IRC-Galleria

..mää en ymmärrä kuin vaivaan päätäni tälläsellä, mut ehkä oon sitä sukupolvee mikä ei ymmärrä..(vaikka en tunne vanha olevani)..mut sillo ku mää olin kultases kasvuiäs, ei tarvinnu olla mitenkään niin materialistinen ja hihittäjä, ja "rakastaja"..ei tarvinnu uskotella "et hei me ollaan kaverit aina yhdessä, rakastan teit, en voi elää ilman teit ihkuu vittu hej, jääks? boksii? ooks mun aina!? oot kulta, oot kulta!" -.-
HALOO elämä riepottelee ihmisiä eroon toisistaan, oli helvetin hienoo aikaa joku ylä-asteen alku, juotii ekat pöhät, oksennettii maistettii röökiä, halailtii ja pussailtii ja vannottii et tulee paras kesä ikinä! jokanen meistä kuitenki tiesi et elämä vie eri suuntii, saatana hauskaa oli ja sai tutustuu maailma mahtavimpii tyyppeihi joista osan kanssa edellee hyviä ystäviä, joiden kans elää ja jakaa ilot ja surut. mutta pointtini on siis selvä, miksi tarvii puukottaa nykyää selvästikkin selkään, tossa "kriittises" iäs, ei vittu oo ihme et jokku muistelee teini- ja kasvuikää helvettinä, ku osa on niin vitun blingbling ja niin tietävää ja ah, niin ihanaa!! "jumaloikaa mua!" vittu! oon seurannu tätä jo sivusta (täälläkin) ja oli ihan pakko avautua. KAVEREITA ON, JA TULEE AINA OLLA, mutta en ymmärrä sitä nykyajan mallia.
OLKAA IHMISIÄ toisillenne, älkääkä esittäkö muuta ku ootte. ootte paljon aikuisempia omana ittenänne ku minään muina. KIITOS!