Oon nyt lukenut ensimmäisen luvun kirjasta Baby Jane (Sofi Oksanen). Se on... hyvä. Se on itseasiassa loistava, mutta siinä on yksi häiritsevä seikka, joka poikii kaksi puoliskoa.
Se on kirjoitettu ihan mun tyylilläni.
Käyttäisin juuri noita sanoja (tosin en sanaa "lepakko", se on niin ärsyttävä), mullakin on tapana jäädä jaarittelemaan täysin turhista asioista puolen sivun ajaksi, tai ei niinkään turhista sinänsä, mutta vaikka kuinka kuvailisit jonkun ääntä, niin ei kukaan saa sitä päähänsä kuitenkaan, ei ainakaan sellaisena kuin sen tarkoitit.
Ärsyttävän tästä tekee se, että:
a) alan vaistomaisesti hylkiä ja inhota tekstiä, koska olen hyvin itsekriittinen (uskokaa tai älkää) ja teksti muistuttaa meikäläisen kirjoitelmia hyvinkin paljon
b) PRKELE! Joku ehti ensin! Mitä annettavaa mulla on enää maailmalle, kun itseäni lähellä olevat aiheet on jo kirjoitettu kirjaksi, ja vieläpä omalla tyylilläni.
Perhanan perhana, mutta ei voi mitään. Menempäs tästä lukemaan tuon loppuun.