IRC-Galleria

Olen huono kertomaan kuulumisistani koska ne eivät ketään puhtaasti kiinnosta ja yleensä tykkään leikkiä olevinaan fiksuakin tyyppiä kirjottamalla tänne runoja, ihQutusbiisilistauksia, luQnurkkia, huumoritekstejä ja valitusangstistooreja.

Mutta nyt vaan kirjoitain mitä olen viime aikoina tehnyt. ([] kiinnosti)

- Oon värjännyt hiuksieni latvat lilalla pari päivää sitten ja pidän näistä tosi paljon. En tiedä ehdinkö tykittää tosin yhtään kuvaa...
- ...sillä huomenna todennäköisesti karkaan sitten Rautavaaralle korpeen. Oon tavannut viettää kesäni siellä ja niin myös tämänkin. Siellä mulla on kukkapenkkini ja mummolani piha hoidettavana. Fyysinen työ on kivaa silloin kun se tapahtuu ilman palkkaa. Niin hullulta kuin tuo kuulostaakin... Sen lisäksi varaan aikaa myös joogaamiselle (olen päässyt kangistumaan enkä enää saa molempia jalkojani yhtä aikaa niskan taakse ilman kauheata änkeämistä) ja yleiselle mietiskelylle.
- Eilen feilailin vaihteeksi kunnolla sillä oli tarkat suunnitelmat menemisestä tutun synttäribileisiin, olinkin ottanut kaiken huomioon paitsi sen ettei minulla ollut rahaa junaan. Älykkyys
- Luin eräs päivä Dan Brownin Enkelit ja demonit -kirjan. En ollut tutustunut aiemmin Brownin kirjallisuuteen, mutta pidin siitä todella paljon - juoni kääntyili jatkuvasti yllättäviin suuntiin ja jännitys oli käsinkosketeltavaa ja pysyi yllä jatkuvasti.
- Eräs wanha suosikkini (musiikillisesti), Sophie Ellis-Bextor, on julkaissut uuden levynsä jo RYSSÄIN MAALLA ja Suomestakin sen jo saa. Sophien uutukainen Make A Scene lähti juuri tilaukseen. Youtubesta kuunnellut biisit ovat jotain uskomattoman hyvää. Ilo korvalleni. Levy tuli lähes 4 vuotta myöhässä (sen piti alunperin ilmestyä syksyllä 2007), mutta neljän vuoden pitkä odotus palkittiin!


Kuunnelkee ees tuo perkele

- Viimeiset pari päivää oon purkanut huoneestani ns "Madonna-seinää" pois. Seinä on täynnä Madonnasta olevia artikkeleita yms muistuttamassa itseäni, että elämässä voi saada paljon aikaan, jos vain jaksaa tehdä töitä sen eteen. Nyt artikkelit oli pakko ottaa pois, koska ne olivat jo niin rispaantuneita. Seuraavaksi ajattelin täyttää oudon valkoisen ja vieraantuntuisen valkoisen seinän jollain postmodernilla tekotaiteella, esim suunnittelin sinne jotain itsetehtyä mosaiikkia tai jotain vastaavaa (luova kausi meneillään)

Mitä teille kuuluu? ^^ (laiska osoitus siitä etten jaksa kysyy henk koht vai? eehei toki)

Jotkut juhlivat railakkaasti koulujen loppuja, toiset ottavat aurinkoa, muut tapaavat kavereitaan... sitten on ne, jotka lukevat kirjoja.

Juan Gómez-Jurado - Taivaspaikka

Sain tämän myöhästyneenä syntymäpäivälahjana Niinalta. Pakko myöntää olevani otettu, sillä en saanut syntymäpäivälahjaa edes omilta vanhemmiltani, joten siinä mielessä kirjalahja vajaan vuoden tuntemaltani henkilöltä on aikamoinen juttu minulle (muutenkin kun tykkään tulkita aina kaikkea niin hankalasti) !

