IRC-Galleria

Ah, kevät! Vihdoin.

Joka talvi sanon itselleni, että ei minulla mitään kaamosmasennusta ole. Elämä on vain pimeää ja tunnekylmää. Joka kevät kuitenkin tunnen herääväni. Unohdan, miltä se tuntuu joka kerta.

Ulkona on reilut viisi astetta plussan puolella. Asfaltti on paikoin kuivaa, vaikka joutuukin suurimman osan ajasta kävelemään viiden sentin loskakerroksen päällä. Ilma tuoksuu muullekin kuin syvästi jäätävälle. On se sitten kumma, miten oikeastaan pystyy nauttimaan pakokaasuista ja katupölystä.

Tämän hetkinen ilma on saa muistot Bakaconista pulpahtamaan pintaan. Sitäkään ei tarvitse enää kauaa odotella. Koulu on kutakuinkin minulta ohitse, mitä nyt viestinnän sotkuja vielä selvittelen ja viimeisessä jaksosa suoritan kuvaamataidon diplomin. Toisin sanoen: Minulla on aikaa itselleni. Eli sitä parasta.

Nyt kun pahin on ohitse, aloitin eilen vihdoinkin Lucciolan kanssa. Itsetuntoni on korkealla. Periaattessa saattaa kuullostaa itserakkaalta ja ties miltä, mutta pöyhistän rusinoitunutta egoani vertailemalla itseäni muiden cosplayaajien tekemiin pukuihin samasta hahmosta. Puvusta tulee toivon mukaan täysin kick-ass. Tai ainakin niin kick-ass että olen tyytyväinen itseeni.

Tänä vuonna yritän olla rehellinen itselleni. Toivottavasti se vaikuttaisi positiivisesti kaikkeen, mitä teen ja tulen tekemään.

Olen hakulomakkeet jo lähettänyt eri oppilaitoksiin. Samalla, kun teen Lucciolaa, samalla on synnyttävä myös ennakkotehtävät. Ei ihan niin kiva, mutta kun pysyn kerrankin aikataulussa, ongelmia ei pitäisi syntyä.

Vielä hieman Bakaconista ja samalla myös Tampere Kupliista.. Tampere Kupliiseen olen tulossa edelleen Lucciolana, kuten aiemmin tekstistä kävi ilmi. Bakaconiin minun tosiaan piti tehdä peräti kaksi pukua. Toisin on kuitenkin käyvä. Jos teen Bakaan uuden puvun, se on sitten yksinkertainen. Tällä hetkellä nimittäin raha-asiat eivät ole mitenkään kovinkaan loistavalla tolalla. En kisaa Tampere Kupliissa. Säästän mielummin paneutumiseni Ane-uen kanssa pidettävään maskeerauspaneeliin, joka on suunniteltu pitää myös Bakaconissa. Jos Lucciolalla kisaan, se tapahtuu Pieksamäellä.

Edessä on muutto vuokra-asuntoon edellä mainittujen ongelmien takia. Toivon sen oikeasti olevan kerrostalo. En tiedä, mikä siinä on, mutta minä nautin kerrostaloasunnoista. Jotenkin en voi unohtaa eläväni, kun muut elävät ympärilläni.

Tänään pitäisi katsoa vaatteita ja tavaroita kirpputorille. Niitä tuntuisi olevan ihan kauhea määrä. Hyllyt pullottavat vaatteita, mutta suurinta osaa niistä en käytä. Ja minähän niitä e ole ostanut. Nirso olen. Hmmm... Missäköhän on ongelma? Ahh, siinä, että en suostu pistämään todellakaan ihan mitä tahansa niskaani. X____x Jokainen vaate, jota käytän, täytyy sisältää palan minua.

Joudun muuttamaan muuton jälkeen suhteellisen pian uudestaan, lähinnä siksi, että kaikki koulutuspaikkani, joihin olen hakenut, ovat toisilla paikkakunnilla. Muita vaihtoehtoja ei ollut. Että onhan tämä tavaroiden karsiminen jo tässä vaiheessa ihan hyvä. Ja tietenkin tyhjä rahakukkaroni saa edes hieman apetta. Toivottavasti.

