En ole odottanut taas kuin koko illan, että saan vastauksen tekstiviestiini. Ilmiö on nähty aiemminkin: Sen aikana ehtii kuvittelemaan, miltä elämä näyttää kahdeksankymppisenä kymmenillä eri tavoilla, lyttäämään itsensä lattiaan, muuntamaan tietoisuudenstatuksensa nollaksi, palaamaan karuun todellisuuteen ja hakkaamaan päätänsä pöytään.
Jokainen aikaisempi kerta on päätynyt ihanaan (kaveri)iltaan.
Pidän tuota kaikkien mahdollisuuksien ilmiötä aika katalana. Koska silloin kun tilanne merkitsee jotain henkilökohtaisella tasolla, ei todellakaan osaa odottaa vastausta.
Voi vain haaveilla parhaasta ja pyöritellä peukaloitansa.
Oikeasti haluaisin kertoa kaiken, mutta pidän tilanteen mysteerisenä, koska silloin se sattuu vähemmän. Sanoinko tämän jo aiemmin?
Ehkä tänään ei tapahdu mitään. Taisi olla virhe viettää viikonloppu Kaalimaassa.
Ja oikeasti, Tarot, mitääääääääääääääääääää. Miksiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii?