IRC-Galleria

"Väkevä kuin karusiini, lempeä kuin lounatuuli.
Itsepäinen kuin muuli, lennät eteenpäin kuin nuoli.
Älä huoliasi huoli, pidä puoliasi, kukaan ei sitä tee sun puolestasi,
pidä pintasi ja tee selväksi ettet ole mikään nyrkkisäkki,
tökittäväksi tehty sätkynukke, etkä kauppatavaraa.
Vapauttaan ei voi myydä, ostaa, ei omistaa, ei vaihtaa, varastaa.
Kylvä siemenet, jotain voi kasvaa."
(taistelun arvoinen by soul captain band)

Argh en keksi mitään tekemistä tälle päivälle. Eikä keksi siskokaan. Yhyy.
Pitäis mennä ostaa sitä sun tätä mut sit on kuitenki PERJANTAI hei c'mon! Juhlapäivä! Tehtävä jotain REPÄISEVÄÄ! Lähdettävä maailmanympärimatkalle tai ulos syömään tai vuokrata leffa...
Ei mennä ostamaan alusvaatteita ja datata loppupäivää.

"Elämäs on taistelun arvoinen, oi rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon mutta eteenpäin vie..."

Äh, kysyin yheltä saksalaiselta ja se sano että Tod. :/
Voihan rähmä.

MUT SE SAKSALAINEN LUKEE LIFE:ä! <3 Joka menee saksassa jo 11:ssa kirjassa! O_____O
Sooo unfair!

No vastashan se. Se sanoo että se on Todd. JES! Eli ei tarvi opetella kirjottaa yhellä deellä 8D

No ei se ny vastaa. Angst. Muistinkohan ees numeron ulkoa. Meni kumminki jolleki mummolle Pohjois-Karjalaan ja nyt se ihmetteleen mun saksatiedusteluja.

Ihmiset on sekavia ja outoja ja niiden kanssa on vaikeaa toimia mutta ei se niin väliksi.
Dataan Elkun koneella ja tanja aikoo lopettaa koulun kun se ei halua selvittää riitojaan. Muistuttaa ihan mun tilannetta pari vuotta sitten. Joten kyllä sen silleen ymmärrän.
Mutta mie kyllä palasin ja yritin selvittää sotkuni. Mutta mennyt on historiaa.

np. Arianne - Kom, susser Tod (Come, sweet death) // koitan opetella kirjottaa sen yhellä d:llä, kun niin se kai pitäs. Mutta kun se näyttää nii paljon paremmalta kahella deellä.
Vois tekstaa sille yhelle et miten se sen mielest kirjotetaa ku se tietää kaiken.
Joo sen teen.
Tuun sit tänne kertomaan.

Koitan syödä nuudelia käsin, mutta siihen tarttuu sormista liikaa makua.
Syömäpuikot on kokislasissa.

Pitäisi pukea päälle, on kylmä. Väsyttää, ehkä.
Kohta kirja lopussa mutta en jaksa lukea.

Tästä tulee jotenkin surullinen ja haikea olo.

Mikä tekee tästä tietenkin erityisen hauskan lukea, on bongailla omia ja tuttujen lääkkeitä. :D

Oon nyt lukenut ensimmäisen luvun kirjasta Baby Jane (Sofi Oksanen). Se on... hyvä. Se on itseasiassa loistava, mutta siinä on yksi häiritsevä seikka, joka poikii kaksi puoliskoa.

Se on kirjoitettu ihan mun tyylilläni.

Käyttäisin juuri noita sanoja (tosin en sanaa "lepakko", se on niin ärsyttävä), mullakin on tapana jäädä jaarittelemaan täysin turhista asioista puolen sivun ajaksi, tai ei niinkään turhista sinänsä, mutta vaikka kuinka kuvailisit jonkun ääntä, niin ei kukaan saa sitä päähänsä kuitenkaan, ei ainakaan sellaisena kuin sen tarkoitit.

Ärsyttävän tästä tekee se, että:
a) alan vaistomaisesti hylkiä ja inhota tekstiä, koska olen hyvin itsekriittinen (uskokaa tai älkää) ja teksti muistuttaa meikäläisen kirjoitelmia hyvinkin paljon
b) PRKELE! Joku ehti ensin! Mitä annettavaa mulla on enää maailmalle, kun itseäni lähellä olevat aiheet on jo kirjoitettu kirjaksi, ja vieläpä omalla tyylilläni.

Perhanan perhana, mutta ei voi mitään. Menempäs tästä lukemaan tuon loppuun.