Aurinko saa minut katsomaan animea pitkästä aikaa. Sain vihdoin katsottua Last Exilen viimeisen jakson ja nyt etsin jotain katsomisen arvoista. Aikaakin kun on. Eipä tässä muuta. o/

Luin oireita Crohnin taudista..... Kuumetta ja laihtumista ei ole, mutta muuten kyllä samoja...................................... Tai siis vessaongelmia on ollut viime aikoina ja sattuipa vielä omituisesti samaan aikaan syntymään aftoja suuhun, vaikka yleensä niitä ei ole. Lähes pelottavaa.

Jos en pääse ruotsista läpi, niin elämä menee pahasti ****tuksen puolelle.

Hassua.... Tiedän aika tasan tarkalleen, minkä tyyppiseen mieheen voisin rakastua. Oikeasti olen tiennyt jo monta vuotta.

Sitten vain odottelemaan?

Nimen perusteella taroteissa:

Queen of Wands
Briefly: You may also be about to meet someone very special with whom you fall in love with and marry.

Full Meaning: The picture on this card is of a woman wearing a crown and beautiful clothes and a robe, with a wand in one hand and a lovely golden sunflower in the other. There is an abundance of green leaves around the flower and the wand. She looks serene and calm. She is obviously a woman of considerable power and influence. She also appears warm and welcoming. She has lovely blonde hair and blue eyes. She displays an air of sophistication and strength. If you are this woman then you have truly found your destiny. If this is the woman you are about to become, then rest assured your future is secure and you will find all of your needs met. You may also be about to meet someone very special with whom you fall in love with and marry. This may develop during the warmer months of the year, as in Spring or Summer. If this is someone you know, then value her friendship, for she is loyal and trustworthy. If you are a male, you may meet this woman through a friend and become involved with her in a romantic relationship. If you are a young person, this person could be your mother or a teacher, or both.


Syntymäajan perusteella taroteissa:

Ten of Cups
Briefly: This card symbolises great happiness and contentment.

Full Meaning: This card shows a man and woman with one arm around each and their outer arms held up high welcoming good news. Beside them two young children hold hands and dance. There is a rainbow in the background and several tall, green trees, some shrubs, beside a river and with mountains in the far distance. The sky is blue and the day looks warm as in Springtime. There are 10 cups across the sky in front of the rainbow. This card symbolises great happiness and contentment. Two people are brought together in unison and peace to share a special time in their lives. A joint project has obviously reached fruition and they are proud of their achievements and wish to celebrate in grand style. If you draw this card you may rest assured, that even though it took a long time to get where you are, it has all been worth the effort and the energy expended. You can relax in your new found comfort zone and pursue your other objectives with peace of mind, knowing that your life is now more secure than it has ever been.

Huomenna psykologian yo-koe. Hermostuttaa, ihan sikana. Numero on ollut aina 8-9..... Mutta tuntuu, että en vaan osaisi mitään, vaikka olenkin lukenut harvinaisen paljon. Niin kauan tyytyväinen, kun saan M:n tai paremman. Jostain syystä C:kin kuullostaa ihan hyvältä... :x

Heeeeeei, auttakaapas keksimään uutta nimimerkkiä galleriaan. Pumpkin on tietysti ihan kiva, mutta valitettavasti varattu ja sillä minut toisella puolella nettiä tunnetaan. Harmillista, että vieroksun lähes kaikenlaisia nimimerkkejä. DeadMonkey ei vaan tunnu omalta. Tietäisikö joku jotain mielenkiintoisia nimigeneraattoreita tai vaikka tapoja tehdä ambigrammeja? Jos tulee hyvä nimimerkki eteen, niin sellaista voisin ehkä käyttääkin....

Soundtrackit ovat yksinkertaisesti rakkautta. Elfmanin kipaleissa on jotain niin puhdasta.

Huoh.

Japanin tsunamit ja järistykset kuolonuhreineen pysäyttivät hetkeksi. Sitten kuitenkin totesin, että asiat ovat minulla hyvin. Ihmiset huhuilevat maailmanlopun merkeistä. Itse olen hieman vieraantunut kyseisestä ajatuksesta. Monesti kuitenkin päässäni vierailee ajatus: Mitäs jos sittenkin?

