Olin miettinyt juhlien järjestämistä todella pitkään, enkä ollut varma koko hommasta. Olin juhlinut viimeksi kunnolla syntymäpäiviäni 6- tai 7-vuotiaana. Kun juhliin ei ollut tullut ketään, olin päättänyt, etten enää juhlia järjestäisi. 18-vuotisuuttani kuitenkin juhlin kahtena päivänä: ystäväni Elinan kanssa järjestetyillä yhteissynttäreillä (joita kaikki tosin sanoivat Ellun synttäreiks, mrrr) sekä itse synttärinä pienellä porukalla ja baarivisiitillä.
Nyt oli oikeiden juhlien vuoro. Jo 20-vuotispäivänä tuli pistäydyttyä Albatrossin (k-20 kuopiolaisbaari, joka on auki vain kesäisin) avajaisissa, varsinaiset kotibileet olivat sitten seuraavalla viikolla. Kutsuin Facebookin kautta juhliin noin sata kaveriani, ja tarkalleen ottaen juhlissa ainakin pistäytyi 47 ihmistä, mikä on Savon oloissa hyvin. Valitettavan moni joutui peruuttamaan esimerkiksi sairauden, torstaitouhujen krapulan tai kyytiongelmien takia, mutta kiitettävän moni myös saapui paikalle.
Juhlien teemana oli ulkoilu, eli ainakin valoinen aika oli määrä viettää pihalla. Tarkoitus oli myös pelata ihmissusipeliä (roolipeli, jossa keskiaikaiseen kylään on soluttautunut kaksi ihmissutta, ja ihmisten täytyy selvittää ketkä pelaajat ovat susia), mutta kun jo iltaseitsemältä porukkaa oli yli 30 ihmistä, joista osa jo kännisiä ja peliä osaamattomia, ihmissusi jäi. Siirryimme suoraan juopotteluun.
Kuvia ei tullut hirveästi juhlista otettua, mutta tässä nyt joku "me and the girls" -foto.
Tein pihapatiolle boolin Suomi-viinasta, Koskenkorvan mansikkalikööristä ja Lidlin Sprite-kopiolimpparista. Mansikan makuiseen, varsin makeaan booliin lisäsin vielä ananaksen ja banaanin paloja makua tuomaan. Hedelmäthän tunnetusti myös imevät kiitettävästi viinaa. Noin kuusilitrainen ja vahvuudeltaan kahdeksanprossainen booli loppui nopeasti, mutta onneksi olin tajunnut varata viinaa toiseenkin satsilliseen. Juoma pysyi mukavan viileänä, mistä kiitos Alkon myyjälle, joka neuvoi laittamaan booliin useiden pienten jääpalojen sijasta yhden valtavan jääpalan – valmistin oman jääpalani kakkuvuokaan. Itselleni sekoittelin Chamborde-likööripullosta löytämäni ohjeen mukaisia ranskalaisia martineja – kyllähän nyt omissa juhlissa pitää jonkinlainen hifistelydrinkki olla.
Muut järjestelyt sujuivat jouhevasti. Juhliin tullut Jarkko toi kahden tonnin hintaiset Genelec-kauittimensa, joista riitti iloa sisätiloihin siirryttyämme. Aivan loistavat poppivehkeet! Sipsiä ostin noin viiden pussin verran, ja kaikki meni, joskin herkut loppuivat vasta pikkutunneilla. Kallein yksittäinen panostus juhliin oli kai hotellihuoneen ostaminen mutsille, joka ei muuten suostunut lähtemään kotoa pois. Oli sen arvoista.
Syntymäpäivä on tietyllä tavoin ahdistava päivä, ja siihen liittyvät juhlat herättävät joltain osin minussa ahdistusta. Muistaako kukaan, kiinnostaako ketään, argh, apua. Oli kuitenkin mahtava fiilis, kun niin moni vaivautui ainakin pistäytymään ja muistamaan. Lahjoja tuli mukavasti lähtien juomista Baileys-kakkuihin ja suklaasta liukuvoiteisiin. Hauskaa, että moni ymmärsi minun arvostavan erityisesti juotavia lahjoja!
Meno alkoi hyytyä yhden aikoihin, jolloin porukka oli jo lähtenyt suurimmaksi osaksi pois. Viimeisimmät vieraat pistäytyivät noin yhden aikoihin, ja kahdelta talo olikin yöpyjiä lukuun ottamatta tyhjillään. Juhlien jälkeen siivoilin vähän aikaa sisätiloja, aamulla edessä oli sisällä imurointi ja pihan laittaminen kuntoon. Pulloja ja tölkkejä löytyi pitkin taloa ja pihaa, kaiken kaikkiaan kolmen ison ostoskassillisen verran, woo.
Uusi kokemus tämäkin: ensimmäiset itse järjestämäni kotibileet! Juhlat olivat kaikin puolin iloinen yllätys! Mahtavan moni ihminen muisti ja tuli. Porukka osasi juhlia sopivan riehakkaasti, mutta kuitenkin fiksun aikuismaisesti – vain yhtenä poikkeuksena eräät viinakokoelmastani luvatta pulloja availleet. Homma ei karannut käsistä eli talo ei täyttynyt itselleni tuntemattomista kuokkavieraista. Paikkoja ei rikottu eikä tavaroita varasteltu. Neljästä lähimmästä naapurista vain yksi sattui olemaan kotonaan, mikä tuuri! Naapurivälitkin siis säilyivät, joskin ainoa kotonaan ollut oli tosin tiettävästi autojen metelistä vittuuntunut. Kirsikkana kakun päällä kutsuttu porukkakin viihtyi: oli kuulemma mukavaa nähdä tuttuja, joita muuten ei näkisi. Eräs kaverini kehui juhlia "amerikkalaisleffojen tyylisiksi kun talo ihan täynnä", awws mikä kohteliaisuus!
Joka tapauksessa, ehkä juhlia uskaltaa järjestää joskus uudestaankin. Ei heti lähikuukausina eikä ehkä edes tänä vuonna, mutta kolmekymppisien suunnittelun voi ainakin aloittaa. Ehkä pyöreiden vuosien täytöstä saisi jonkinlaisen juhlaperinteen? Miten olisi vaikka "kolme vuosikymmentä, kolme päivää putkeen juomista"? Maltan tuskin odottaa kolmekybäsiäni!
// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/04/syntymapaivajuhlat.html