IRC-Galleria

Ikävä
Kylmä hiekka varpaiden väleissä
Viileä kevättuuli puhaltaa selän takaa kuin sysäten mua kohti edessä odottavaa hyistä vettä
Kaikki on kuin unessa
Hiljaisuuden rikkoo vain kaukaa kuuluva moottoritien jyrinä
Sä olit mulle tärkeempi kuin kukaan muu koskaan aikaisemmin
Olit niin lähellä että sydämeni oli sun sormies ulottuvilla
Se pelotti mua
Rakkaus teki musta liian heikon
Silmäni painuvat kiinni
Unta
En tunne kylmää
Kun sattuu tarpeeksi niin sitä ei enää huomaa
Kipu katoaa ja haihtuu
Otan askeleen lähemmäs vesirajaa
Yksinäinen kyynel valuu poskea pitkin
Tunnen kylmän hohkaavan vedestä
Jäät olivat vasta lähtenee
Se näyttää houkuttelevalta
Aivan kuin aallot laulaisivat kutsuen astumaan syliinsä
Askel
Varpaat rikkovat pintajännityksen
Väreet etenevät veden pinnassa
Varpaat koskevat karheaa hiekkapohjaa
Kun rakastaa jotain ihmistä niin paljon että sattuu
Silloin kaikkein täydellisinkin hetki on pelkkää tuskaa
Näet kaikessa vain hänet
Keskellä väkijoukkoa olet yksin
Ikävä ei koskaan katoa
Lyhyin askelin, ilman hetkenkään epäröintiä jalkani johtavat syvemmälle
Vesi on mustaa
En tunne enää raajojani
Kuulen vain veden äänen ja sydämen hiljaiset huokaukset
Veden pinta heijastaa vastarannan katuvaloja
Heijastaa ne miljoonien peilin sirpaleiden lailla
Olit mun elämä
Sä teit mut eläväksi ja kun olit poissa en ollut mitään
Olin näkymätön
Sä teit musta mut
Vielä muutama askel
Jalat ovat kevyet, ne liikkuvat ilman käskyjä, virran mukana
Vesi tanssittaa kohmeisia sormia
Laineet tuudittavat mut suloiseen uneen
Keinun unen ja valveen rajamailla
Mä tulen aina rakastamaan sua
En koskaan unohda meitä
Meidän yhteisiä kauniita hetkiä
Sun veden sinisiä silmiä
Hengitys salpautuu
Jalat eivät enää kanna
Putoan
Ikävä katoaa