.

Joulu tuli. Joulu meni. Lahjoja, runsaasti:

-alusvaatekerrastoja
-suklaata
-Frobidden Rose -hajuvesi
-iso ja pieni luonnoslehti, sekä tusseja
-ihon puhdistussetti
-rasvoja
-pähkinöitä
-100e
-villatakki&t-paita
-rannekoru
-rukkaset
-pari rasiaa
-Shrek&The Imaginarium of Doctor Parnassus
-Harry Potter 7 -pc-peli
-kynttilä

Voi olla, että jotain unohtui. Turha tämä tämmöinen merkintä, mutta joululahjoja on kiwa hehkuttaa.

DAY 7: Favorite castle

DAY 6: Prettiest princess

http://www.formspring.me/charedbones

Sinne voi pökätä kysymyksiä, jos huvittaa.

DAY 05: Favorite kiss

Ja kuvistyö vihdoin valmis. Ei mennyt edes koko päivää? *smell the sarcasm*

Näin tänä aamuna viidentoista minuutin aikana tosi jännää unta, kun siirsin hertystäni eteen päin.

Olin Harry Potter. Olin metsässä ja meneillään oli aika lennokas mittelö Voldemortin joukkojen ja minun välilläni. Bellatrix vilahti kai jossakin puskassa juostessani eteen päin. Tämän jälkeen tuli Voldemort. Kai siinä sitten kirouksia heiteltiin, tosin en huomannut, että mikään niistä olisi osunut minuun (Harryyn). Pian kuitenkin huomasin, että taikasauvani nuppi, (joka olikin siis ihan tosielämässäsni tekemäni taikasauva Lupin-cossiini,) oli lentänyt irti ja pian vilkaistua sauvaani, huomasin sen olevan sulanut melkoisen epämuodostuneeksi tikuksi. Heittelin avada kevadraa ja kidutu -loitsuja, mutta eiväthän ne tehonneet, vaikka Voldemort olikin niillä hetkillä helppo kohde osuttavaksi. Volde oli siitä myös ilmeisen hämmästynyt. Minun sauvani ei tominut! : < Pian jostain pusikosta tuli Cedricin isä, joka auttoi minut pakoon poistujo- ja bombada- loitsuja heittelemällä. Häivyimme trakotrilla tajuton Voldemort sen kauhassa.

Että sen pituinen se. 8''''D Oikein olenpaslaiskakirjoittajaCOMBOLLa vedettynä tänään.