IRC-Galleria

Kuluttajaliiton tuoreessa kyselyssä selviteltiin suomalaisten makkaroiden lihapitoisuuksia. Häntäpäähän tutkimuksessa jäivät HK Metrilenkki ja HK Kevyt Broilerilenkki, joissa lihapitoisuus oli nolla, siis NOLLA, prosenttia. HK:n tunnuslause "Lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä" alkaakin kuulostaa tämän tiedon varjossa varsin ironiselta. Näiden kahden makkaran lisäksi HK:lta löytyy vielä kolme muuta makkaralaatua, joissa lihapitoisuus on alle 10 prosenttia.

Ehkä makkara-saarnaukseni alkaa kuulostamaan joltain Kummelin sketsiltä, mutta oikeasti, tällaistako paskaa meille syötetään? Kyllä makkaran kuuluu olla makkaraa! Minä, grilliruokia koko elämäni rakastanut ihminen ,oikeasti ihmettelen, miksi esimerkiksi makkarat täytyy pilata tekemällä niistä mauttomia, hajuttomia, muovisia ja lihattomia jauhopötkäleitä. Jos kyseessä on halu laihduttaa, niin eihän sitä makkaraa ole jumalauta pakko syödä sellaisia määriä että vyötärön ympärys kasvaa!



Kun minä ostan liharuokaa niin todellakin oletan, että siinä myös olisi lihaa. Arvostan todella paljon niitä ihmisiä, jotka ovat kasvissyöjiä, mutta ei helvetti, miksi ihmeessä tämä yhteiskunta ajaa alas lihansyöntiä? Minusta ainakaan ei saa viherpiipertäjää ikinä, onhan vaikuttamassa niin allergiani ihan puhdas ällötys kaikkea kasviruokaa kohtaan. PERKULE.

Ps. Kun mun lempi-mikropitsani pakkaus uudistui niin samalla lihapitoisuus laski 14 prosentista 10 prosenttiin. ;( (ja kyllä, muistan pitsojen lihapitoisuuksia ulkoa)

http://www.taloussanomat.fi/myynti/2011/05/05/testi-naissa-makkaroissa-ei-ole-yhtaan-lihaa/20116375/135

Maanantaina 16. päivä on sitten viimein kampaaja, pääsee leikkaamaan kärsineimpiä kutreja... Saa nähdä tuleeko malliin muutoksia, todennäköisesti. Pääsee sitten illalla värjäilemään keväisillä väreillä ;D Uudet - ulkonäölliset - tuulet siis puhaltavat 17.5 alkaen.

Olen taas vaihteeksi käyttänyt aikaani kirjoihin!

Daniel Defoe - Robinson Crusoe

Historian 2. kurssia varten täytyi lukaista läpi joku historiallisesti merkittävä teos, ja päätin valita Daniel Defoen Robinson Crusoen, koska olen aina halunnut lukea sen. Jos olisin arvannut kuinka saatanan paksu järkäle onkaan kyseessä, olisin ehkä harkinnut uudestaan... Mutta joka tapauksessa, kirja siis kertoi saarelle haaksirikkoutuneesta, nuoresta Robinson Crusoesta, joka eli samaisella saarella 28 vuotta.
Maailman ensimmäiseksi bestselleriksi kutsuttu eepos on tasoltaan vaihteleva. Välillä voi lukea erittäin tasokasta, mielenkiintoista, pohtivaa ja syvällistä tekstiä, välillä edessä on puisevan tylsää ja turhauttavan yksityiskohtaista kerrontaa yhä uudestaan ja uudestaan toistuvista Crusoen askareista. Teksti itsessään oli positiivinen yllätys, sillä, nähtävästi kiitos tuoreen käännöksen, se ei ole ollenkaan wanhojen kirjojen kaltaista hankalaa luettavaa, vaan itse asiassa yllättävän selvää ja modernia kieltä.

