IRC-Galleria

Vauhdikas viikonloppu jälleen takana ja nyt takaisin arkeen.

Bussia odotellessa oli aikaa tehdä suunnitelmia ja pääsin jonkinlaisiin laskelmiin Mulanin kanssa, eli mitä matskuja tulisi tarvitsemaan. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että erikseen on hankittava lisää softista ja mahdollisesti retkipatjaa, sen lisäksi runsaasti (eli tarvittava määrä) kankaita.

Tämän lisäksi stalkkeroin cosplay.comin Mulan-cossitarjonnan. Pingistä löytyi ehkä kolme heikon puoleista pukua. Eli kivaa vetää taas vaihteeksi vähemmän käytetty hahmo.

Hiukan ehkä riittämätön olo jostain syystä, jonka lisäksi yöangsti tekee tuloaan. Siispä taktinen vetäytyminen petiin hampaidenpesun kautta.

Mistä tietää, että väsyttää?

Kun silmät kuivuu päähän, koska yrität pitää niitä yhä epätoivoisemmin auki.

Saatoin justiinsa saada idean, mikä voisin olla Frostbitessa: Soturi Mulan! Ollut suunitelmissa jonkun aikaa, mutta ei ole vaan tullut toteutettua. Täysin toteutettavissa ja puku on kaikkea muuta kuin liian vaikea tehdä. Plus Mulan oli Mel C:n, Peppi Pitkätossun ja Tikrun rinnalla 8-vuotiaana roolimallini. Voin jopa käyttää omia hiuksiani, joten peruukkia ei tarvitse hankkia. Sydän. Sydän. Sydän. JES. Visiot tulevat joskus aika puskista.

Miksiköhän jokaiseksi tekstin aiheeksi tekisi mieli laittaa jokin ölähdys? Viestii sisällöttömästä pääkopastani.

Mut hei! Järkkäsin jääkaapin ja pesin vihanneslokeron, vein ja lajittelin kaikki roskat, pesin roska-astiat, kokkasin, järjestin molemmat keittiön kaappini ja -hyllyni läpikotaisin. Nyt sitten vielä pitäisi tehdä hedelmäkärpäsille taas uusi ansa ja tiskata loput tiskit ja jynssätä juuriharjalla kaikki töhnöt irti keittiön pinnoista. Kohta tekisi mieli hinkata töhnöt keittiön lattiastakin, sen verran pskaiselta se näyttää.

Olen myöskin tullut ongelman eteen: Miten vaihdetaan pölypussi ja mistä voi tietää, minkälaisia pitää ostaa?

Katson American Beautyä ja haen kohta pari riviä tummaa suklaata seuraksi. Tänään on ollut vaihtelevasti tyydyttävän energinen päivä, toisaalta on ollu tylsää ja into taas loppu.

Joku ehkä ihmettelee, miksi pidän listaa näin merkityksettömistä asiosta, mutta näin pääsen päivän eteen päin elämässäni.



Tunti myöhemmin:
Maaninen vaihe ohi, sillä nyt vituttaa ja masentaa. Inhoan itseäni. Haluaisin, että kun näen heijastukseni ikkunasta, näkisin edes omat kasvoni.

Jotenkin oli tosi mukava viikonloppu, vaikka välillä olikin vähän aikataulustressiä ja sen semmoista. Ensimmäistä kertaa palaan viikonloppureissulta (keskellä yötä) virkeänä ja en hyvin angstisena ja räjähtäneenä. Kohta toki on pakko mennä nukkumaan ja aamulla herättävä rustailemaan viime tipassa Helena Bonham Carterillle pari vaatekertaa.

