hmmmh... mistäköhä sitä aloottas... vaikia sanua...
vaikka siittä että osastolleha sitä taas kiikutettiin, eilen pääs poijes...
nyt olenkin sitten yksikseni latailemassa akkuja turussa, tämä kuu kun on saikkua niin lepäilen ja
kattelen sitte uuemman kerran sitä töihin tai ylipäätään mihinkään menemistä...
hieman on ollu olo just sitä ihtiään, mutta eikös sitä asioilla oo tapana järjestyä...
Kultaani kaipailen kovasti, järettömästi, vitusti, helvetisti... Pahaltahan tää tuntuu, hän joutu
jäämään vielä osastolle hoitoon... Eipä tästä sitte sen enempää...
Naapurinpoika varmaa ihmettellee ku ei oo soiteltu ja kottoo ollaa hävitty, mutta kaippa sää mun
nikin löyvät ja kattelet tän päiviksenki joskus ni tiiät missä ollaa ku ei oo ilimoteltu ittestämme...
Mulla ku eioo sun nrookaa...
Näillä jatketaan ja katsellaan.
Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin....