IRC-Galleria

Pakollinen blogituokio päivästä = tauko.

Kuusi tuntia ompelin housuja aamusta, kunnes siirryin laittamaan ruokaa Tiialle ja minulle, joka muuten lähti tuossa viiden aikoihin takaisin Helsinkiin ja minä lähden huomenna perässä.

Nyt sitten tuli kuositeltua Mirandalle kaavoja ja kaksi suurinta kappaletta on leikattuna ja osin ommeltuna. Eli onhan tässä taas ihan tarpeeksi monta tuntia tullut ommeltua putkeen liian huonoilla yöunilla.



Ompelen mekon sovitusvaiheeseen tänään, koska huomenna on sitten viimeinen aamupäivä mahdolllista hankkia lisää kangasta, jos on pakko. Ja jos/kun joudun ompelemaan mekkosta valmiiksi Tiialla, MUSTA KANKAANI MENEE TÄYDELLISESTI KISSANKARVOIHIN. Eli tuon ajatuksen ajamana tässä kovasti yritän saada mekon pientä ompelua vaille valmiiksi. Ihan tosi, en halua päästä leikkaamaan näitä kankaita millekään lattialle, jota ympäröiven seinien sisällä asuu kissoja. Teippiharja on tietenkin jees, otan mukaan huomenna.

Pelottaa kyllä hieman mekkosen istuvuus, vaikka peruskaavoista kuosittelinkin. Muttan en tiedä meninkö tällä kertaa luovuuden harmaalle puolelle. Tuskin, mutta ken sen tietää, kuinka hankala produktio tästä simppelistä mekostakin saattaa kehkeytyä.

Ai niin. Muokkaan kenkäni Mulanin kengistä, jotka ovat kiertäneet jo siis Mulanin lisäksi Ryogalla ja nyt sitten Mirandalla. Ja senkin jälkeen ne ovat vielä käyttökelpoiset muihin pukuihin. :3 Vähän kenties shoecoveria ja paksua kuminauhaa kehiin. Huom., ostin ne aikoinaan alennuksista viidellä eurolla.

Poltin tänään vasemman nimettömäni koulun prässilaitteeseen. Ihan pieni alle sekunnin hipaisu 134:ssä asteessa ei aiheuta jälkeä, mutta nyt paikalla on pieni alue hieman kipeänä ja pistelevänä. Hmh. :I

Miranda Lotto näyttää syystä kohtalosta onnistuvan Chibiin.... Kokeilin ensin silmämiekkiä ja sen jälkeen keksin kokeilla jotain jännää, eli:


Tämä on tehty ilman pohjia tai mitään (ja lähempänä tuota silmärajausta ei ole peittoa laisinkaan), eli kolmea eri väriä näkyy, mitä ei siis tule olemaan todellisessa käytössä. Kulmakarvojen kohdalla oleva värialue ei synny alta loistavista kulmakarvoista, vaan siihen käytetystä aineesta, jota siis en pohjustanut, enkä tehnyt päälle viimeistelyä värien tasoittamiseksi. OLEN TYYTYVÄINEN. Koska jokainen kokeilu on ennen mennyt ihan myttyyn.


Sekavaa ja epäedustava kuva jejejeje.

En malta odottaa!

P.s. Burton on lievästi sanottuna lutuinen tuossa alemassa kuvassa.

Saattaapi olla, että pääsenkin pyörähtämään Chibissä, koska olen tuona lauantaina vielä Heassa. Ehkä olen oma itseni, ken sen tietäisi. Ellei jollakin ole tarjota ideoita. Koska uusi puku taitaa olla no-no.

Taas sellainen päivä, jona en saa mitään aikaiseksi. Tänään ei haittaa. Annan vain mielihaluille vallan. Kävin suihkussa keskellä päivää, koska oli kylmä. Katson viimeistä jaksoa Gosickia. (Eihän sitä tässä olla katsottu jo "vähän" aikaa." Nyt sitten sain ensimmäisen sarjan pitkään aikaan päätökseen.) Äsken aloitin K-ON!in, koska huomasinkin sen olevan ihan hauskaa kevyttä viihdettä. ....ja nyt huomaan olevani jaksossa 12. No varsin kevyttä oli, kun en huomannut jaksojen kulua.

