Kiikkustuolissa istun ja sinua muistelen.
Muistini tylsillä luistimilla luoksesi luistelen
Siihen kesään kauan kauan sitten syksyksi kääntyneeseen
Ja omaan hahmooni ensirakkauden poltteessa nääntyneeseen.
Siellä rannalla vihreän joen
Rakkaudestani kertoen,
Sanoin: "Eivät kai kukkaset kuki turhaan?
Nyt poimimme sen ensimmäisen yhteisen."
Missä oletkaan ollut kaikki nämä vuodet?
Ootko muistanut, kuinka silloin rakastin sua?
Kun tiemme joelle vei ja joelle sanoin: "Hei,
Minne meet? Minne kuljetit kyyneleet,
Jotka kauan sitten itkin,
Kun yksin kuljin rantaasi pitkin? Hei hei."
Silmääni kyyneleen suolaisen
Muistelu toi kai sen,
Kun aina muistoissani uudestaan
Viereesi oikaisen.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 17.08.
- [Ei aihetta] 14.08.
- [Ei aihetta] 21.06.
- Ihana. 18.03.
- [Ei aihetta] 11.03.
- [Ei aihetta] 08.03.
- broken strings 26.02.
- 21 hyvää syytä rakastua heppatyttöö... 19.02.
- . 14.02.
- . 05.02.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (14)
- ▶ elokuu 2010 (3)
- ▶ kesäkuu 2010 (1)
- ▶ maaliskuu 2010 (3)
- ▶ helmikuu 2010 (4)
- ▶ tammikuu 2010 (3)
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Rannalla vihreän joenSunnuntai 10.01.2010 22:50
yksinäisen keijun tarinaTiistai 29.12.2009 02:14
Siipiinsä keiju pölyä hän hieroi aamuisin, että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat olleet hällä takana, mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan, fauni hymähti ei ottanut tosissan kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois, vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.
On paratiisi meillä täällä näin, vaan ei aina kaikki koe sitä näin sillä faunin, peikon, keijunkin suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia, peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja.
Kaikkialla huokausten kera toistettiin miksi se yhden hengen vaati ennen kuin me muistettiin.
Ois paratiisi meillä täällä näin jos elettäisiin aina lähekkäin. Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin suru silloin kiinni saa se ei vie.
Ois paratiisi meillä täällä näin jos elettäisiin aina lähekkäin. Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan
Kovat oli ajat olleet hällä takana, mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan, fauni hymähti ei ottanut tosissan kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois, vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois.
On paratiisi meillä täällä näin, vaan ei aina kaikki koe sitä näin sillä faunin, peikon, keijunkin suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan.
Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia, peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja.
Kaikkialla huokausten kera toistettiin miksi se yhden hengen vaati ennen kuin me muistettiin.
Ois paratiisi meillä täällä näin jos elettäisiin aina lähekkäin. Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin suru silloin kiinni saa se ei vie.
Ois paratiisi meillä täällä näin jos elettäisiin aina lähekkäin. Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin suru silloin kiinni saa se ei vie mukanaan
« Uudemmat
-
Vanhemmat »