IRC-Galleria

Katoan ilmeisesti kaverille muutamiksi päiviksi ompeluprojektejen syövereihin, joten älkää ihmetelkö.

P.S. Opettelen Victorin piano soloa parhaillaan. __b

Uusi blogi

Ja ohoh! Noin nopeasti se sitten kävikin....

Tuonne sitten seuraamaan. Varmaan yritän tässä hiljalleen irtautua Galtsun blogista ja lähinnä mainostan tänne sitten kaikkea hauskaa, mitä tuolla intternaatin maailmoissa puuhailen.

Vaihdoin nimimerkkini. Vanha inhotti.

En jaksa enää masentaa itseäni negatiivisuudella, joten koitan vähän höllätä, vaikka pelkäänkin, että sitten ottaa triplasti enemmän päähän, kun antaa itsensä haahuilla pilvilinnoissa ja sitten romuttaa ne maantomuksi kaikki kerralla, kun mikään ei onnistu.

Tässä on nyt muutama fakta, jotka saattavat järkyttää ihmisiä:

Yleinen fiilis ollut jo muutamia viikkoja sitä, että kaipaan muutosta. Sen ovet tietenkin avaa tuo Ikaalisiin omaan kämppään muutto. Kukaan ei valita, että olen nolo, koska hankin uusia vaatteita ja leikkaan hiukset. Voin ainakin teoriassa tehdä IHAN MITÄ VAIN, eikä kukaan tule valittaamaan. Ovat nämä täysi-ikäisen edut tulossa hieman myöhään, vaikka alunperin suunnitelmana ei todellakaan ollut muuttaa kotoa. Mutta hyvä näin, aloinkin juuri sopivaan rakoon kaipaamaan sitä.

Ajattelin häpeilemättä hankkia hipsterilasit, joihin olin vuosia sitten tykästynyt (mutta tuolloin pettymyksekseni totesin, että menen täysin miehestä ne päähän laittaessani.) Jalkaan uudet nahkanilkkurit, vaikka tavallaan pelkäänkin niiden olevan vain hetken muotijuttu. Vaikka pakko sanoa, että kyllähän niiden muotiin tulemista odotinkin jo aika kauan (=että niitä tulisi kauppaan), että kyllä nyt uskon, että kaikenmaailman pintäliitäjätkin ovat nyt sitten tajunneet, että vanhassa vara parempi. Ja koska hyvin monia juttuja, joita olen odottanut jo vuosia tulevan muotiin, löytyy nyt kaupoista ihan kohtuullisissa määrin, vaatekaappiin muutaman harkitun vaatekappaleen ostaminen ei liene pahasta.

Ja töihin ajattelin muuten hakea, sitten kun olen päässyt asettumaan.

Ja nyt, kun olen menossa opiskelemaan vaatetusta näin ihan virallisesti, pistänpä aiempaa paremmaksi ja alan pitämään lifestyleblogia, koska tämä ihquista ihquin paikka, eli Galtsu on ollut liian pieni minun jutuilleni ja ---- minutkin yllättäen ---- dädädädää

---

elämäni ei ole pelkkää cosplayta. \o/ Niin, se toinen on mielipiteet ja elämänsynkistely. Ei niitä kaikkia sinne Cirque du cosplayihin voi tunkea.

Vielä kun tuli Cirque du cosplay puheeksi, ajattelin vielä pistää paremmaksi ja uusia jälleen koko blogin ulkoasun ja kuukausittaiset teemat.

Järkytyksekseni luin juuri Demin, enkä alkanut valittaa sen sisällöstä, vaikka horoskooppi onkin kuraa, eivätkä palstojen pitäjät olekaan niin viisaita kuin haluaisivat (, eivätkä esitellyt julkkikset lämmitä mieltä sitten ollenkaan.) :OOO

Nykyään tulen myös toimeen kissojen kanssa. Uskallan nostella niitä syliin ilman sen kummepia miettimättä

Ja olen nähnyt taas niin outoja "seikkailu"-unia viime öinä, että ei paremmasta väliä. Viime yön jutuista en taida muistaa juuri mitään, mutta toissa yönä näin unta, että olin mukana jättimäisessä julkkislautapelissä, jossa piti järjestyksessä timantteja luolista keräämällä löytää laudalla niitä pitkin julkkisten taidekuvia tiensä ?-julkkiksen maaliin. Vastaus oli Amy Lee. Vastauksen tiesin, koska olin pelannut tuota peliä unessani ilmeisesti aiemminkin. Öhhh, hurrdurr, miksi kerroinkaan tämän??

Lupaus itselleni: Yritän keskittyä olemaan oma itseni, enkä mieti liikaa, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat tai mitä toinen puoliskoni ajattelisi itsestäni (Outoa? EHDOTTOMASTI.) Yritän olla myös tavallista spontaanimpi ja olla hetken kauhea pintaliihottelija, jonka heikkous on materian ihanuus. Sen lisäksi yritän olla pelkäämättä, että kopioisin jotakuta. Ja sitten kun saan järjestettyä aikaa, lipitän kauheasti teetä ja koitan saada taiteltua jotain hienoa jaaaaa koko ajan koitan kirjoitella tarinaani eteen päin jaaaaa. Juu, aina on hyvä uneksia. Ja ehkä eniten tätä: Annan itseni pitää niistä asioista, jotka sisimmässäni miellyttävät minua.

