Pappi ajoi autoa ja huomasi nunnan tienvarressa. Hän
pysähtyi ja tarjosi nunnalle kyytiä.
Nunna suostui ja astui sisään. Nunna risti jalkansa,
pakottaen kaavun aukeamaan siten, että hänen kauniit
säärensä paljastuivat.
Pappi vilkaisi ja ajoi melkein kolarin. Saatuaan auton
hallintaansa pappi laittoi kätensä vaivihkaa nunnan
reidelle. Nunna katsoi häntä ja sanoi välittömäsi:
"Isä, muistathan Psalmin 129 ?"
Pappi punastui, pyyteli nöyrästi anteeksi ja pakotti
itsensä ottamaan käden pois reideltä. Hän ei
kuitenkaan kyennyt siirtämään katsettaan
kauniista sääristä. Vaihtaessaan vaihteita, hän antoi
kätensä liukua nunnan reidelle uudelleen. Nunna
toisti: "Isä, muista Psalmi 129"
Jälleen pappi pyyteli anteeksi: "Anteeksi sisko, mutta
liha on heikko".
Saavuttuaan luostariin, nunna astui ulos, katsoi
pappia merkitsevästi ja poistui.
Kun pappi sitten saapui kirkolle, hän kiirehti
hakemaan raamattua ja katsoi Psalmin 129.
Siinä luki: "Kulje eteenpäin ja etsi, ylempää, löydät
autuuden.
Tarinan opetus: Hallitse aina työsi hyvin tai voit
menettää suuren mahdollisuuden.