Taivaspaikassa nuori espanjalainen toimittajatar Andrea Otero saa erikoisen työtehtävän eräältä maailman rikkaimmista miehistä - tulla mukaan kirjuriksi epämääräiselle retkikunnalle. Pian paljastuu, että salaperäisen ja agorafobisen miljonäärin kokoama seurue on pestattu etsimään kohdetta, joka olisi vuosisadan, ellei jopa koko vuosituhannen, arkeologisesti merkittävin löytö.

Aarteen etsintä ei ole kuitenkaan niin helppoa - Jordanian aavikolle matkustavaan asiantuntijaryhmään on soluttautunut vakoojia niin eri maiden keskusrikollispoliiseista kuin terroristiryhmistäkin. Murhia alkaa tapahtumaan niin retkikunnan keskuudessa kuin muuallakin päin maailmaa, missä ollaan oltu tekemisissä jollain tapaa Mooses-retkikunnan kanssa. Kaikki haluavat osaksi vuosisadan löytöä, jonka olemassaoloakin pidetään kyseenalaisena.

Kirjan kuvaus on raakaa, mutta mielenkiintoista. Henkilöitä listitään kirjassa ennätyksellistä tahtia, useita kymmeniä. Jännittävä, jopa hyytävä tunnelma ja "pahan läsnäolo" välittyy kirjassa koko tekstin ajan. Pääjuonen varrelle rakentuu monta muuta pienempää tarinaa. Langat punoutuvat hiljalleen yhteen, vaikka juoni kulkeekin eteenpäin välillä Amerikassa, välillä Jordaniassa.

Gómez-Jurado on saanut aikaan upean teoksen, joka kestää varmasti useammankin lukukerran. Monimutkainen, salainen juoni kaiken taustalla hahmottuu vasta hiljalleen. Kirjan parhaimpia puolia ovat jatkuva toiminta, jännitys ja se, että tavallaan sen tapahtumat ovat realistisia. Esillä olevat uskonnolliset teemat ovat myös hyvin mielenkiintoisia.

Kaiken kaikkiaan mahtava kirja, jonka myötä halusin lukea kirjailijan aiemmin julkaistun kirjan "Kuolinkellot".

Juan Gómez-Jurado - Kuolinkellot

Juan Gómez-Juradon läpimurtoteos oli Taivaspaikan tavoin loistava kirja luettavaksi. On huhtikuu 2005, paavi Johannes Paavali II on kuollut. Vatikaani on kaaoksessa, miljoonat ihmiset täyttävät maailman pienimmän kaupunkivaltion halutessaan hyvästellä rakastetun paavin. Kaiken kaaoksen keskellä sarjamurhaaja alkaa tappamaan sadistisella tavalla uudistusmielisiä kardinaaleja, katolisen kirkon sisällä merkittävästi vaikuttavia ihmisiä, joiden olisi pian määrä kokoontua valitsemaan uutta paavia.

Vatikaani turvautuu Italian poliisin väkivaltarikosyksikön apuun, ja paikalle kutsutaan sarjamurhaajien profilointiin erikoistunut Paola Dicanti. Murhaajaksi paljastuu taitavasti naamioituva, maailmankatsomukseltaan vääristynyt pedofiilipappi, joka haluaa leikitellä tapausta tutkivilla jättämällä uhrien yhteyteen erilaisia vihjeitä. Paolan työtä ei auta yhtään sekään, että hän saa käyttöönsä olemattomat resurssit, sillä kardinaalien murhat halutaan salata muulta maailmalta kirkon maineen säilymisen vuoksi. Murhaajan on helppo piiloutua miljoonien pyhiinvaeltajien täyttämille Vatikaanin kaduille, ja kaikki toiminta täytyy pitää salassa.