Jos maailmanloppu on tulossa ja olemassa, minä olen sataprosenttisen varma Jumalan olemassaolosta. Olen aina uskonut Jumalaan, mutta pessimisoptimisrealistina käyn kaikki vaihtoehdot läpi. Myös sen, että haudan takana ei ehkä olekaan mitään. Tai sen, että myös minä voisin joutua helvettiin. Tai, että me kaikki oikeastaan uskomme yhteen Jumalaan, mutta eri näkökulmista. Mutta jos maailmanloppu tulisikin, se itseasiassa todistaisi Jumalan olemassaolon, sillä sen tulo on pystytty ennustamaan ja tapahtumia kuvailemaan jokseenkin tarkasti. Itse muistan Raamatusta kuvaillun kohdan maailmanlopusta, jonka mukaan tuho, pelko, tuska, nälänhätä ja yleinen kärsimys kestää viisikin vuotta, ennen kuin se vihdoin päättyy. Jumala käy taistelua saatanan kanssa, ennen kuin sen vihdoin voittaa. Tällaista muistan. Ja sitten kaikkien synnit punnitaan. Että en minä ainakaan siihen, usko, että maailmaloppu tulisi vain yhtäkkiä ja kaikki olisi ohi.

Sitä paitsi, jos elämän jälkeen ei ole enää mitään, en minä haudassa enää murehdi, että kulutin elämäni uskoen Jumalaan.

Toisaalta olen miettinyt, josko maailmanlopulla olisi ennemminkin puoliksi symbolinen merkitys. Ylikansoitus on jotain aivan perseestä, sanon minä. Ja on epäreilua, että jotkutj outuvat kuolemaan, koska minä ainakin haluan vielä elää ja tehdä sellaisia asioita, joita en lyhyen elämäni aikana ehtinyt tehdä, muun muassa rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Niin, ei koskaan teidä, jos elämä loppuukin jo huomenna ihan mistä syystä tahansa. Vanha ajatus, mutta liiankin totta, sen me tiedämme toivottavasti kaikki. Yhden asian haluaisin elämässäni saada aikaiseksi: kirjoittaa kirjan. Se on syvimmältä kumpuavin unelmani. Saanko lukijoita, sillä ei ole yhtä paljon väliä. Haluan jättää jotain taakseni. Kenties toisen elävän maailman ja sen sielut.

Kirjoitan tällä hetkellätosiaan jonkinmoista fantasialieväkauhuromaania Finfanfunissa. Idea tarinaan lähti häivähdyksistä päässäni jotka tietokoneen näytlle painettuina alkoivat elää omaa elämäänsä. Täytyy sanoa, että vielä en ole lainkaan tyytyväinen, mutta tedän, että jos jättäisin itseni märehtimäään jokaisen luvun kanssa, en saisi sitä todennäköisesti koskaan valmiiksi. Finistä löytyvä versio on raaka. Kun olen päässyt tarinan loppuun, aion niin sanotusti kirjoittaa sen vielä uudelleen, lisäillä, korjailla, kenties vaihtaa joitakin yksityikohtia, jopa nimiä ja paikkoja. Kun se on valmis, suunnittelen kansitaiteen ja painatan itselleni yhden valmiin kopion. Jos joku on sitä mieltä, että niitä kannattaisi olla enemmänkin, kuin yksi, teen kysynnän mukaan niitä lisää.

Vasta sitten voin sanoa eläneeni täyden elämän.

Miksi minut saa yhä innostuneemmaksi lähes jokainen tiedon muru, jonka saan kerättyä koskien puvustamista, vaatteita ja pukusuunnitelijoita? Koskien alleviivaten Colleen Atwoodia. Miksi en tiedä yhtäkään ainutta puku suunnittelijaa, jonka designit tyydyttäisivät edes lähellekään yhtä paljon kuin hänen?

