IRC-Galleria

Miksi Lulun turkiksen on näytettävä niin erilaiselta joka välianimaatiossa??? Suurimman osan ajasta se näyttää puolipitkältä, ja ruskealta. Alkuperäisessä hahmodesignissakin on..... joten teen sen ?? Koska Eurokangas myy ihan hyvää vaihtoehtoa.... Kai........ Tätä täytyy vielä funtsia....

[x] hameen ja hihojen kaavat
[1/4] koristeiden kaavat
[/] koristeiden maalaus
[ ] koristeiden tukikankaat ja ompelu
[x] vyöosuuden kaava
[/] vöiden valinta ja reunojen koristetikkaus
[ ] vöiden maalaus
[ ] turkiksen kokoaminen
[ ] turkiksen täyttäminen
[/] Moogle
[/] salainen operaatio 1
[ ] salainen operaatio 2
[1/8] hiuskorujen uusiminen
[9/10] korujen uusiminen
[x] sukka
[/] korsetti
[x] soljet (18kpl!!!)
[/] vyöosuus
[ ] kankaiden maalaaminen
[ ] mekon ompelu kasaan
[ ]....ja paljon, paljon muuta.


Tältä näyttää tältä hetkellä. Seuraava osio on niiiin turha, eli älkää lukeko, tämä on vain omien ajatuksieni selventämiseksi:

TÄNÄÄN
-korsetti

HUOMENNA
-helmakoristeiden maalaus

YLIHUOMENNA
-helmakoristeiden maalaus

SUNNUNTAINA
-salaoperaatio 1
-kaulakorujen maalejen uusiminen
-hiuskorujen pohjan kokoaminen
-korvakorut

MAANANTAINA
-erikoisvöiden tekeminen loppuun
-vöiden pinnan karhentaminen
-vöiden niittaus
-vöiden maalaus
-solkien kiinittäminen

TIISTAINA
-turkiksen kokoaminen ja täyttäminen
-kankaiden maalaaminen

KESKIVIIKKONA
-Moogle
-hiuskorujen tekeminen loppuun

TORSTAINA JA PERJANTAINA
-mekon kasaaminen
-peruukki
-salaoperaatio 2
-PANIIKKI


Minun kohdallani aikataulut menevät aina, siis AINA persuksilleen, eli nyt kuin olisi sellainen tapaus kuin tuo Euro Cosplay Championship, on yksinkertiasesti PAKKO pitää kiinni aikatauluista. Toisin sanoen, juoksaisempas tästä tekemään korsetin lopuun, kun tänään se pitäisi vielä valmiiksi saadakin. Puolet koristekankaista rypytettyinä, aloitin sen pari tuntia sitten, eli yhdeksän aikoihin pitäisi päästä tekemään efektit kankaiisiin, ompelemaan kanttinauhat ja lopulta myös maalamaan ne näteiksi. Taidan takoa uudet sirkat, en ole ihan tyytyväinen.

Onko mahdollista datailla koneella ja silti tuntea juoksevansa henkensä edestä? Noh, siltä tämä ainakin melkein tuntuu. Tänään on EuroCosplaykisoen ääniraidan palauttamisen deadine ja tässähän se on melkein valmiina....... Paljon oli säätöä. Nyt sitten vielä äänittelen pari simppeliä ja slkeää juttua plus lisään lasin kilinää, niin eiköhän se on siinä..... Kai????

Tuliko ääniraidasta hyvä, sen näkee sitten vasta kisalavalla.

seuraelämä
☆ Mitä mies-elämääsi kuuluu? - Tyhjää, niin kuin aina.
☆ Voisitko seurustella jonkun kanssa? - Varmaan.
☆ Ajattelet jotakuta, eikö niin? - En, itse asiassa.
☆ Onko parempi, että tunnet henkilön jonka kanssa aloitat seurustelun - Wtf. Totta kai.
☆ Onko joku ihastunut sinuun ? - 0.
☆ Suutelisitko henkilöä, jota ajattelit viimeksi? - Jaa-a.
☆ Luotatko helposti ihmisiin? - En edes äitiini.
☆ Voitko sanoa 110% varmuudella, ettei hyvä ystäväsi kerro asioitasi eteenpäin? - En. 8DDDD
☆ Onko sinulla parasta ystävää? - Ei sitten vuoden 2003.
☆ Onko sinulla koulussa hyviä ystäviä, joille voit uskoutua? -Onha niitä tavallaan. Koulu loppui tosin nyt, enkä kyllä enää kertoisi heistä kenellekään ihan kaikkea.
☆ Riiteletkö usein ystäviesi kanssa? - En koskaan.
☆ Kenelle ystävällesi suutuit viimeksi? - Suuttunut en varsinaisesti ole kellekään turhautunut ja ärsyyntynyt olen kyllä useinkin.
☆ Mitä teet parin tunnin päästä? - EuroCosplay-ääniraitaa/korsettia.
☆ Mitä teet vielä tänään? - Sitä samaa. Toivottavasti nukun.
☆ Tämä osio loppui tähän - Jahas.

