Nyt taas täytyis hyväksyä, että kaikki eivät sovi toisilleen
kaikki ei tule toimeen
se että rakastan vaan suunnattomasti ei riitä ihmissuhteen ylläpitämiseen
varsinkaan kun toisella ei ole halua tai jaksamista
hei hei rakas, ei sit nähdä enää ikinä jos et halua
sä saat palan mun sielusta ja sydämestä
kuinkakohan pitkään niistä riittää
tosi rankaa uskoa rakkauteen edelleen ja pyrkiä olemaan järjissään,
kun psykoosi pukkaa päälle, depressio kolkuttelee ovella, ja se jonka nyt ainakin kuvittelin onnistuvan jollain maagisella tavalla meni kaikista pahiten pieleen
kielsin ensin kaiken, ei tää voi tapahtua
itkin jo runsaasti
sit nauroin
sit pyrin hyväksymään hiljaa
nyt tuntuu vähitellen siltä, että haluan hajoittaa jotakin tuhannen säpäleiksi, vetää pään täyteen viinaa, harrastaa täysin vastuutonta seksiä ja kärsiä sitten uudemman kerran aamulla kun krapula syö viimeisetkin rippeet omasta arvosta
tai sit vaan lähden liftaamaan eurooppaan