On oikeasti ihanaa tajuta, miten materiaalikriittisyys on kohonnut cosplayatessa. Kun tein viimeksi Lulun, nappasin kaupasta vain sitä, mikä "sai luvan kelvata", koska ei ollut parempaakaan. Nyt en enää ikinä käyttäisi niin vaalean harmaata peruskangasta (enkä muuten suostu käyttämään mitään kammottavaa kiiltävää tekonahkaakaan), joka on ihan lörpsynlää.
Researcheissani huomaan myös, että yksikään cossaaja ei ole yrittänyt tosissaan saada alaosan muotoa pysymään sellaisenaan, kun sen kuuluisi. On se jännä, vaikka monta sivullista niitä pukuja löytyikin.
Ja tällä kertaa teen alkuperäisten suunnitelmien mukaiset helmakoristelut. PISTE.
Rahaa saan vasta yo-juhlissa, eli kaksi viikkoa ennen Eurocosplaykisaa. 8''D Että jos sinne vikalle viikolle jätän sitten itse mekon kokoamisen ja muun teen ennen sitä, että TÄLLÄ KERTAA SITTEN ONNISTUN. Koska ensimmäisellä kerralla jälki piti olla mahtavaa ja upeaa ja täydellistä ja vihaan itseäni, jos en näiden kahden vuoden jälkeen muka vieläkään osaisi. Mutta sellaista mahdollisuuttahan ei ole, tietoa on karttunut vaikka kuinka paljon, esimerkiksi, että korsettiin ei kelpaa muovivanne. >.< Naurettavimpia virheitä kangasvalinnan jälkeen. Noh, siitä on pitkä aika. Hyvin pitkäa aika. Ja korsetteja olen sen jälkeen vääntänyt peräti kaksi.
Eheh, ei tässä taas muuta. Kunhan tulin sanomaan.