Kaikki on kasaantunut kauheaksi solmuksi, mutta nyt on oikeasti se fiilis, että nt minä sen osaan purkaa. Aika ihanaa.

syön stressiini

jalkaani on ilmestynyt pelottava mustelma

olen jälleen vainoharhainen

huone on edelleen läävä

enkä edelleenkään saanut aikaiseksi sitä, mitä tarkoitus

olin tänään nolo ihminen

tieto siitä että joudun piakkoin vaivaamaan äitiä kohtuuttomilla maksuilla

mitä jos todellisuus ei voikaan pysyä yhtä kauniina?

petän taas lupaukseni, eli en tule kotiin

sain ihmiset muuttamaan aikataulujansa vain oman etuni vuoksi

pelottaa että tulen hulluksi

pelottaa että en olekaan hullu ja näenkin jotain minkä en halua olevan todellista

pelottaa että tämä on tässä. siis elämä

en saa aikaan niitä suuria asioita joita haluaisin ja joita pitäisi

enkä oikeastaan ole tarpeeksi luova

kulutan turhaan sähköjä

ja olemassaolollani muiden ihmisten hermoja

se on täällä taas

masis.





Jos jokin on kaunista, eikä satu, niin se tieto, että minua odotetaan tuolla jossain ja asunnossani saa lämmintä vettä, valot toimivat ja sänky on mukava.

1. Kuvittele itsesi metsässä. Kuvaile metsää.
Paljon mäntyjä ja kuivia ja katkeilleita oksia vihreää, mutta synkkää.

2. Saavut polulle. Millainen se on? Leveä vai kapea? Kivikkoinen vai tasainen?

Kapea, jossa on paljon havunneloja. Melko tasainen, mutta pehmeä.

3. Polku johtaa rakennukselle. Millainen rakennus on kyseessä? Pieni vai suuri? Ränsistynyt vai eheä?

Ränsistynyt lato, ei maaleja. Ehkä joskus ollut jonkun mökkelö.

4. Millainen rakennus on sisältä?
Pinttynyt, mutta ei kovin vanhakaan.

5. Rakennuksen sisältä löydät astian. Millaisen?
Metallinen tarjoiluastia, valkoinen, jossa käsin maalattuja maalattuna kukkia.


6. Löydät astian sisältä avaimen. Kuvaile avainta. Mitä teet sillä?

Pieni ja koristeellinen. Laitan sen taskuuni.

7. Astu ulos rakennuksesta. Saavut veden ääreen. Millainen vesistö on kyseessä? Mitä teet?

Suo. Katson kuvaani sen pinnalta.

8. Kohtaat matkallasi karhun. Millaisen? Miten toimit? Pelkäätkö?

Suuren, joka seisoo. Joudun pakokauhun valtaan ja esitän lopulta kuollutta. Pelkään.

9. Näet seinän. Millainen se on? Voitko nähdä sen taakse? Mitä sen takana on?

Valkoinen, sementtinen. Ehkä kaivo, tai ei mitään. Siinä saattaa olla pieni ovi.

VASTAUKSET:
1. Metsä kuvastaa maailmankuvaasi.
2. Polku kertoo, millaiseksi koet elämäsi tällä hetkellä.
3. Rakennus antaa osaviittaa siitä, millaisena näet itsesi ulkoa.
4. Sisustus taas siitä, millainen koet olevasi sisältä.
5. Astia kuvastaa suhdettasi varallisuuteen.
6. Avain symboloi työtä ja suhtautumista työntekoon.
7. Vesi ja käytös sen äärellä kertoo seksuaalisuudesta.
8. Karhu edustaa ongelmia ja tapasi toimia sitä, miten reagoit niihin.
9. Seinä kertoo suhteestasi kuolemaan




Interesting ja silleen.

Olen kakkiainen, joka ei saa mitään aikaiseksi ja valuu lattialle jännittyneenä stressistä, mutta alaluomet sulaa. Dalìmainen olo.

Lupaan huomenna ryhdistäytyä ja siivoan, maksatan laskut, käyn kaupassa ja sen jälkeen kirjoitan novelliani (!!!!!) Ja sitten julkaisen puolivalmiin raporttini Gaalasta. Oikeasti en voi luvata mitään.

Haluan päästä takaisin raiteille.


Perskhele, niin kuin olis jo!