yleiset
☆ Antaisitko toisen mahdollisuuden ihmiselle, joka on pettänyt luottamuksesi? - Jos sitä pyydetään.
☆ Uskotko ihmisiä kun he sanovat, että "asioiden on tarkoitus tapahtua? - Melkoisen usein.
☆ Toivoisitko, että elämäsi olisi erilaista kuin nyt? - No ainakin puku saisi olla pidemmällä. 12v.-minäni olisi kauhuissaan, jos tietäisi, etten ole vielä 18-vuotiaanakaan seurustellut kenenkään kanssa.
☆ Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään? - Äidin? Nope.
☆ Kenestä henkilöstä näet useimmiten unta? - En muuten muista. En muista ketään. Pää lyö tyhjää.


sosiaalisuus
☆ Onko sinulla seurustelukumppania? - No ei.
☆ Rakastatko perhettäsi ja ystäviäsi? - No en ainkaan tulisesti.
☆ Rakastatko elämääsi ja tapaasi, jolla elät sitä? - Sinne päin.
☆ Oletko lesbo, homo, bi, transu vai hetero? - Ööööööh. Niitä kaikkia????

nyt
☆ Mikä biisi soi? - No päässä soi PotC: On Stranger Tidesilta Mermaids.
☆ Mitä ajattelet? - Pääni hetkellistä tyhjentäistä cosplayasiilta.
☆ Mitä sinulla on päälläsi? - Valkoinen Mustaparta&piraatti-T-paita, kerroshame, punaiset rintaliivit ja shortseiksi revityt reisitaskut.
milloin viimeksi
☆ Söit pitsaa? - ..... En muuten muista. Lasketaanko mikropizza?
☆ Oksensit? - KAUAN SITTEN.
☆ Suutuit ihan tosissasi? - ...En tiedä..... Olen kyllä melkein aina sellainen talviuniltaan herätetty karhu.
☆ Nauroit niin, että meinasit tukehtua? - En muista tätäkään.
☆ Sait kokeesta kympin? - Musiikinteorian koe?
☆ Ikävöit jotain ihmistä liikaa? - Nevah. Tai noh, mikä nyt on liikaa. Kaikki ikävöiminen on iikaa.
☆ Itkit? - Ylppäreiden jälkeen?
☆ Nauroit? - Omalle kaskimielisyydelleni.
☆ Olit hautajaisissa? - Mumman kahdeksannella luokalla.
☆ Olit ristiäisissä? - Fia-serkun varmaan kahdeksan vuotta sitten.
☆ Kuka puhui sinulle viimeksi - Äiti.
☆ Kuka soitti sinulle viimeksi? - Äiti.
☆ Kenelle soitit viimeksi? - Äidille.
☆ Kuka sai sinut viimeksi nauramaan? - Juho???????
☆ Keneen ärsyynnyt useimmiten?- Siskooni nimeltä Anette. Ja mummi on toinen.
☆ Kenelle viimeksi kerroit murheistasi? - Millalle.
☆ Kenelle viimeksi annoit/lainasit rahaa? - Äidille.
☆ Ketä kaveria ikävöit eniten tällä hetkellä? - Varmaan Millaa.


ystävät/kaverit
☆ Onko sinulla sellaista ystävää, jolle voit kertoa kaikki huolesi? - No juu.
☆ Pelkäätkö ystäviäsi? - Korkeintaan pelkään kuulevani taas käytöksestä, jota tulen halveksumaan.
☆ Voisitko elää ilman ystäviä? - Tuskin.
☆ Voisitko satuttaa tahallasi ystäviäsi? - EN.
☆ Oletko tehnyt kavereidesi kanssa tyhmiä juttuja, joita olet katunut jälkeenpäin? - En kyllä.

Teen tässä korsettia, päällyskerroksen tukikankaat on leikattuna ja juuri äsken tein erään kokeilun koskien kankaaseen saatavia efektejä patinalla. Kysymykseni ennen kokeilua oli: Voinko saada mustan perustrikoon näyttämään himmeästi heijastavalta (osittain siis harmahtavalta) materiaalilta suihkuttamalla äärimmäisen lantrattua valkoista akryylimaalia suihkupullolla vinosta kulmasta päälle ja sitten föönaamalla? Vastaus: KYLLÄ.

En ole tainnut olla koskaan näin herkkä väsymykselle. Aivan kauhea angsti heti kun alkaa väsyttää. Ja sitä myös tapahtuu päivällä, vaikka sitten virkeänä pahalta ei tunnukaan.

Haluaisin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin nukkumaan, mutta kun tuossa on tuo ääniklippi lataamassa hyyyyviiin hitaasti Youtubesta.

