Kaks sormee suoraa ylös
Jos tää on susta kliseistä tai kornii
Mut kuoleman kuuleminen ei mahu mun korvii
En susta tiedä, enkä tiedä miks mun tekee mieli kertoo tää mut
Sä olit kuustoist flika
Kaunis ku mikä
Porvoolainen primadonna parhaimmassa iäs
Just päässy uuteen kouluun
Kaikki niinku pitää
Seuraamassa isäs jalan jälkii
Mulle naapurin tyttö
Siit keltasest talost
Oikee ylä-ikkuna jos oli aina valot
Olit se järki päässä, mikä multa puuttu
Ainaki multa puuttu, en muista tiedä
Mut muistan viel eilisen ku nähtii
Käytii kattoo titanic sit katottii tähtii
Sult aina oppi jotain, ainaki tunne puolen
Sit yks aamu kuulin sun kuolleen
Se oli kai vähän, tai no silleen
Sekotti mun pään
Sun kuoleman tajuumiseen meni melkein viikko
Olin ihan kujal, nappulat hukas
Vuoden päivät jouduin ittenikaa painii
Ni paskan et en pystynyt tulee sun hautajaisii
Siitä pyydän anteeks, sydämes reikä
Olin potkimas kivii ja hakkaa päätä seinää
En vaa ymmärtäny tuskin olin ainoo
Täällä kaipaa sua aino ja muut
Sun kuolemalles ei mitää syytä nähty
Olit omas sängys, sydän vaa pysähty
Niin se kai menee, äänet vaa vaimenee
Vesitipoist otsas multaseen aameneen
Kaikil salee sama toive ku viel näkis kerran
Koko sydämellä kaivaten timo juhani snellman