Kuka muuten dyykkasi tänään koulun jätekatoksesta polyuretaanimöhkäleen? MINÄ. Koska on parasta olla käsityöpainotteisessa ammattiopistossa.

Pistin tuossa roskat ulos, pyyhin pintoja ja lakaisin roskat keittiöstä. Hyvä minä. Jokunen varmaan ihmettelee, miksi listaan näin arkipäiväisiä asioita blogiini joka himputin kerta. Se johtuu siitä, että näin saan kiinni arjesta, jonka normaalirytmien kanssa on ollut suuriakin ongelmia. Mm. yläasteella oli jopa puolentoista viikon suihkutaukoja ja lukiossa oli sellainenkin vuosi, että imuroin noin kerran puolessa vuodessa. Vakuutan, että syy tällaiseen ei todellakaan ole pelkkä laiskuus. Loput voinette päätellä itse.

Tunnen oloni todella usein Nevilleksi ja muistipalloksi. On niin paljon asioita, joita voin unohtaa, jos en listaa nitä takasti ylös. Lähes joka ikinen kerta kun unohdan jotain, tulee se tunne, joka tuntuu niskassa vähän niin kuin melkein täynnä olevalta ilmapatjalta. Aavistan, että olen ehkä unohtanut jotain, mutta EN KOSKAAN MUISTA MITÄ. Se on ongelma. Jälkeen päin sitten tajuaa, että se unohdettu juttu saattoi olla aika tärkeääkin. P.s. Myös muita Neville-ominaisuuksia löytyy. o/ Etenkin sisäisesti, mutta sitten myös ulkoisesti (=hörökorvat ja hassut etuhampaat).

Tähän kohtaan piti marista jostain turhasta, mutta nyt mieliala pomppasikin kattoon, KOSKA ALOITIN EC-pukuni. Ja menestyksellä. _b

Luin jossain horoskoppiini liittyvän mietelauseen ja aiempiin juttuihin ihan pikkuisen liittyen pakko vielä loppuun todeta, että vaikka kuinka monesti sanon, että nyt minä pystyn siihen ja siihen ja suunnitelma on tämä, niin kaikki menee ihan päin seiniä, koska kaikesta rehvastelusta huolimatta yleensä ei ole ollut ollenkaan luottamusta tai varmuutta omiin taitoihini ja mahdollisuuksiini. Sama syy viivyttelee tekemistäkin aina loputtomiin saakka.

Hyvä hetki. Here I come, Desucon.

Ähh. Mitä tämä on oikeasti. Joka toinen hetki tai päivä olen iloinen, sitten ahdistaa taas välissä pirusti. And then happy again. Ja nyt ahdistaa.

Kun ahdistun, siihen liittyy yleensä A)itseinho tai B)maailmanloppu. En saisi törmätä maaimanloppu- tai okkultismijuttuihin missään, koska kaikki informaation sekavuus räjäyttää pään. Noh, olenhan erään Eevan pojan tyttö.

Tällä hetkellä ahdistaa molemmat aiemmin mainitut vaihtoehdot.

MITEN pääsen eroon näistä rasittavaa rasittavammista ajatuksista?

Tänään oli toisaalta aika brilliant day, koska sain vihdoin asiat niin rakastamiini muistikirjoihin järjesteltyä. Ne auttavat vähentämään stressiä ihan mukavalla latauksella. Sitä on ollut nimittäin aika paljon viime päivinä ilmassa....

Joka tapauksessa, nyt hymyä pyllyyn, ajattelin mennä tästä lähin puoli yhdentoista aikoihin nukkumaan ja herätä puoli tuntia aikaisemmin, niin olen paljon rauhallisempi seuraavana päivänä.

Tänään sain purettua ompelupatoumia ja piirustuspatoumia, kumpiakin, että helpotti hiukan. Huomenna jatkuu myös Usvan lapsien kirjoittaminen, vihdoin. Sen lisäksi alan ommella yksiä kivoja pantsuja. Saa nähdä mitä niistäkin kehkeytyy. Kuvia tehdyistä tuotteista on edelleen tuloillaan, mutta niitä joutuun sen verran odottelemaan, että saan nuo tuotteet vihdoin koulusta käsiini.

Kun on koulustressi ja luovastressi purettu, alkaa cosplayhyrinä. Saa nähdä, onko se ensi viikolla vai sitä seuraavana.