Taivaspaikan tapaan juoni rakentuu useista pienemmistä juonista ja asioiden todellinen laita alkaa selviämään vasta hiljalleen. Kuten kirjailija itsekin sanoo, järkyttävintä kirjassa ei ole se, mitä siinä kerrotaan, vaan se, että se voisi olla tottakin. Kirjan suurimpia etuja on sen realistisuus ja Taivaspaikan tapaan uskonnolliset teemat. Romaani ei kaunistele paavinvaalien kulisseissa tapahtuvaa kilpailua eikä katolisen kirkon tapaa pitää huolta pedofiilipapeistaan.

Kaiken kaikkiaan on pakko sanoa, että molemmat lukemani Juan Gómez-Juradon teokset ovat mielenkiintoista ja monitasoista luettavaa. Taisin saada uuden suosikkikirjailijan! Yllätyksekseni hänelle ei olekaan vielä perustettu omaa yhteisöä tänne teinigalleriaan... no, sellainen on nyt tehty omasta toimestani.

* En ole tarpeeksi kaunis, sillä en käännä katseita tai saa ihmisiä tulemaan ihastelemaan kauneuttani.
* En ole tarpeeksi ruma, sillä en saa kuin vain vähän pilkkaavia ilmeitä.
* En ole tarpeeksi älykäs, sillä muistini tekee minulle tepposia, olen huono geometriassa enkä osaa ratkaista tämän maailman ongelmia
* En ole tarpeeksi tyhmä, sillä en pysty olemaan välittämättä tästä kaikesta ja osaan edes jotakin.
* En ole tarpeeksi hauska, sillä huumoriani ymmäretään väärin ja olen niin usein surullinen.
* En ole tarpeeksi tylsä, sillä minua sentään kutsutaan johonkin.
* En ole tarpeeksi vanha, sillä en ainakaan vielä ymmärrä maailmaa niistä useista näkökulmista, joista haluaisin sitä ymmärtää.
* En ole tarpeeksi nuori, sillä on asioita, joita en voi enää valita toisin.
* En ole tarpeeksi luova, sillä minulla ei ole omaa taidenäyttelyä enkä pursua toinen toistaan nerokkaampia ideoita ympäri vuorokauden.
* En ole tarpeeksi analyyttinen, sillä olen myös tunteikas ja teen joskus liiankin paljon ratkaisuja tunteideni pohjalta.
* En ole tarpeeksi tunteellinen, sillä en osaa heittäytyä hetkeen ja kadehdin niitä luonnonlapsia, jotka pystyvät siihen.
* En ole tarpeeksi kunnianhimoiinen, sillä olen tässä.
* En ole tarpeeksi kunnianhimoton, sillä olen päässyt pidemmälle kuin monet muut.
* En ole tarpeeksi kirkas tähti taivaalla, että jokainen näkisi hohtoni ja voisi ihailla minua.
->En ole mitään.

Kesähelteisiin auttaa kesäkuun viilein biisi!

Tällä kertaa ihQutukseen päätyi amerikkalainen Mya uudella kappaleellaan ja videollaan Love Is The Answer, jossa mukana myös Cedric Gerwais. Menevä house-biisi ja hyväntuulinen video.

HS kertoi tänään, että Australia suunnittelee vakavissaan tappavansa miljoonia kameleita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Tätä on perusteltu sillä, että kamelit röyhtäillessään vapauttavat metaani-kaaasua, joka kiihdyttää ilmastonlämpenemistä. Ehdotuksen takana on jokin paikallinen yritys, jonka nimeä ei kuitenkaan sanota.

Ei jumalauta, aprillipäivähän on jo ohi. Australia, joka on yksi maailman pahimmista saastuttajista, suunnittelee tappavansa KAMELEITA ja pelastavansa täten maailman ilmastonmuutokselta. Kumpikohan todellisuudessa saastuttaa enemmän, piereskelevä kameli aavikolla vai australialainen mies tyhjäkäyvässä autossaan odottamassa BigMac-ateriaa mäkkärin drive-in -kaistalla? Röyhtäilevä kameli vai australialainen kotonaan katsomassa televisiota, kuunnellen musiikkia ja pitäen samalla tietokonetta auki?