Khaled Hosseini - Leijapoika

Satuin löytämään tämän Citypörssistä vaivaisella 80 sentillä, ja olihan se pakko ostaa kun niin halpa oli ja kaikki ovat tätä kehuneetkin. Eivätkä todellakaan ilman syytä! Leijapoika on yksi hienoimmista koskaan lukemistani kirjoista. Olen elämäni aikana itkenyt kerran lukiessani kirjaa.... ja no, tämän kanssa kävi lähellä, mikä on siis sangen kova saavutus.

Leijapoika kertoo Amir-nimisen nuoren afgaanin elämäntarinan lapsuudesta 70-luvun alun Afganistanista 2000-luvun alkuun. Kirja käsittelee afgaanien hankalia ihmissuhteita ja kunniaperinteitä, maahanmuuttajan asemaa Amerikassa, Afganistanissa (edelleen vellovaa) sotaa ja sen tuhoisia vaikutuksia.

Alkupuolella kirjaa nuori Amir pääsee todistamaan, kuinka hänen paras kaverinsa Hassan raiskataan kadulla hieman vanhemman pojan toimesta, hän voisi auttaa muttei uskalla, joten hän pakenee paikalta ja katkaisee hiljalleen välinsä Hassaniin syyllisyydentuntojensa takia. Myöhemmällä iällä hän muuttaa isänsä kanssa Amerikkaan pakolaisina. Viimein, reilu neljännesvuosisata myöhemmin Amirille tarjoutuu tilaisuus korvata syntinsä ja päästä syyllisyydentunnoistaan...

Harvoin olen oikeasti ruvennut pohtimaan niin monia asioita yhden kirjan myötä! Kirjan alku kertoo Afganistanista ennen sen kriisejä ja on sikälikin mielenkiintoinen, mutta loppupuolella yhä surullisemmaksi ja karummaksi muuttuva kuvaus pitää myös hyvin otteessaan.
SUOSITTELEN LUKEKAA EI JUMALAUTA MIKÄ ELÄMÄÄ SUUREMPI KIRJA

"Teimme tämän tunteaksemme samoin kuin Tsiisus."

Kuten tiedätte, tai jos ette niin nyt perhana olis viimeistään aika tietää, että pyrin kokeilemaan vähintään kerran kuussa jotain uutta avartaakseni maailmankatsomustani ja sitäkin tärkeämpänä syynä, lesotella erikoisilla kokemuksillani.

Perjantaina tuli kokeiltua sitäkin hullutusta että kävelin ystävieni Anun ja Eveliinan kanssa Kuopioon Siilinjärveltä. Kävelyteillä pitkin mentäessä matka lienee ollut 25-30 kilometriä, ja se onkin pisin vaellukseni sitten erään eräjormailun 2006 (22 km).

Sää oli loistava kuten seurakin! Auringonpaisteessa kävelimme Siilinlahden koululta Toivalaan ja Vuorelaan (jossa pidimme jollakin huoltsikalla about puolen tunnin tauon) ja lopuksi Päivärannan Citymarketille.

Teimme ennen matkaa kukin veikkauksemme kauanko kestäisi:
Minä, Erkki: 5 tuntia 12 min
Anu: 6 tuntia 14 min
Eveliina 7 tuntia 32 minuuttia

Vähiten perseelleen osui oma arvaukseni, sillä olimme jo vajaassa 5 tunnissa Cittarilla.

"Vasta silloin sitä tuntee olevansa elossa kun jalat tekevät kuolemaa."

Suosittelen tätä joskus jokaiselle! Oli mahtavaa jutella hyvällä porukalla milloin mistäkin asiasta, sillä kun aikaa oli loputtomiin, ehdimme juttelemaan niin politiikasta, Frederikistä, jauhamaan paskaa / perusjuoruamaan, heittämään läppää yms...

Se mistä järkytyin ainakin itse henkilökohtaisesti oli kuitenkin se, kuinka vähän nykynuoriso liikkuu jalan / pyörällä / rullaluistimilla / tms! KOKO MATKAN AIKANA meitä vastaan tuli vastaan vain yksi ekologisesti liikkuva nuori, kaikki muut ohittajat olivat liikkeellä mopolla! Jestas ja sitten ihmetellään kun ollaan lihavia ja ei jaksa mitään. PERSEET YLÖS PENKISTÄ JA KÄVELEMÄÄN SIITÄ! Vastaan tullut nuori on lukiostamme oleva Pia! Hän saakin ekologisuudestaan Perjantain Papupalkinnon.

