IRC-Galleria

Hirvensalmella, keskiviikkona anniskelupassi-tentti, torstaina harjottelu, tod.näk. keskiviikkona tai perjantaina Hirvensalmi-info, maanantaina töihin <3

Se on sellanen rantakahvila, pääsen myymään lapsille pallojätskiä, aikuisille pullia ja kahvia ja mahdollisesti olutta ja siideriä.


Nii, ja mulle tulee kiire. Ei oo viitta- ja hamekankaita, ja lauantaina pitäs olla kaikki ommeltuina... :D

Äiti ja isä istuivat katselemassa televisiota.
Äiti sanoi: 'Minua väsyttääja alkaa olla myöhä. Taidan lähteä nukkumaan'.
Hän käveli keittiöön, heitti ohimennen pari tuolille jätettyä vaatetta
pesukoneeseen, silitti yhden paidan ja ompeli irronneen napin.
Hän teki muutaman voileivän valmiiksi aamua varten, otti
pakastimesta sulamaan lihaa seuraavan päivän päivälliseen, tarkisti onko
aamiaismuroja riittävästi ja täytti sokeriastian.
Hän keräsi pöydälle jätetyn pelin palat laatikkoon, kattoi pöytään
lusikat ja mukit aamiaista varten ja latasi kahvinkeittimen valmiiksi.
Sitten hän laittoi keittiön puhelimen lataukseen ja pani puhelinmuistion
oikealle paikalleen.
Hän kasteli kukat, tyhjensi roskakorin ja ripusti pari pyyhettä
kuivumaan.
Hän haukotteli, venytteli ja suuntasi makuuhuoneeseen päin pysähtyen
eteisen pöydän ääreen, jossa hän kirjoitti lapun opettajalle ja jätti rahaa
retkeä varten sekä nosti tuolin alle pudonneen tehtäväkirjan pöydälle.
Hän kirjoitti syntymäpäiväonnittelut perhetutulle, liimasi postimerkin ja
sulki kuoren, kirjoitti kauppalapun ja laittoi molemmat käsilaukkuunsa.
Kylpyhuoneessa hän puhdisti kasvonsa 3-in-1-puhdistusmaidolla,
levitti yövoidetta ja harjasi hampaansa ja viilasi kyntensä.

Isä huusi olohuoneesta: 'Eikö sinun pitänyt mennä nukkumaan?'
'Olen menossa', hän vastasi, vaihtoi veden koirankuppiin, nosti kissan
ulos, tarkasti että ovet olivat lukossa ja pihavalo syttyi.
Hän kurkisti lasten huoneisiin, sammutti yölamput, stereot, cd-soittimen
ja television, ripusti lattialta nostamansa paidan naulakkoon ja keräsi
likaiset sukat, sekä kävi lyhyen keskustelun yhden lapsen kanssa,
joka vielä valvoi koulutehtäviään tehden. Makuuhuoneessa hän laittoi
herätyskellon soimaan, otti esiin seuraavan päivän vaatteensa, oikaisi
kenkätelineen ja lisäsi kuuden tärkeimmän tehtävän luetteloonsa kolme asiaa.
Hän kävi makuulle ja lausui iltarukouksensa. Samoihin aikoihin isä sammutti
television, sanoi - ei erityisesti kenellekään sanojaan osoittaen -
menevänsä nukkumaan. Ja meni. Mitäs kummallista tässä nyt oli?

Oletkokoskaan ihmetellyt miksi naiset elävät miehiä kauemmin??

EMMEHÄN ME EHDI KUOLLA AIKAISEMMIN KUN ON NIIN PALJON TEKEMISTÄ!!!!!

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä.
Minä sain myös valita samoin.
Olen valinnut.
Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinen omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.

... et me mentii sarin kans johonki korukauppaan, ja sari sano et ei siel oo koruja ja mä väitin et on. ku me mentii, ja kysyin jotai kaulakorua, nii se myyjä meni ihan sekasin ja alko esitellä mulle puutereita. sit ku me lähettii, sari sano vaa et mitäs mä sanoin. sit sieltä pääs ulos vaa pyöröovista, ja ku me oltii menossa niistä, siinä oli sellanen pien poika, jolla oli suipot korvat, ja se muistutti vähä ihmissutta. se ei osannu mennä niistä, ja ku mä menin auttamaan sitä, nii sen vanhemmat ja pikkusisko tuli, ja ne vanhemmat katto varuillaan et mitä mä teen. niilläki oli suipot korvat kaikilla, mut vaan se isä näytti sudelle. Kyl ne sitte kiitti mua, ku ne tajus mitä mä tein. ne oli vaan pelänny, et kiusaan sitä, ku sillä oli suipot korvat.

Sit se uni vaihtu, ja mä olin se pieni suippokorvanen poika. me oltii sen siskon kans jossai metässä, ja me ei tiedetty, missä meidän vanhemmat on. tiedettiin vaan se, et ne oli puolustamassa meideän kotia, ku ihmiset oli tullu tuhoomaan meidät. lopulta meidät lasetki löydettii, ja ku puolustin sitä siskoa, jouduin siitä kauemmas, ja kun löysin sen taas, se oli kuollu.

Sit se vaihtu taas se uni, ja nyt oltiin ihan koulun kans talvella tulossa reissusta illalla, ja sato lunta ihan älyttömästi. epe oli sillon jo kuskina, ja mun piti hakee basso, nuotit ja vahvari vielä. sin vahvarin autoon, mut ku olin keräämässä nuotteja, osa lens takkaan ja sytytti ihan kunnon tulipalon. mä oisin päässy pois, mut mun ois pitäny hakee joku sieltä sisältä, en muista kuka, enkä kuitenkaa saanu pelastettua sitä.

yötä hotellissa, ilmasia juomia, lauluseuraa, huimat kaks kokonaista siideriä, mäkki-ruokaa, limsaa, sipsejä, pitkätukkia, kalajuttuja, valokuvia, naurua, juoruja, järkytystä, ananas, papereiden näyttämistä, uskaltamista, piruilua, sammaltamista, kurkistelua ja hiippailua

ai nii, ja ollaan vaan ihan hiljaa....

Piti sanoa: Jos se ei ois noi iso, menisin isottelemaan sille

Sanoin: Jos se ei ois noin lyhyt, menisin isottelemaan sille
Korjasin: Jos se ei ois noin pitkä, menisin lihottelemaan sille

Kyllä, osaan puhua.

Bussissa

Pete: Koululle jäi ruokaa, grillitassuja, ja niitä saa mennä syömään, jos on nälkä.

Koululla (grillitassuja ei näy missään)

Pete(menee keittiöön): täällä ois nälkäsiä lukiolaisia!

kohta (Pete ja keittäjä tulee)

Pete: Ei ne ollukaa grillitassuja, vaa grillitaskuja, mut saa niitäkin syödä, jos haluaa.

Päivän pitkätukkasaalis: 9½ kpl <3

Sain basson tänää <3 ja pakko oli heti testata... :D

Näin unta, et olin VIP-vieras Lordin keikalla. Sain liikkuu niitten keskellä ja ottaa kuvia :D Hittolainen ku se oli vaa uni...

ps. Hölmöt viisut, mut ei voi mitää. Onnee Betonille silti, Finaalissa kuitenki. Eurooppa on vaa popahtanu... -_-