1800-luvulla tuotujen ja siitä nopeasti ympäri maata levinneiden dromeraadien harventaminen on ollut jo aiemmin esillä, sillä ne eivät oikeasti kuulu Australian luontoon ja ne aiheuttavat monia ongelmia esimerkiksi asuinalueilla. Joka tapauksessa, eläinten tappaminen ilmastonsuojelemisen varjolla on naurettavaa ja järjenvastaista.

- http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Australia+harkitsee+kamelien+tappamista+ilmastonmuutoksen+hillitsemiseksi/1135266779858

Hyvät ihmiset,
Viime aikoina on puhuttu kovasti maallistuvasta maailmastamme sekä erilaisten huuha... uskonlahkojen erikoisuuksista ja ongelmista. Uskonvapaus on kansalaisillemme perusoikeus, joten on röyhkeää, että eriuskontoisia ja erilaisia uskonlahkoja kohtaan löytyy maastamme niin paljon ennakkoluuloja.

Monille on syntynyt hyvin negatiivinen kuva lestadiolaisuudesta. Inho toisten uskontoa kohtaan johtuu siitä, ettei varmasti tuttavapiiriin kuulu yhtään kyseiseen kirkkoon kuuluvaa perhettä. Vierailu lestadiolaisperheen maatilalle voisi olla jokaiselle hyväksi - kenestäpä ei olisi ilo nähdä 20 lasta juoksemassa kohti iloisina ja innoissaan toivottaakseen vieraansa tervetulleiksi?

Lestadiolaisperheen kanssa ei ehkä juoda saunakaljoja, ja keskustelunavaus "katsottekos Salkkareita?" jäänee myös tekemättä. Tästä huolimatta perheen kanssa voi tehdä monta muuta ratkiriemukasta pikkuista askaretta, kuten vaikkapa pelata petankkia. Lestadiolaisten aikana ei kuuluisi myöskään kiroilla. Muuan lestadiolaisperheenisä kertoi, kuinka hänen sisarenlapsensa olivat tulleet hänen luokseen surullisina huutaen "isi isi, koulussa eräs poika sanoi 'himputti' ".

Jehovan todistajat saavat kuulla monesti, että heidän pitäisi painua vittuun ja kadota ihmisten ovilta. Harva näkee, millaisia mahdollisuuksia jehovat tarjoavatkaan meille terveille kansalaisille: jaelluista lippulapuista saa tehtyä hyviä uuninsytykkeitä, taiteltua hienoja origameja ja sutkaistua hyviä vitsinaiheita kaveriporukoissa. Jehovantoistajat voisivat tarjota myös apua yksinäisille vanhuksille, joiden kanssa he voisivat keskustella Jumalasta ja maailmalopusta, joka tulee tässä lähiaikoina. Siis ihan oikeasti tulee.

Jehovan todistajilla on muutamia toiveita, joita he toivoisivat meidän normaalien ihmisten kunnioittavan. Koska kristinuskossa on heidän mielestään monia merkittäviä epäkohtia, he eivät pidä virpojista, eivätkä pakanallisesta halloweenista - heistä olisi aika ärsyttävää, jos tuntemattomat ihmiset tulisivat pimputtelemaan heidän ovikellojaan. Loppujen lopuksi tulevat Jehovien kanssa oikein hyvin toimeen, kunhan et osta heidän lapsilleen syntymäpäivälahjaksi dinosauruspehmolelua tai kirjaa evoluution historiasta.

