IRC-Galleria

Näin viime yönä kolme häiritsevää unta. Alkuperäisestä järjestyksestä ei ole mitään hajua, eikä siitä, miksi näin näitä unia juuri tänä yönä.

Näen suhteessa todella usein unta siitä, että olen Harry Potter ja olen tilanteessa Voldemortin kanssa. Tänä yönä taas sama sarja sai jatkoa.

Taisin olla Tylypahkassa, joka muistutti osin vanhaa yläastettani. Muistan hämärästi, että alussa saattoi olla puhetta sauvaliikkeestä ja sauvojen ytimistä ja toimimattomista sauvoista. Sitten suddenly, takaa-ajo, Voldemort minun kimpussani. Pako toisen nuoren velhon kanssa jääkapin kautta Pimennon työhuoneeseen. Pimennon hiljentäminen. Ja hetken toivon huokaisu, kun ehdimme sulkea tuon jääkaapinoven ennen kuin luinen sauvakäsi ujuttaa sormensa väliin. Mutta ei! Tässä ei ollutkaan kaikki. Voldemortin taika on todella vahva, vahvempi kuin oma käteni, joka kaikin voiminensa pyrkii pitämään tuon oven karmit kiinni. Voldemort pääsee läpi ja viimeinen asia, jonka muistan on vihreä, liehuva, kamala, partytrikoo.

Olin lähdössä isän, Mikon, sisarusteni, serkkujeni, kummejeni ja heidän lastensa kanssa todella köyhän kokoisella purjeveneellä Norjaan. Veneessä tulisi olla kannen päällä koko matkan ja katsella loputtomia mustia vesiä. Matkaa ennen kuitenkin kävimme kaupassa hankkimassa tarpeita. Ehdotin, että neljä leivonnaista ei riittäisi kymmenelle lapselle ja unessa isä flippasi sanomastani. Minä turhaannuin ja lähdin paikalta. Tavaroita pakatessa kassalla vieressäni kävi diileri poimimassa pillerin meidän ostostemme seasta.

Näin unta myös kouluampumisista. Juuri niistä kouluampumisista, jotka aloittivat Suomen aselaki- ja koulukiusauskeskustelurumbat. Olin sattumalta tuossa koulussa, kun kouluampumiset tapahtuivat tässä unessa. Koulu oli pimeä ja tyhjillään. Pakenin erääseen luokkaan, jonne en ajatellut ampujan tulevan, koska se tosiaan oli tyhjä. Näen ampujan jalat pulpetin alta. Tämän jälkeen tapahtui todella omituisia asioita, ainakin ilmeisesti, koska seuraavana huomaan piteleväni kahden ihmisen kanssa ampujaa seinää vasten. Meidän aseemme ovat koulusakset. Ampujan ase on lattialla ja meidän tehtävämme on pitää hänet erossa siitä. "Meidän täytyy tehdä siitä liikuntakyvytön", sanon ja tarraan saksiin. En todellakaan halua satuttaa tuota henkilöä, mutta erittäin vastahakoisesti upotan sakset hänen lihaansa. Hetkessä hänellä on reiät jaloissa ja käsissä. Hän muistuttaa ristiinnaulittua. Jotain outoa tapahtuu. Kulmien ja pulpettien takaa tulee karnevaalipukuisia ihmisiä. Tajuan hetkessä kyseessä olleen penkkaritrolli. Olen hyvin pahoillani ja tunnen suurta syyllisyyttä. En saa sanotuksi sitä kuitenkaan ääneen. "Miksi se ei sanonut mitään?" On ainoa selkeä ajatus päässäni järkytyksen jäljiltä.


Että sellaisia unia. Freud anyone?

En vaan osaa päättää, teenkö Lynette Bishoppia Tre Kupliiseen vai en. Yksi hyvä peruukki löytyy eBaystä. Jostain syystä innostus on laantunut tämän hahmon cossaamiseen, koska vaikka tykkäänkin sarjasta tosi paljon, niin Lynette ei ehkä loppujen lopuksi erotu kaikkien hahmojen joukosta miellyttävyysjärjestyksessä mitenkään erityisesti.

Niin, että :I


Ehkä vaikka panostan sitten Mulaniin ja Mirandaan.

Tai sitten jätän Kupliin väliin, koska tällä hetkellä ei huvita.

Pizzutsat uunissa ja lakkasin vastikään Mirandalle kynnet. En ole käyttänyt (ehtinyt käyttää) aiemmin tekokynsiä, mutta nyt tulee sellaiset puhtaasti käytännöllisyytensä vuoksi. Omani on syödyt lyhyiksi ja sitten taas ei tarvitse huomenna aamulla tuhlata aikaa niiden lakkaamiseen, eikä tarvitse huolia sotkevansa ihoa. Jotkut lakat kun eivät lähde iholta kynsilakanopoistoaineellakaan.

Virossa oli sellainen päivä, jona en lähtenyt minnekään, joten siellä sitten käsinompelulla loin shoecoverit aiemmissa merkinnöissä mainittuihin kenkiin. Checku.

Ainoat asiat, joista tänään enää murehtia tai huolehtia on riipuksen maalailu (oikeastihan on kyseessä siis avain, jolla vedetään kelloihin puhtia) ja mekkosählinkejä. Eli vetskarin ompelu ja jos nyt saan nätisti sävytettyä sen valkoisen harmaammaksi, niin kiva.