Joku saisi tulla pitämään äidilleni palopuheen................. Ihan tosi. Ennen ylppäreitä olin melkein: "Diipadaapa, kerrankin sopivat aikataulut, kuukausi aikaa tehdä Lulu." Nyt on kuitenkin mennyt KOLME VIIKKOA SIINÄ, ETTÄ ÄITI KÄSKEE SIIVOAMAAN. Myös huominen on sellainen, ellen tee vastoin, mitä äiti käskee. Prkleen perkele. Joka kerta tällaisessa tilanteessa esitän äidille kysymyksen ihan tosissani, että: "Noh? Perunko sitten mun kisani? Koska mun kannattaa tehdä se tässä vaiheessa, jos et anna mun tehdä mun pukuani." Siihen äiti ei vastaa mitään. Paljastus. Yksi maailman ärsyttävimmistä asioista on minun mielestäni se, että kun esitän suoran kysymyksen, siihen ei voi vastata realistisesti tai yhtään mitään. Mumistaan vain jotain, eikä oteta mistään vastuuta. Minä yritän luottaa siihen vastaukseen ja arvatkaa kuinka monta kertaa olen joutunut olemaan raivoissani ihmisille, kun typeriä asioita tapahtuu sen takia, että kysymyksiini ei voida vastata.

Kertokaa minulle, ymmärtääkö kukaan teistä äitiäni? :o Tai ketään muutakaan ihmistä elämässäni, jotka tieten tahtoen eivät anna minun tehdä sitä, mitä pitäisi, vaikka olisihan tässä tarjolla kaksi minua "muka ahkerampaa" sisarusta noihin tehtäviin. On se nyt saakeli. Minulla alkaa mennä hermo. Niin kuin juuuuuri nyt. Pahoittelen blogstani tursuavaa agrausta, angstia ja vaikka mitä muuta, mutta joka kerta olen tarkoittanut sanomaani. Varsinkin tällä kertaa.

Ylppärit ohi, masennus ohi, valmiina uusiin haasteisiin. Oikeasti tarvitsin vain läheisemmät vieraat ja paremmat yöunet, niin johan mieliala löysi jotakuinkin oikeammat sfäärinsä. Huomenna ehkä ehtisi ja jaksaisi tehdä nopean wipin tuonne Cirque du Cosplay -blogin puolelle.

Kävin Ideaparkissa matskuostoksillla ja rahaa paloi varmaan satanen pelkkiin pikkuostoksiin, vaikka kankaita en vielä mekkoon ostanutkaan (ainoastaan koepaloja eri matskuista), enkä turkikseen, johon näemmä joudun ostamaan sellaisen himokokoisen kirjavanruskean karvakankaan, josta käytän sitten ainoastaan ne vaaleat laikut yhdistettyinä toisiinsa. Ai että toimiiko? Parempi olisi. ´

Vihaan. Mielessä ei kulje mitään muuta. Pettymys koko päivä. Jos näillä porkkanoilla mennään, niin voisin seisauttaa kaiken, mitä olen tekemässä seuraavaan pisteeseen. Tunnen oloni epäonnistuneeksi. Rumaksi. Turhaksi. Keskinkertaiseksi. Lihavaksi. Turraksi. Niin kuin elämässä ei enää yksikään valonsäde pääsisi kuoreni lävitse. Juttukaveri voisi olla ihan kiva, mutta taidan nyt mennä nukkumaan. Jos huomenna ei tunnu paremmalta, niin......................................................................... I hate this fucking fucking fucking fucking fucking shit. Taitaa olla aikalailla yhtä huono päivä kuin se, jona meinasin lopettaa cosplayn. Erona vain se, että nyt en tunne mitään muuta kuin aimo vitutusta elämästäni, jossa ei koskaan tapahdu mitään hyvää.

Olen nyt vain aika mur. Huomenna yo-juhlat, joiden perinteistä en tiennyt mitään suunnilleen sitten eilisen. Nyt sitten pitäisi yhtäkkiä ostamassa äidille lyyraa olemattomilla rahoilla ja vaikka mitä................

Nyt ei hermot vain ole joustamassa tähän. Ja kaikkiin perinteisiin on pakottamassa mummi, joka ei osaa muuta kuin valittaa ja päivitellä niin kuin aina ja nauraa väärissä kohdissa. HatehateHATE.

Oikeasti mieluummin tekisin viikonlopun pukua. En minä mistään lahjoista tai rahoista välitä. Koko lukio on niin turha kuin olla ja voi ja ennen kaikkea YLIARVOSTETTU. Argh!

Muistan ihan hiton hyvin sen lukioajan, kun koko ajan piti etsiä jostain kiinnostuksen kohdetta ja kuvitella omiaan... Yhdessä vaiheessa tuossa koulujen lopun jälkeen se vain katosi kokonaan. Whyyyyy? Iskemistilanteessa varmaan vain juoksisin äkkiä karkuun. Tai, noh, kyllähän niin on käynyt kerran aiemminkin. Melkein kirjaimellisesti.

En tarvitse mitään. Täydellinen tarpeettomuus materiaan? Täydellinen tarpeettomuus todellisuuteen? Kyllä, minulla on edelleen se yksi unelmamiästyyppi, johon en voisi muuta kuin tarttua, vaikka kuinka pelottaisi, jos sellainen eteen sattuisi. Mutta muuten...

Minun hetkessäni, jossa ei tapahdu yhtään mitään muutenkaan, eikä ole koskaan tapahtunut yhtään mitään. Miksi tapahtuisi koskaan tulevaisuudessakaan? Parempi näin.

En silti tajua tätä muutosta.