Monet ufo-kultit ovat keränneet myös arvostelua. Ufouskovaisia on monesti pilkattu "painumaan takas sinne kuuhun mistä on tullutkin", mutta todellisuudessa he yleensä pyrkivät aurinkokuntamme läpi menevien komeettojen taakse, jossa heitä odottaa pelastava avaruusalus. Monet kultin löytäneistä löytävät uskostaan uutta energiaa, vaikka heidän ei anneta nukkua kuin vain pari tuntia päivässä ja lopun ajasta he tekevät esimerkiksi halpaa toimistotyötä Johtajalleen. Joku toinen kutsuisi tuollaista aivopesuksi, mutta he taasen tietävät, että kyse on aidosta uskosta.

Antaa jokaisen uskoa vaikkapa vuoheen, lentävään kalakukkoon tai Näkkiin, jos niin haluaa. Heillä on siihen oikeus (vaikka kukapa nyt tuollaisiin uskoisi) .

---

// Vitsit ovat pääasiassa itsekeksimiäni ja kavereilta kuultuja (netistä löytyi todella huonosti, perkele)
// Tekstin ei ole tarkoitus loukata ketään vaan enemmänkin nauraa erilaisille stereotypioille eri ryhmistä

Hyvät ihmiset,
Olemme viime aikoina saaneet kuulla, että niitä on sittenkin olemassa: homoja. Kaikki eivät ole ilahtuneet siitä, että tämä psykososiaalisen kehityksen häiriö on levinnyt tänne Suomeenkin, maahan, jossa miehet ovat miehiä ja naiset naisia ja kaikki ovat terveitä, mutta toisaalta, voihan homoista olla meille myös paljon hyötyäkin.

Homous on valinta, ja erittäin huono sellainen, mikä tosin osoittaa homojen päätöksentekokyvyn olevan erittäin alhaista. Toisaalta niiden erikoiset valinnat voisivat johtaa hyviinkin tuloksiin esimerkiksi suomalaisessa poliitikassa - uskaltavatpahan ainakin kokeilla jotain uutta.

Homous on etenkin maaseudulla ollut hyvin vihattua, mutta todennäköisesti se johtuu siitä, että maanviljelijät näkevät homoissa hieman itseään - kylväväthän hekin siemenensä paskaan.

Homostelussahan on monia etujakin. Ainakaan fiilikset eivät lähde katsoessa toisen rumaa naamaa eikä armeijaakaan tarvitse käydä. Lesbon taasen ei tarvitse välittää ollenkaan, miltä näyttää, ja hän voi avoimesti olla kiinnostunut pakettiautoista ja veneistä ilman, että sitä pidettäisiin jotenkin outona.

Homoja kohtaan on ennakkoluuloja, mutta ehkä niistä voisi päästä eroon arkisillakin asioilla, kuten vaikkapa homojäätelöillä tai homopostimerkeillä - ongelmaksi voisi kuitenkin tulla, ettei kukaan haluaisi nuolla kumpaakaan noista.

Se on ainakin selvää, että toisten haukkuminen on lopettava. Jos haukut jotakuta homoa "tiukkaperseiseksi kimeä-ääniseksi neidiksi", saatat oikeutetusti saada naamaasi iskun Dolce&Gabbanan käsilaukusta ja huulipunapuikon silmääsi.

Homoystävät voisivat tarjota hyviä mahdollisuuksia myös sinun omaan elämääsi. Kyllähän jokainen mies haluaisi kaksi lesboa sänkyyn, ja jokainen nainen kaksi homoa H&M:lle. Jokainen nainen saisi heti kuulla ystäviltään, jos jokin vaate on "ihan hirvee" ja tietäisi täten, ettei sitä kannata ostaa.

Homot ovat olennainen osa arkista elämäämme, tärkeissä ammateissaan. Lesbot ovat tärkeitä kuljetusalan ammattilaisia, siis ne, jotka töihin kykenevät masennukseltaan ja alkoholiongelmiltaan. Hinttimiehet leikkaavat ja värjäävät vaimojemme hiukset, myyvät vaatteita ja juontavat chat-keskusteluja televisiossa. Homot tietävät, mikä musiikki on muodikasta Madonnan, Kylie Minoguen, Enrique Iglesiaksen, George Michaelin ja Euroviisujen ohella.