Jokainen elokuva, jonka puvustukseen reaktioni on "Oooooh, onpas vaikuttava", ilmenee myöhemmin olevan Colleen Atwoodin käsialaa. Siis ihan oikeasti. Mitä ihmettä? Jos ette häntä tiedä, niin tässä parikin näytettä:











Äiti avasi minulle tänään suunsa asiasta, jota osaan aina odottaa. Tänään sen kuitenkin vasta osasi laukaista ilmoille, kun eilen lähetin hakemuksia oppilaitoksiin. En ymmärrä tätä aliarvioinnin runsautta. Äidin mielestä olen ilmeisen epäviisas ja naiivi nuori, mitä voin vakuuttaa, että en todellakaan ole. Hän antoi varoituksen sanan kilpailusta alalla. Jes. Minusta se ei ole mikään este, eikä sen takia pitäisi jäädä epäröimään. En todellakaan aio hakea koulutukseen ja sitten vain odotella, että kaikki hyvä tippuisi itsestään suuhuni taivaalta. Homma vaatii töitä.

Minulla on intohimoa ja jano oppia uutta. Olen nopea pohtimaan kaikki ratkaisut läpi. Olen suhteellisen kärsivällinen, vaikka olenkin kamala stressaaja ja aikataulut tuppaavat menemään kerta toisensa jälkeen plörinäksi. Pyrin perfektionismiin. En kevyesti voi sanoa jotain asiaa onnistuneeksi tai loistavaksi, vaan kun sanon niin, myös tarkoitan sitä. En voisi kuvitella riiteleväni vieraan henkilön kanssa. Voin saada paperille aikaan paljon schaissea, mutta oikeasti inspiraation saadessani mielestäni jotkut asiat ovat enemmän kuin potentiaalista tavaraa. Inspiraatiota varten tykkään enemmin saada määritellyn tehtävänannon, kuin vapaat kädet. Uskomattoman monet asiat, joista olen pitänyt tyylillisesti jo vuosia, putkatavat jostain syystä pinnalle vasta monen vuoden jälken muodissa pinnalle. Silloin ärsyttää. Minun juttuni! Toisaalta sain vihdoin slimmit maiharityyppiset nahkakenkäni jalkaan, enkä niistä aio luopua. Etsin sellaisia vuositolkulla. Haluaisin venyttää käsitystä siitä, mikä on naisellista ja mikä miehekästä, mikä kaunista tai komeaa.

Tyylillisesti pelkään olevani vielä hukassa. Saan vaikutteita ehkä vähän liikaakiin Atwoodilta. Haluaisin aidosti oman tyylini, enkä vahingossakaan kopioida ketään toista. Toisaalta, sitä ihminen tekee aika helposti myös luonnostaan. Meidän maailmamme ja luovuutemme muodostuu rakennuspalikoista, joita me näemme ympärillämme. Poimimme niitä mukaamme jatkuvalla syötöllä, ihan huomaamattamme. Jos minun pitäisi kuvailla sanoilla lempielementtejäni, ne olisivat synkkyys, otteet menneestä, ripaus fantasiaa, epäpuhtaus väreissä (vihaan teollisen valkoista ja muutenkin teollisia värejä), epäminimalismi, runsaahko eri tekstuurien käyttö, nauhamaiset rakenteet, pitsit (inhottaa, että nekin ovat pintamuodissa), raidat, pienet kuvioinnit, koristenauhat, -nyörit, -napit, pliseeraukset, koristeellisuus, värjäämätön nahka, asteen verran erikoisemmat korsetit ja tukirakenteiden väärinkäyttö, kuolemaan liittyvät elementit. En ole runsaasti heijastavan silkin ystävä ja karsastan näin yleisesti ottaen paljetteja. En huomaa tuossa listassa ehkä yhtäkään asiaa, jota Atwood ei olisi käyttänyt tai omaksunut. Huoh. Tekisi mieli hakata päätä seinään. Toisaalta tuo lista ei vielä sano, miten noita elementtejä tykkään käyttää.

Ja kaiken tämän ajan mietin, myisikö tämä selitykseni minut jollekin töihin tai opiskelemaan.

Ajattelin, että tekisin persoonallisemman suunnitelmat Punahilkkaan, nojaten enemmän Grimmin satuihin. Jos vaikka laittaisin sitten kuvaa nettiin. Jos nyt ketään edes kiinnostaisi kommentoida.