IRC-Galleria

minä en halua enää tätä painajaista
en halua enää nukahtaa maailmaan jota ei oo
ja herätä unista jotka eivät kanna minua
ja toivoa päivän mittaan hulluuksia

Suuntana on kolkko
suuntana on verinen huuto

minussa on kaikki vialla
hän ei syty palamaan
voi minä en ymmärrä
mihin me menemme silloin?


Suuntana on kolkko
suuntana on verinen huuto

teen tulevalle epätoivolle tilaa
anna tämän joen loppua
jos muistot katoaisivat veden mukana

OON HANKKIMAS KANIN:

http://www.petsie.fi/pet.php?petid=79254&s=images&img=19730402&showAll=1




mmmmmmmmmm... saletisti luotettavampaa ja kiitollisempaa seuraa kuin miehet

jos et halua mua sulle
älä koske nyt enää
mieluummin raahaan kaipuun mukanani kotiin ja teen siitä velliä semmoista missä on hyvä velloa
vaiennan koko maailman sormi suulla
kun tämä on nyt oikealla tavalla totta

kissa kun olin
kun olin metsässä
kun olin eläin nukuin sienen alla
nuolin vain omaa tassuani maailmana hyristen
kunnes se aina alkaa haavautumaan
tassun kokoinen maailma
silloin otan petoeläimen askeleita ja puraisen niskasta
kallioksi pysähtynyttä

don't look at me

pitkästä aikaa tuntuu siltä että haluan tappaa itseni.

-

kysyn sulta jos olisin ollut enemmän _______
ja jos olisin ollut vähemmän ________
kysyn eihän se johtunut siitä että olen _______
kysyn entä jos ____________________

piha on tyhjä rakastajista
kukat on mustat lakastajista

sanoin:
mä haluaisin tutustua sun nenään lähemmin
ja entä jos
mä haisisin sulle oikealta

olen heikko
kuin kapustarinta tai pulla

olen epätäydellinen
siihen verrattuna kun hetken näytti siltä taivas aikoo imeä minut sisäänsä niin että olen märkä ikuisesti
ei sittenkään
olen vain epätäydellinen ja heikko
olen ihminen ikuisesti

Välillä sataa, välillä paistaa
Tää on mun laulu sadepäivän varalle


Tää on mun lauluni sadepäivän varalle
Tiedän etten yksin jää
Jotain suurta puuttui
Elämäni tuulen suunta muuttui Aurinkoon
Ja mä nytkin nään


Mikä on se juttu, jonka takia olet epätoivoisiin tekoihin turvautunut
Juttu, jonka takia on sodittu ja murhattu
Mutta ilman sitä ihminen on niin pirun turhautunut
Mikä on se, joka halaa sua ja jolle purkaa surut?
Joka saa sut miettiin "Mitä vittua?",
kun sen takia aina leuka sekä silmät tippuvat
Sitä moni joutuu kaivaan syvemmältä
Iltarukouksessa pyytään taivaan ylemmältä
Sitä etsivät nuoret, se tukee hetkinä huolen
Se saa esiin kovimmanki miehen herkimmän puolen
Sitä kaikki hakee, osa ei löydä koskaan
Se lyö alas ylimielisen ja ylös nöyrän nostaa
Se suutuspäissä heitetään hukkaan,
se saa sut kerään tyynyn alle juhannusyönä seitsemän kukkaa
kun vaan katson sitä nään niin paljon hiton hyvää
et sen kuvailemiseksi tarviin Daven isoo kynää

Nyt se nukkuu vieressäni, kainalooni kaivautuneena
Kauneimmillaan tyynynkuva poskeen painautuneena
Se on yhteenkuuluvuuden tunne pimeinä öinä,
Kun sen kosketuksesta sielu sekä ruumis kihelmöivät
Kun se luonani ekan kerran kävi kylässä,
se lahjoitti mustavalkomaailmaani värikynät
Aiheuttaen sydämeeni loputtoman tykytyksen
Pakottaen etsin vastausta kysymykseen:
Miksi minä, miks se valitsi mut?
Miehen, jolla on sydämessä pienet lasinsirut
Miksi minä, miks se valitsi mut?
Miehen, joka eilen seinään maalasi pirun
Vastaus: ei se kysy meiltä aikaa, eikä paikkaa
Se arvojärjestyksen saa uusiks meidät laittaa
Se katos multa mutta nyt on takas tullut
Se on maailman hienoin tunne, siis olla rakastunut!

Niin pitkään Aurinko nousi mustana
Sydän tulee kipeeks, kun sä tarpeeks kauan yksin kuljet pimees
Miettien "etteiks nää päivät mulle valoo lainkaan anna?"
Silloin välähdyksen Auringossa näin harmaan taivaan alla
Mä haluun uskoo kohtaloon ja kanssas rakentaa
Sen myrskyn keskellä jäässä seisoit päässä sateenkaaren
Paskaa kertyi mutta senkin kaiken jaksaa kantaa,
Jos on vieressä ihminen, jonka kanssa jakaa taakkaa