Mikset sinäkin siis voisi olla kaveri jonkun hinarin kanssa? Ainakaan hän ei himoitsisi vaimoasi. Toki tietynlainen varovaisuus on hyväksi, yhteinen saunailta kannattanee jättää väliin - voi olla, että saisit selkääsi jostain muustakin kuin saunavastasta. Myöskään gay-baariin mennessäsi ei kannata vetää mitään järkyttävän pahoja lärvejä, ettet herää aamulla valtavat pussit silmiesi alla.

Toisaalta, eihän yksi kerta homoa tee! Monilla homoilla kokeilut jäävätkin monesti nimenomaan siihen yhteen kertaan milloin kenenkin kanssa. Joten jos päädyt kokeilemaan miesten keskeistä hauskanpitoa homokaverisi kanssa ja huomaat tämän kävelevän sinua vastaan kadulla, älä hätäile - hän muistaa sinut todennäköisesti vain takaa päin, jos ollenkaan.

Viime aikoina on puhuttu, että homoille pitäisi myöntää oikeus avioliittoon ja adoptioon. En osaa ottaa kantaa avioliittoon, mutta adoptiota puollan - kasvattamalla lapsia sopivasti vinoon voidaan ehkäistä väestön liikakasvua.

Homot ovat loppujen lopuksi ihania, avoimia ihmisiä ja aina tukemassa ystäviään. Jos jostain syystä menettäisit kotisi, voisitkin viettää yösi Sillanpäällä etkä alla.

---

// Vitsit ovat tulleet joskus omasta suustani, kavereilta kuultuja tai netistä ongittuja
// Tekstin on tarkoitus pitää hauskaa seksuaalivähemmistöistä olevilla stereotypioilla ja osoittaa, kuinka naurettavia ne onkaan.

Hyvät ihmiset,
me jokainen tiedämme sen, että Suomessa tosiaan on nykyisin sangen paljon ulkomaalaista väkeä mustanaan. Meille osalle se on vain liikaa, mutta miksi niin?

Aluksikin, monet valittavat siitä, että maahanmuuttajat vievät työpaikkamme. Milloin sinä suunnittelit viimeksi perustavasi pizzerian? Tiedätkö, jos SINUT otettaisiin töihin johonkin pizzaravintolaan, sen suosio lopahtaisi alkuunsa. Asiakas tulisi sisään ja ihmettelisi "miks vitussa nää pizzat maksaa 40 euroa?" ja saisi vastauksen "no kun tolle yhdelle pitää maksaa palkkaa."

Rikollisuus on ollut myös yksi syy, miksei ulkomaalaisia kuuluisi huolia Suomeen. Huomauttaisin, että myös ulkomaalaiset kokevat sitä ihan samalla lailla: eräänkin romaninaisen käsilaukku varastettiin, ja mukana olivat hänen kaikki 17 lompakkoaan ja 5 kännykkäänsä. Työssä käyvää, rehellistä mustalaista voisi ehkä hyvinkin kutsua romaanihenkilöksi. Täytyy kuitenkin osata nähdä asia myös kyseisten ihmisten omasta näkökulmasta: miltä sinusta tuntuisi, jos elämäsi alku ja loppu olisivat molemmat vahinkolaukauksia?

Toisaalta ehkä tässä on kyse myös siitä, ettemme vain osaa toimia oikein ulkomaalaisten tehdessä rikoksia. Jos näemme tummien miesten aikovan joukkoraiskata nuoren naisen, mitä voi tehdä? Heittää koripallon sekaan?