Siltä varalta, että jotakuta voisi jossain tapauksessa joskus kiinnostaakin?

Paholaisen sydän

...eli Sweeney Todd -jatkis ehkä hieman erilaisella idealla? :'D Mutta omalta tuota sentään tuntuu kirjoittaa. Useimmat fandomit eivät sitä ole.

Joskus ahdistaa ja potutta ja suoraan sanottuna vituttaa.


MIKSI KAIKEN ON OLTAVA NÄIN VAIKEAA. Miksi mikään ei voi olla koskaan vain minusta kiinni? En tykkää siitä, että vietän elämääni liian pitkään putkeen vain muiden ihmisten oikkujen heiteltävänä. Olisi kiva, jos voisin sanoa, että omistan oman elämäni. Mutta en voi. RAAAAAAAAAAAAAH.

Bloggan, koska tuntuu siltä, että haluan blogata ja jakaa maailmaa kanssanne.

Tulin juuri saunasta ja pakko sanoa, että huh, ihan mukava fiilis, kun on päässyt nämä VIIKON HIET ja OIKEAT SONNAT pesemään pois iholta. Vaatteet varmaan haisee samalle kuin ennenkin, mutta onpahan muuten raikas olo.

Jostain syystä asiat menivät niin, että en ole ehtinyt kotona juuri kunnon istumaa viettämään kuin viimeksi aika tarkalleen viikko sitten. Tuolloin oli vielä tylsää, koska en pitänyt kiirettä minkään asian suhteen ja kaipasin sosiaalisuutta. Aika perjantaista sunnuntaihin kului Emilialla, sunnuntaina kävin serkun rippijuhlissa Espoossa, joista siirryimme melkoisen suoraan rempattavaan Vesilahden kämppään, jonne äiti hankki kolme lammasta ja seurana oli myös kisumme Napsu. Siellä sitten elukoiden kanssa kaksi yötä, joista toisena äiti hankki sinne nurkkiin lusmuamaan vielä viisi kissanpentua hoitoon. Söpöjä palleroita ovat. Lampaan kakkaa pääsin luomaan muutamaan otteeseen sillä verukkeella, että kun lähden opiskelemaan, minun ei tarvitse tulla Vesilahteen saakka tekemään orjatyötä enää koulujen alun jälkeen. Mur..... Hiivatti, enhän minä Vesilahteen tule edes asumaan, enkä pidä noita eläimiä ominani, paitsi Oskua ja Napsua. : <

Viime yön ehdin viettää kotona, mutta omaa aikaa ei tuntunut jälleen kerran riittäneen käyttööni. Tällä kertaa sitten lähdettiin Urjalaan isän luokse yökylään, jolla onkin huomenna syntymäpäivät. Perjantaiksi kotiin, lauantaina taas tänne toisenlaisiin, rakennuksen 100-vuotisjuhliin, joista sunnuntaina suunnataan Pietarsaareen hautajaisiin. Saakeli tätä elämää. Milloin ehdin oikein muuttamaan täältä?

Puhumattakaan siitä, että Lulun kanssa täytyykin jo hyvin pian pitää pahaa kiirettä. Olen saanu tällä välillä yhden täydennyshomman kaverini pukuun, yhden maskottipuvun, yhden yukatan ja sitten siihen päälle vielä Lulu, jossa tuntuukin nyt olevan paljon enemmän korjaushommaa kuin yhdelle viikolle, vaikka viimeksi kaikki oli "yhdestä yöstä kiinni". Hyvän täytyy olla hyvä. Itsekehu haisee pahalle, mutta pakko sanoa, että jokatapauksessa, tapahtui niin tai näin, kyllä Lulustani tulee aikalailla Internetin annin tarkoin Lulu, eikä kokonaisuudesta tule ollenkaan hullumpi.

Ja se muutto? Ensi viikon perjantaina pitäisi saada avain kämppääni ja päästä viemään sinne tavaroita. Itse muutto sielä päässä ei tule olemaan yhtä päivää kummempi, mutta nyt Lempäälässä kotona tavaroiden pois heittäminen sun muu on oleva TUSKAA. Mukaan pitäisi myös raahata aikamoinen kasa cosplaytarvikkeita. Saa nähdä kuinka monta kuormaa on tehtävä. Kaksi nyt kuulostaa aika realistiselta.

Vaikka en pidä muutto mitään vapautta kummempana asiana, täytyyhän sitä jotenkin vähän juhlistella. Kinusin nimittäin siskoiltani sellaisen todella kivan kokoisen ja laadukkaan James Dean hologrammi-taulun. Se tulee sisustamaan kämppäni seinää oikein kauniisti.

Stressi, stressi, stressi, stressi.