IRC-Galleria

Sain juuri parisen tuntia sitten koneen huollosta. Järjestelmä jouduttiin syöttämään kokonaan uudestaan. Hemmetin F-secure ei ollut ilmoittanut sulkeneensa itsensä omia aikojaan. Niimpä virus pääsi tekemään tuhojaan.

Kone myöskin tilttasi äsken ensimmäistä kertaansa koskaan. Kop. Kop.




Desuconiin tähtään tulevani, mikäli huomenna löytyy sopivat kankaat (todennäköisesti) ja saan vielä jotain kautta keploteltua liput.

Mustien piilolinssien kanssa on nyt sellainen ihastuttava ongelma, että niitä löytyy ainoastaan -0.75 vahvuudella. Nautintoni on näöstä riippuvainen. Ehkä seuraavana pitäisi tilata linssit ulkomailta.

Pääsenkin ehkä jollain tuurilla Desuconiin.




MUTTA MIKSI MAAILMA MINUA VASTAAN. Mustia linssejä ei saa enää mistään vahvuuksilla. Vihaan olla sokeana. Noh. ARGH. Apu on tervetullutta.

Pääsin taas nauttimaan yhtä harvoista minä-tietokone-minä-hetkistä. Joulu meni ja tällä kertaa suhteellisen leppoisasti. Toinen sisko oli Australiassa, toisen tuskallista seuraa jouduin sietämään, mutta siedimpä kuitenkin. Vuotuista joulu-aattoriitelyä ei tietenkään voinut välttää, mutta eipäs onnistunutkaan pilaamaan tunnelmaa.

Jotenkin hassusti päädyin taas siihen, etten tiennyt mitä toivoa, MUTTA sainpas ne lahjat, joita pyysin. Polkupyöräprinttisen kukkaron, PiratesIV:n ja HP I-VII2-paketin. Sitten päälle käyttökelpoisia vaatteita ja jokunen lahjakortti eri lähteistä. Sitten ehkä voin joskus joulun jälkeen shoppailla vähän eBaystä peruukkeja (kuka hullu nyt ei haluaisi?)

Olen myös suhteellisen tyytyväinen siihen, miten sain hoidettua tänä vuonna ihmisille joululahjoja. Perheenjäsenille kaikille ja joillekin kavereille jotain pientä. Samalla tein kyllä pienoisen tietoisen uhrauksen nimeltä Frostbite. Budjetti joulun jäljiltä: 0€

Näin myös unta viime yönä Frostbitesta. SELKOUNTA. Kävelin unessa Sibeliustalolle, jossa oli kunnon talviconmeininki. Biitti, Hootti, Krautti, Korppu ja Rimppu sinisissä univormuissa pulkkamäessä jäivät jostain syystä erityisesti mieleeni. Sitten joku noin ikäiseni naispuolinen conilainen tuli avautumaan siitä, kuinka Luluni oli kiva yritys, mutta päin seiniä kuitenkin. Tajusin olevani paikalla siviileissä ja sisällepäästyäni pyörin henkisesti ympyrää, koska en keksinyt ihmisiä, enkä tekemistä. Ajattelin, että onpa tämä painajaismaista ja ajattelin, että olisipa tilanne unta. Sittenpä päähän meikällä pälkähti: Entäs jos se tosiaan olisikin unta. (Hassua kyllä, jossain vaiheessa aiemmin ajattelin,,,, öhhöm, että: "Teen muuten tästä unesta Cirque du Cosplayihin merkinnän." Kuinka taukki ihminen voi olla nukkuessaan??? Tai nero. Taukki ennemminkin.) Tein Tiian opettaman nenätestin ja arvatkaa, innostuinko. Kokeilin heti lentämistä ja tajusin, että voin tehdä unessa ihan mitä vain. Tietenkin lentäminen oli liian tylsää, joten piirsin sormellani ilmaan peilin ja muokkasin ihan huvikseni ulkonäköäni. XD Loppuosa onkin tabu, joten en paljasta julkisesti enempää.

En muuten koskaan ikinä milloinkaan arvannut, että selkouni voisi olla noin hauskaa! Jos en olisi herännyt siihen, että kissa riehui jossain huoneessa, olisin voinut tehdä sitä kaikkea varmaan loputtomiin. Alan jopa toivoa ensikertaa. Hassuinta unessa oli se, että se muuttui erittäin tarkka-aistiseksi sen jälkeen, kun tajusin sen olevan unta. Ja fyysiseksi. O//////O Vähän niin kuin analoginen oltaisiin vaihdettu yhtäkkiä HD-teräväpiirrolle.


Haaveilen haikeasti cossaamisesta. MUTTA EN VOI. ;;______;; No money, no honey, no funny.

