Nyt jo pois tästä
nyt jo siirryn tästä
nyt jo etenen tästä
nyt jo liikun tästä
nyt jo nytni vien
uuteen ulottuvuuteen
jossa korvaan
sen uudella
hienolla sanalla:
KOHTA!
Kohta murskaan sisältä jään
kohta tutkin sisällön pään
kohta opettelen hiihtämään
kohta hyväksyn joka sään
kohta tutustun äitiin
isään
kohta opin elämään!
Heipä hei
minä olen vuoristorata
nyt tuntuu tältä
vähän kylmältä
hetki sitten
lämpimältä
tuntui
minussa tuntui lämpimältä
Peittelen kasvoni
vieraaseen hymyyn
jolla hämään
tutut
ja tuntemattomat
vieraat
ja omat
rumat ja somat(kin)
Kätken osan
joka itsessäni
ujostuttaa
ja pelottaa
jos joku huomaa
posket helottaa
punaisina
ei muut sitä puolta
huomaa
ei huolta
Heipä hei
olen se vuoristorata
jolla elämäni
ajelen
yksin, ypöyksin
kanssa toisten
kuljen
ja ailahtelen
laidasta laitaan
niin että
välillä on vähällä pudota
Tsadam dam dam
pam pam pam
sanoi sydän silloin
kun kanssasi arki-illoin
puhuttiin merkityksettömiä
ja oltiin täysin hyödyttömiä
Triling ding ding
soi puhelin ring ring
Amor se siellä soitteli
niitä näitä kyseli
kerroin hyvin sujuneen
nuolen oikeaan osuneen
Ding dong däng
iso, iso PÄNG
lopettaa elämäng
muttei vielä kuitenkaan
keretään yhä tsillaamaan
hyödyttömiä olemaan
ja merkityksettömiä puhumaan
Heräsin. Jalkaa särki. Särki ja koski ja lahna.
Lähdin lenkille. Juoksin ohi naapuritalon.
Naapurin pieni poika, se poika jota aina tervehdin,
valmisteli tuolia. Rullatuolia. Valmisteli sitä vammaiselle siskolleen.
Äiti lähtee siskon kanssa kävelylle. Kumma tuuli vei mukanaan jotain.
Minne kipu katosi?