Tein tuossa meikkileikkejä ja sattuneesta syystä minulla oli parta ja paksut kulmakarvat. Olin tuossa lähdössä vessaan pesemään meikkejä, kun kämppis sattui käytävällä suoraan vastaan. ..............................................

JA SITTEN MINÄ PAISKASIN OVEN NENIEMME VÄLISTÄ JA REPESIN HUONEESSANI.

Asiaa ei lievennä, että emme puhu yhtää sanaa enempää lähes koskaan ja sama henkilö on myös cossaaja, niin kuin olen hiljattain saanut tietää.

Niin noloa! Mutta toisaalta siksi juuri hupaisaa! Ei ollut tarkoituksena olla törkeä, mutta kun se on ensimmäinen hätäreaktio tilanteeseen, kun sattuu näyttämään hämäräheikiltä tytön vaatteissa.

Huokaisen helpotuksesta. Nyt oli hyvä viikonloppu! En harjoittanut mitään minkäänlaisia asioita edistävää toimintaa, täytin velvollisuuttani viettämällä isän kanssa aikaa, relailin, käytiin elokuvissa katsomassa hömppää isolla H:lla: Mission Impossible: Ghost Protocol. Näinpähän Edelmannin kohutussa roolissa, joka paljastui lähinnä ulkonäköpökkelöinniksi, pariksi uhkailevaksi repliikiksi ja Tomppaa karkuun juoksemiseksi.

Yksi aivan riemastuttava asia on tapahtuva lähitulevaisuudessa: Kaveriporukastani on tulossa sisäpiirin vitisistä roolipeli. Aivan älymahtavaa! Eräs todella lahjakas kaverini on koodaillut nyt noin viikon tuota peliä ja grafiikoiltaan se muistuttaa aika paljon mitä tahansa vanhaa Poké tai FF-peliä käsikonsolile. Mutta hei arvatkaa kuinka siisti ajatus on olla enemmän tai vähemmänkin tärkeässä roolipelissä! Aina kakruna tuli tuollaisisita haaveiltua, kenties jopa viime vuosien aikana. Nassuni näyttää pelissä tältä:



Okei, Juho, saat nirhata minut, jos oli väärin laittaa tämä kuva tässä tai missään vaiheessa projektia tänne. Mutkun!!! :> Aivan liian mahtavaa.

Niinpä niin. Olen palannut sekasikiösekoitussekopäätekstejeni kanssa Irc-Galleriaan, koska yksinkertaisesti tänne on helppo kirjoittaa roskaa. Elusive Elyseä en kylläkään ole hylkäämässä lähipäivinä, koska käytän sitä eräänlaisena luovuuden jakamisen painopisteenä. Eli sinne kirjoitan tuotteistani, ehkä vähän kulttuurista, kehittymisestäni ja hotsittavista materiaalin kukkasista.

Viime päivinä olen miettinyt pääni puhki materian haalimisesta ja rakastamisesta. Olen viettänyt nuoruusvuoteni hokemalla mantraa: "En tarvitse muuta kuin välttämättömän" (cosplayhan lasketaan välttämättömään, eikö totta?) ja myönnän laistaneeni jopa aika arkipäiväisten tarpeiden hankkimisesta tuolla nojalla. Raamattu saarnaa siitä kuinka täysin tyhjänpäiväistä materiaan kiintyminen on vain itsemme huijaamista. Ja niinhän se onkin. Tunnen huonoa omatuntoa aina ostaessani mitä tahansa "turhaa"; (eli esimerkiksi tänään ostamistani talvikengistä, edellisten ja ainoiden kuluttua puhki) poden sitä isääni kohtaan, joka osti kengät, poden sitä Isää kohtaan, joka antoi elämän ja poden sitä itseäni kohtaan, koska pelkään unohtavani jokaista haluamaani turhaa asiaa kohden osan jostain paljon tärkeämmästä. Kamalinta on huomata haluavansa kenkiä pari paria lisää. Onko tämä siis tekopyhyyttä, vai yritänkö oikeasti ymmärtää jotain tärkeää?



Koska luit tekstiä näinkin pitkälle, kysyn, onko sinulla blogia? Haluaisin kasvattaa blogilistaa ihan lukemisen ilosta.