Minä ainakin uskon, että myös etniset ryhmät tulevat toimeen joskus toistensa kanssa niiden välillä vallitsevista erimielisyyksistä huolimatta. Varmasti joku päivä venäläinen, romani ja somali mahtuvat samaan poliisiautoon.

Jotkut ovat olleet huolissaan, tuovatko maahanmuuttajat Suomeen uskontojaan. Voi hyvinkin olla, että pian minareetin pylväiden päissä ukot huutavat aamukutsua, mutta toisaalta, emme herää enää kukonlaulun vaan imaamin hoilotuksen aikaan. Tästä voi tulla maataloudellemme merkittäviä säästöjä. Sharia-lakia taitavasti soveltavamalla saadaan homot hirteen ja naiset sopivasti nyrkin ja hellan väliin, kuten kuuluukin.

Suosittelisin myös muistamaan, että maahanmuuttajissa on piileviä urheilukykyjä, joiden avulla voimme menestyä tulevaisuuden urheilukilpailuissa! Esimerkiksi maahanmuuttajille kehitetyssä triathlonissa, jossa kävellään uimahallille ja tullaan pyörällä takaisin, on pärjätty hyvin kansainväliselläkin tasolla.

Tietenkin on olemassa kulttuurieroja. Okei, ehkä ajatus tummaihoisesta miehestä laulamassa myöhäisillan karaokessa "Olen suomalainen" tuntuu hieman kornilta, mutta miten olisi vaikka "Ma joka paiva toita teen"?

Voisi olla hyvä, että jokainen kokeilisi tutustua edes yhteen romaniin ja tulla ystäviksi sen kanssa. Näe hyvät puolet: ainakaan frendisi ei piinaisi sinua tylsillä jutuilla työkavereistaan. Ja hei, jokainen haluaa tuntea henkilön, joka ajaa kalliilla autolla, asuu hienossa asunnossa eikä tarvitse tehdä edes mitään töitä sen eteen! Voit saada niiltä myös tyylivinkkejä, sillä monet niistä tuntevat muotia - täytyyhän sitä tietää, missä taskut milloinkin ovat!

Uskon, että saamme ulkomaalaiset sopeutumaan maahamme, kunhan tarjoamme asenteillamme ja sopivilla tu'illa heille hyvät mahdollisuudet siihen. Antamalla heille ainakin suukapulan, vitosen kaljaan ja porttikiellon laadukkaimpiin ravintoloihin voimme taata jokaiselle, niin syntyperäiselle suomalaiselle kuin maahanmuuttajallekin, tasa-arvoisen ja hyvän elämän hyvinvointivaltiossamme.

---

// Vitseistä osa on itseni keksimiä (siis kuten arvaatkin, ne huonoimmat), netistä etsittyjä, kavereilta kuultuja sekä pizzeriasta mainitut jutut jäivät mieleen aikoinaan MTV3n Kymmenen uutisten loppukevennyksessä olleen irakilaiskoomikon esityksestä (sry dude, päätin pölliä ne tähän :D)
// Teksti on tarkoitettu enemmänkin nauramaan ennakkoluuloisuuden ja stereotypioiden naurettavuudelle, eikä esittämään niitä faktoina.

Koulut ovat loppuneet ja damppadamppa daa :) Jäljellä enää palautuspäivä ja päättäjäiset... Ei jumalauta iha outoo ku viimeinen koe ohi tänään ja enää ei tarvii käyttää päätään kahteen kuukauteen... Ei jestas. Oikeesti tuntuu ihan tyhjältä :D

Pian Kuopioon voisi lähteä.. Tarviis kyytiä vink vink ihmiset :D

Onko tää galleria alkanu kuolemaan? :o

Tällaisina päivinä
Kun kuljen kosteaa metsäpolkua aamuisessa linnunlaulussa
En enää jaksa katsoa taakse
En halua
Suuntaan eteen,
En tiedä minne menen
Mutta ehkä viimein alan olemaan sinut itseni kanssa