Ystäväiselläni oli pieni ongelma; hänen täytyisi ostaa historian kurssilleen kallis lukiokirja. Minä satuin muistamaan, että olin saattanut saada kyseisen kurssin kirjan ilmaisella serkultani, ja sanoin että voisin tuoda kirjan hänelle lainaan. Hän innostui oikein paljon ja ilmoitti sponsorilleen - äidilleen - ettei kirjaa tarvitsisikaan ostaa.

Illalla hän muistutti minua viestitse "Tuopas se kirja huomiseksi sitten!". Muistin lupaukseni ja aloin kaivelemaan koulukirjoja. Mutta mitä ihmettä?! Kirja olikin YHTEISKUNTAOPIN kirja, jossa siis samanniminen kirjasarja Forum käytössä lukiollamme. Jouduin kertomaan hänelle tilanteesta.

Seuraavana päivänä hänet kaiketikin (en ole nähnyt häntä pariin päivään niin en tiedä) potkaistiin ulos historian kurssilta.

Mitä tästä opittiin? ÄLÄ PERKELE TARJOA IKINÄ VAPAAEHTOISESTI APUA YSTÄVÄLLESI HÄDÄSSÄ, sillä se tuo vain ongelmia - niin sinulle kuin hänellekin.

Niinhän sitä sanotaan että kansa tietää... Muttei näköjään tiennyt valita meikäläisen ehdokkaita pohjoissavolaiset. Olen todella iloinen demareiden menestyksestä, mutta erittäin surullinen siitä, että Vihreät menettivät peräti viisi paikkaa eduskunnasta. Anni Sinnemäen illalla pitämä puhe siitä, kuinka Vihreät kannattivat Uuden Suomen arvoja, mutteivät ne uponneet kansaan, oli oikeasti liikuttava.

Ihmettelen kylläkin, miksi ihmeessä vain Keskusta romahti muttei Kokoomus niin paljoa? Kokoomus oli Keskustan tavoin hallituksessa, Kokoomuksenkin edustajilla oli vaalirahasotkunsa... Ehkäpä Perussuomalaiset saivat suuren osan Keskustan entisten kannattajien äänistä, vaikka vetivätkin yllättävän paljon paikkoja muiltakin puolueilta. Odotin itse asiassa että Persut olisivat vieneet paljon enemmän paikkoja SDP:ltä...

Harmi, että äänestysprosentti ei loppujen lopuksi sekään pilviin kohonnut, mutta 70,4% on tietty sekin edistystä.

Näin suosikkiehdokkaani pärjäsivät:
(nimi, ääniä)
Vihreät:
Hetti Rytsy 2634
Sara Sajaniemi 749
Iiro-Pekka Airola 214
SDP:
Niko Korte 1346
Mia Hahtala 2399

Kiitos jokaiselle muistaneelle ^^ valitettavasti en ole jaksaillut vastata kun on tullut niin paljon onnitteluja... Kiva että muistatte mut vielä! :D

Onnitteluja saa lähettää vielä illan aikana niin teinigalleriaan kuin kännykkäänkin

Oon iso poeka nyt ;o

Ylihuomenna 17 vuotta täynnä. Ja mitä olen tässä ajassa saanut aikaan?

Ei jessus elämä alkaa tuntumaan masentavalta kun muistaa tuollaisen julman tosiasian. Oikeasti, mitä olen saanut aikaan? Mitä sinä olet saanut aikaan? Voiko tässä elämässä saada loppujen lopuksi mitään aikaan ilman että jossakin asiassa huipulle päästäkseen pitäisi olla harjoitellut sitä lapsesta asti?