Moikkelis. Tietokonettelu on jäänyt minulta vime aikoina aika paljon vähemälle, jos olet vain sattunut huomaamaan. Noh, onhan se joka tapauksessa. Koneeseen tuli joitakin viikkoja sitten iso virus ja koneeseen varta vasten hankittu viruksentorjunta ei sitten ollut muka aktiivisena koko aikana. Niinpä virus pääsi tuhoamaan juuri tarpeaksi järjestelmää. Eli siis niin, etten enää päässyt nettin. Jej.

Lainassa on nyt sitten Tiian iPad, joka on ihanaihanaihana laite ja näemmä kirjoittaminenkin yllättävän helppoa. Jej sillekin.

Kun loma vihdoin tuli, viikonloppu on meni sitten aivan hirveässä tohinassa ja menossa. Yksin asuessa oppii arvostamaan rauhaa. Varsinkin, kun sitä ei näemmä osata arvostaa missään kodinpalasistani, joissa tähän asti olen vieraillut. Sitä stressaantuu ihan kaikkien muidenkin puolesta.

En tiedä, muistaako kukaan, että tosiaan syksyllä aloitin opiskeluni vaatetuksessa. Ihan hyvin on mennyt, mutta valehtelisin, jos väittäisin, että kaikki on mennyt ihan nappiin. Sen toivomani kiitettävän oppiluuden sijasta olen vahvasi vain hyvä. Toisaalta ope vihjaisi, että voisin olla myös kiitettävän oppilas, mutta nyt en ole. Siihen on kyllä vaikuttanut muukin kuin vain se, että olisin ollut laiska. Se musta pilvi, jota von käynyt vierailemassa aina välillä ja toisaalta aika usein ja vienyt salaa hulluuteenkin asti. Ja jälleen vuosi edellisten jälkeen todistan kaamosmasennuksen olemassaoloa. Liikaa ajatteleminen on pahin riivaajistani.


Pystyn parempaan. Ettäs tiedätte.

Ärsyttävä himo jakaa kaikki kanssanne.




Tämmöinen keskeneräinen jälleen valmistumassa toivottavasti tässä joskus.

Luin arvostelun sattumoisin uusimmasta Twaikku-leffasta, jossa kerrottiin koko muun leffan olevan uskottavasti roskaa, mutta että soundtrack oli sentään oikein hyvä. Noh, leffamusiikkifriikkinä pistin kyseisen soundtrackin sitten soimaan....... Ei hitto, mitä roskaa.

Jos joku aikoo tulevaisudessa vaihtaa muissakin leffoissa musiikit Bruno Marssiin, niin voi luoja.

Uhuhu. Mistä tämä innostus. Tänäänkin rustasin tuota kuvaa, joka on siis hyvin, hyvin, hyvin keskeneräinen. Mutta pointti oli se, että innostuinpinnostuin taas piirtelemään piirtopöydälläni, koska nykyään tunnen käsitteen "vapaa-aika".

Reaalitaiteilu on muutenpas aikalailla helpompaa. Ainakin tässä vaiheessa. Mutta yksi juttu, jota opin jo nyt rakastamaan: Layerit.


Hassu juttu muuten, että periaatteessa viimeiset viikko ja puolituinen ovat täyttyneet iltaan asti improvisaatiotreeneillä, mutta silti vaan jaksan touhuta jopa näin paljon. En uskonut, että koskaan voisi enää olla tätä samanlaista tunnetta. En koskaan.

Elusive Elyse: Pikkutuunausta


Ulkoasu menee tosiaan vaihtoon.... Kyllästyin tappelemaan erinäisten juttujen kanssa.

Huomenna koulussa surruttelen ekan hameeni valmiiksi. Kuulostaa naurettavalta, että saan sen valmiiksi vasta nyt, mutta siellä se on kaapissa vian lojunut kuukausitolkulla, enkä aikaiseksi ole saanut. Huomiseksi ilmoitettiin dramaattisella äänenpainolla olevan palautuspäivä kaikille valmiille hameille, jotta ne saadaan avoimienovien päiväksi näytille aulaan nukkejen päälle.

Tuossa äsken tein vaikka mitä pientä väkerrystä, mm. kävelyhalkioon vekkityyppisen läppäpelastuksen, joka onnekseni tykkää näyttää tämän lisäkyksen jälkeen hyvältä.

Nyt on myös hyvä olo. Olen saanut jotain aikaiseksi kaikkien näiden kuukausien jälkeen. Cosplayta ei toki lasketa. Tämä on täysin itsesuunnittelemani vaatekappale ja pakko sanoa olevani sen muotoiluun hyvin tyytyväinen. :)

Joku päivä kuvaa. Lupaan, lupaan.