Katsotaan, monelta tänään tulee valmista. :3

Tänään jatkuu mekon ompelu. Enää hihojen ompelu, vetoketjun korjaaminen ja valkoisen paitaosan sävytys.

Olen niin luistanut joissakin yksityiskohdissa, mutta kokonaiskuva lienee oikein hyvä siitäkin huolimatta, nimimerkillä epätasainen rypytys, jota ei pitäisi muutenkaan nähdä ja täysin lähdekuvaan vertamattomissa oleva valkoinen osa. Jej. Jälkimmäinen itseasiassa harmittaa (ETTÄ TÄYTYIKIN TEHDÄ SE HOMMA AAMULLA, NIIN, ETTÄ EN SITTEN KATSONUT SITÄ LÄHDEKUVAA, KOSKA OLIN AIVOKUOLLUT). :/

Toisaalta on otettava myös humioon, miten anime epäonnistuu pitämään yksityiskohdat samoina. Kengät vaihtuvat miten sattuu, hiusten pituus vaihtelee, hameen pituus vaihtelee, hiuslaskosten leveys ja määrä vaihtelee. Hihojen rakenne vaihtelee, eikä kaulakoru osaa päättää, onko se hopeinen vai messinkinen. Jebu.

Kolmen/viiden aikaan lähtö Hesaan ja bussissa shoecovereiden ompelua käsin.

Mitään en ole tänään syönyt, koska ruokaa ei ole, paitsi eilen himotun jäätelön jämät. Sitä siis seuraavana nassuun ja sitten ne hihat!

P.s. Taidan tehdä taas "desut", eli puku valmiina ennen viimeistä yötä. Minipuku, mutta silti aika todella jännää tämä. Ja pikkuisen fairu, mutta ei se täydellisyys ollutkaan nyt tavoite.

Hassu juttu, että tykkään K-ON!ista näin paljon. Luulin, että en koskaan pystyisi katsomaan tätä. Ajat muuttuvat?

Ja kakkoskauden jossain vaiheessa alan olla Sawa-chanin fani. Siis opettajan. Ehkä liittyy jotenkin omiin kokemuksiini japanilaisista opettajista? ;3

P.s. Haluan jäätelöä. Jäätelöä! Paljon jäätelöä!!

Pakollinen blogituokio päivästä = tauko.

Kuusi tuntia ompelin housuja aamusta, kunnes siirryin laittamaan ruokaa Tiialle ja minulle, joka muuten lähti tuossa viiden aikoihin takaisin Helsinkiin ja minä lähden huomenna perässä.

Nyt sitten tuli kuositeltua Mirandalle kaavoja ja kaksi suurinta kappaletta on leikattuna ja osin ommeltuna. Eli onhan tässä taas ihan tarpeeksi monta tuntia tullut ommeltua putkeen liian huonoilla yöunilla.



Ompelen mekon sovitusvaiheeseen tänään, koska huomenna on sitten viimeinen aamupäivä mahdolllista hankkia lisää kangasta, jos on pakko. Ja jos/kun joudun ompelemaan mekkosta valmiiksi Tiialla, MUSTA KANKAANI MENEE TÄYDELLISESTI KISSANKARVOIHIN. Eli tuon ajatuksen ajamana tässä kovasti yritän saada mekon pientä ompelua vaille valmiiksi. Ihan tosi, en halua päästä leikkaamaan näitä kankaita millekään lattialle, jota ympäröiven seinien sisällä asuu kissoja. Teippiharja on tietenkin jees, otan mukaan huomenna.

Pelottaa kyllä hieman mekkosen istuvuus, vaikka peruskaavoista kuosittelinkin. Muttan en tiedä meninkö tällä kertaa luovuuden harmaalle puolelle. Tuskin, mutta ken sen tietää, kuinka hankala produktio tästä simppelistä mekostakin saattaa kehkeytyä.

Ai niin. Muokkaan kenkäni Mulanin kengistä, jotka ovat kiertäneet jo siis Mulanin lisäksi Ryogalla ja nyt sitten Mirandalla. Ja senkin jälkeen ne ovat vielä käyttökelpoiset muihin pukuihin. :3 Vähän kenties shoecoveria ja paksua kuminauhaa kehiin. Huom., ostin ne aikoinaan alennuksista viidellä eurolla.

Poltin tänään vasemman nimettömäni koulun prässilaitteeseen. Ihan pieni alle sekunnin hipaisu 134:ssä asteessa ei aiheuta jälkeä, mutta nyt paikalla on pieni alue hieman kipeänä ja pistelevänä. Hmh. :I

Miranda Lotto näyttää syystä kohtalosta onnistuvan Chibiin.... Kokeilin ensin silmämiekkiä ja sen jälkeen keksin kokeilla jotain jännää, eli:


Tämä on tehty ilman pohjia tai mitään (ja lähempänä tuota silmärajausta ei ole peittoa laisinkaan), eli kolmea eri väriä näkyy, mitä ei siis tule olemaan todellisessa käytössä. Kulmakarvojen kohdalla oleva värialue ei synny alta loistavista kulmakarvoista, vaan siihen käytetystä aineesta, jota siis en pohjustanut, enkä tehnyt päälle viimeistelyä värien tasoittamiseksi. OLEN TYYTYVÄINEN. Koska jokainen kokeilu on ennen mennyt ihan myttyyn.


Sekavaa ja epäedustava kuva jejejeje.

En malta odottaa!

P.s. Burton on lievästi sanottuna lutuinen tuossa alemassa kuvassa.