Monet tietävät sen, että dissaan aika paljon kavereitani. Toiselle vittuilu liittyy paskaiseen kämppään ja toiselle kuinka "sä oot eri lailla tynnyri". Mutta sen lisäksi vitsailen hyvin paljon myös itsestäni - siitä kuinka pinnallinen, hinttarimainen, ärsyttävä, naisennäköinen, jatkuvasti joka asiassa pätevä, friikki ja itseäni täynnä oleva olen. Oikeastaanhan nuo ovat kyllä faktoja, mutta niille voidaan antaa kauniimpikin nimitys - itseironia.
Useimmiten ihmiset osaavat tulkita vaikkapa heiton "olen niin hyvännäköinen että kaikki haluaa TOTTA KAI panna mua" vitsiksi, mutta vuosien varrella olen tullut kohdanneeksi ihmisiä, jotka ovat tulkinneet tuon kaltaiset lausahdukset jonkinasteiseksi narsismiksi ja päätelleet että olen täysi kusipää. Ei sinällään, niin olenkin. Tuo lause oli siis itseironiaa.
Sitäkin pahempia ovat ne, jotka odottavat vitsailun "omasta surkeudesta" olevan merkki huonosta itsetunnosta ja luulevat sen takia voivansa kävellä toisen päältä. Itseironia ei ole merkki huonosta, vaan nimen omaan hyvästä itsetunnosta. Läpän heittäminen itsestään kertoo ihmisen olevan sinut itsensä kanssa, se on myös merkki älykkyydestä!
Joten c'mon motherfuckers, heitetään ihan perhanasti läppää itsestämme!