Ihan oikeasti on ahdistavaa, että minua kuukauden vanhempi, joku kanadalais-ihQ-d44-teinipopparipentu on saanut elämänsä aikana enemmän aikaan. Miljoonia faneja, vaikutusvaltaa, rahaa... Tai jos halutaan vielä jotain pahempaa, niin karu tosiasia on, että eräs reilut kolmikymmentävuotias pahasti ylipainoinen tekstarityttönen on saanut enemmän aikaan Seiskan blogeillaan, tanssiryhmillään ja hääohjelmillaan. Vieläkö kehtaan oikeasti sanoa Justin Beaveria ja Tuksua TURHIKSI julkkiksiksi? Mikä vittu minä silloin olen?

Olisi hauskaa jos voisi joskus nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Entä jos olisikin tehnyt jotain, tai ihan kaiken, toisin? En kadu enkä haluakaan katua mitään, mutta silti... Entä jos minulla ei olisi allergioita ja olisin voinut syödä terveellisemmin kasvimaailman tuotteita sen sijaan että lapan suuhuni yksipuolisesti lihaa? Entä jos en koskaan olisi tullut koulukiusatuksi? Entä jos minulla olisi ollut lapsena mahdollisuus harrastaa niitä asioita, joita halusin? Entä jos perheeni ei olisi tarvinnut muuttaa niin monesti?

Elämä on joskus niin toivotonta. Siihen kaipaa muutosta, mutta muutos voi monesti riippua monista asioista, joihin ei voi itse vaikuttaa. Toisaalta, miksi vielä pitäisikään stressata siitä mitä tällä elämällä tekee? Tulevaisuudessa, lähivuosikymmeninä, ihmiset voivat hyvinkin elää 100-vuotiaiksi, ja kai siinä ajassa viimein jotain on onnistunut tekemään.

Tässä viime aikoina tapahtunutta tylsää kuulumista

- Kuukauden ihQutusbiisiin ei kommannut vaihteeksi taas kukaan :D THANX
- Tuli käytyy tänään torilla ja syötyy KESÄN EKA JÄÄTELÖ!! <3 ja mitä otin? En kerro ku ketään ei kiin.. MAGNUM WHITE
- Päätimme frendieni Anun ja Even kanssa kävellä Kuopioon Siilinjärveltä! 25 kilometriä taivallusta, verta, tuskaa ja hikeä!
- Olin ekaa kertaa lähes vuoteen mopon kyydissä! Oli hauskaa :D Ihmiset eräässä autossa katsoivat HIEMAN kuskia joka ajoi moottoritien vieressä menevällä kävelytiellä niin kovaa että menimme moottoritiellä ajaneen auton ohi
- It's time to party today!! Menemme Niinan kanssa Alicen luo johonkin pullonpyöritysbileisiin ;D ...kohupaljastuksia luvassa!

Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peiposta, västäräkistä vähäsen, kuukauden ihQutuksesta ei päivääkään vaan IT'S TIME TO PARTY!!

Huhtikuun ihQutukseksi oli hyvin tällä kertaa hyvin tarjokkaita (mikä ei kuitenkaan tietty näy biisin laadussa, ehei!), mutta ylivoimaisesti parhaiten huhtikuussa 2011 loistaa Edward Maya featuring Vika Jiqulina uudella kappaleellaan Desert Rain!

Edward Maya'n soundissa on vain sitä jotakin! Satumaisen kaunista, taianomaista, salaperäistä, toivoa-antavaa, ihmissielua koskettavaa... Mayan ja Jiqulinan toinen toistaan nerokkaammissa duetoissa yhdistetään kertakaikkiaan häikäisevän hienolla tavalla itäeurooppalaisia perinnesoittimia ja modernia tanssimusiikkia. Eikä Desert Rain ole poikkeus.

Sen lisäksi, että itse kappale on yksi iso musiikkiorgasmitykitys, on videokin kaunista katsottavaa. Vika Jiqulina on upea nainen, ja autiomaa, violetti makuuhuone pinkkilehtisine puineen luo videoon mielenkiintoista, hieman utuistakin tunnelmaa.