IRC-Galleria

Eilisessä kirjoituksessani päädyin siihen, ettei uskominen ole niin paha asia miksi monet sen nykyisin kokevat. Jatkan asiasta nyt Tsiisus-viikonlopun viimeisessä (kyllä, voit huokaista helpotuksesta, viimeisessä!) osassa.

Toisaalta täytyy muistaa, ettei uskonto ole saanut vain ja ainoastaan hyvää aikaiseksi. Ristiretket mielletään monesti jonkinlaisiksi tutkimusmatkoiksi, mutta enemmänkin ne olivat uskonnon tuomista pakanallisiin maihin sodan avulla. Keskiajalla kristinusko tuotiin aikoinaan erittäin väkivaltaisesti Suomeenkin, eikä verenvuodatusta vältetty. Monia kulttuureja jopa tuhottiin, koska niitä ei arvostettu niiden pakanallisuuden takia. Amerikan löytymisen jälkeen sen alkuperäisväestö meinasi kuolla sukupuuttoon eurooppalaisten ristiretkeläisten tuomien tautien takia, ja kun (vanhentuneesti sanoen) intiaanien määrä romahti, haettiin Amerikkaan orjia Afrikasta, jossa asuvat olivat pakanoita ja täten koettiin, etteivät afrikkalaiset ansainneet yhtä arvokasta ja inhimillistä kohtelua mitä kristityt.

Monet perustelevat mm. näillä faktoilla uskonto-, ja etenkin kristinuskovastaisuuttaan. Mutta toisaalta, onko ateismi loppujen lopuksi sen parempi? Muun muassa Adolf Hitler ja Josef Stalin olivat ateisteja, ensimmäinen syyllistyi toiseen maailmansotaan ja kuuden miljoonan juutalaisen kuolemaan. Stalinin Neuvostoliitto ei myöskään ollut mikään mukavin paikka elää. Tietenkin on asia erikseen, oliko heidän uskonnottomuudellaan mitään vaikutusta heidän poliittiseen päätöksentekoon, mutta on epäilty, etteivät he ehkä juuri uskonnottomuutensa takia ymmärtäneet ihmishengen arvoa. Toisaalta esimerkiksi Hitlerillä oli hyvin rankka ja traumatisoiva lapsuus, mikä selittää hyvin pitkälle hänen julmuuttaan.

Monet kokevat, että vain heikot ihmiset tarvitsevat uskontoa ja jumalaa, jota palvoa. Toisaalta hyvin monet, varmasti itseään hyvin vahvoinakin pitävät ihmiset saattavat silti fanittaa, jopa palvoa henkeen ja vereen jotakin näyttelijää, muusikkoa tai muuta julkisuuden henkilöä. Ehkä ihmisellä on luontainen tarve ihailla jotakin tai jotakuta?

Tieteellinen maailmankuva ei loppujen lopuksi ota kantaa uskonto ja jumala -kysymykseen. Voi olla, että Jumala on olemassa, mutta tiede ei kuitenkaan tarvitse Jumalaa selittääkseen maailman olemassa oloa.