IRC-Galleria

AH, miten sainkaan tänään huomata kuinka ystävällisiä ja sympaattisia itseään korottavat vanhat ihmiset ovatkaan. Antakaas kun kerron teille kivan (tosi)tarinan suoraan Tuusulasta.

Kuten te kaikki tiedätte, olen avustajana kesäteatterilla pyörivässä näytelmässä. Liikun tuusula-kerava-väliä polkupyörällä.

Tänään, kun ajoin krapinhovin hotellin parkkipaikan läpi auton perässä, kävi ikävästi. En ensin huomannut että edessä oleva auto laittoi vilkun päälle ja ajattelin, että menen auton ja parkkipaikkojen välistä. No, sitten tajusin vilkun ja kääntymisen ja lähdin väistämään toista kautta. Silloin auton kuski fiksuna miehenä iski jarrut pohjaan niin, että osuin autoon.

Ensimmäisenä autosta poukkasi ulos vihainen vanha nainen huutamaan, että miten sinä nyt näin ajat. Vähän perässä tuli selkeästi aika pahasti tossun alla oleva aviomies, joka kysyi sattuiko minuun. Tärkeysjärjestys, anyone?

No, aloimme siinä sitten katsoa että miten autolle kävi. Tässä vaiheessa nainen totesi, ettei ollut nähnyt mitään mutta oli tuntenut "tumpsahduksen". Muovipuskuriin tuli melko selkeät kuminjäljet, jotka tosin saa melkomoisen helpolla pois. Lisäksi autoon tuli kaksi hyvinkin minimaalisen kokoista jälkeä, mutta aiemmin mainittu nainen poksahti täysin irti henkseleistään niiden ansiosta.

Vihainen tivaaminen siitä, että miten tämä korvataan ja onko minulla vakuutusta yhdistettynä kolarin aiheuttamaan järkytykseen eivät saaneet aikaan muuta kuin täydellisen paniikin ja hysteerisen itkukohtauksen. Siinä sitten nainen jatkoi tivaamista ja alkoi vaatia vanhempien puhelinnumeroa ja huudella todistajia. Sieltä juoksikin, onneksi, yksi meidän näyttelijöistä ja jääkin siihen koko väliohtauksen ajaksi rauhoittelemaan.

Tässä vaiheessa he alkoivat vaatia yhteystietoja, jotka sitten annankin koska en enää tiedä mitä tehdä ja vieressäni oleva näyttelijä neuvoo niin tekemään. Mitä nyt meinaan unohtaa asioita ja nainen kiukkuaa vieressä että kyllä tuon ikäisen pitäisi jo muistaa tämä ja tuo ulkoa.

Lopulta en tiedä enää mitä muutakaan tekisin, joten annoin naiselle äitini puhelinnumeron ja tämä sitten soitti äidilleni. Sain kuulla häneltä jälkeenpäin, ettei hän ollut koko aikana saanut selvää siitä, mitä oli tapahtunut ja missä kunnossa olin. Lisäksi nainen oli antanut kuvan että auto oli suunnilleen lunastuskunnossa, ja kun oli itse, ihme kyllä, jäänyt hiljaiseksi, niin oli sitten antanut puhelimen miehelleen joka oli selittänyt huomattavasti asiallisemmin tilanteen.

Tämän jälkeen ehdin jo luulla naisen rauhoittuneen, mutta ei. Siinä vaiheessa he ajoivat autonsa parkkipaikalle ja minä itse nappasin puhelimeni ja istuin yhä täysin hysteerisenä soittamaan ystävälleni, joka sai kuin saikin minut rauhoittumaan.

Kun lopetin puhelun, ottivat he parhaillaan valokuvia sekä pyörästä että jäljistä, "jos nyt vaikkapa menee sitten tutkintaan". Nainen jaksoi yhä vääntää ja alkaa siinä vaiheessa vaatia poliisin kutsumista paikalle, varmana siitä että heidän pitäisi saada minulta korvausta ja että olen ehdottomasti syyllinen.

Siinä vaiheessa paikalla on näyttelijöistä kaksi, ja he yrittivät selittää naiselle että meillä tosiaan on esitys kello kuusi (siihen oli noin puol tuntia aikaa siinä vaiheessa, välikohtaus oli alkanut noin viideltä) ja että maksavaa yleisöä ei voi seisottaa. Nainen näytti tähän vain hapantaa naamaa ja ilmoitti, että heilläkin on menoa illalla, heillä on ILLALLINEN. Jumalauta ihan oikeasti, kumpi menee edelle, yksi kuppainen illallinen vai sata maksavaa asiakasta? Jälleen kerran tärkeysjärjestys, anyone?

No, pariskunta lähti sitten sisään kutsumaan poliisia ja itse lähdin näyttelijäkaksikon kanssa teatterille rauhoittumaan. Kun pääsen sinne, sain kuulla täyden haukkumaryöpyn auton omistavaa pariskuntaa kohtaan, koko teatteri oli puolellani. Se oli melko mieltäylentävää, vaikkei tilanne mikään maailman paras ollutkaan.

Suunnilleen kaksikymmentä vailla poliisit saapuivat paikalle ja lähdin toisen paikalla olleen näyttelijän kanssa paikalle kertomaan oman kantani asioihin. Nainen oli jo ehtinyt selittää poliiseille kovaan ääneen, miten minä törmäsin heidän autoonsa ja siinä oli nyt jälkiä siitä. Selvitin oman kantani asiaan ja menimme sitten katsomaan autoa.

Poliisikaksikko katsoi hetken ja totesi, että jäljet lähtisivät helpolla eikä korjaus kävisi kalliiksi. Toteamus "Kääntyvällä on kyllä pääasiallisesti väistämisvelvollisuus" sai naisen ilmeen muuttumaan murjottavaksi ja vastauksena on vain ässähdys, että takaa tulevankin pitäisi katsoa mihin auto menee.

Lopulta poliisit toteavat vain, ettei tekoa todellakaan voida pitää tahallisena ja että ainoa, mitä heillä olisi täällä tehtävänä, olisi sakottaa sekä minua että auton kuskia liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Tosin lähes heti hän myös totesi, ettei aio tehdä niin.

Pariskunnan miehisestä puolesta huomasi monessa vaiheessa, ettei hän ollut samaa mieltä suulaan vaimonsa kanssa mutta ei uskaltanut sanoa mitään. Tohvelisankari mikä tohvelisankari...

Pariskunta lähti raivoissaan hotelliin ja me voitokkaina teatterille. Tosiaan siis jos tekoa ei lasketa tahalliseksi, minua ei voida myöskään laittaa maksamaan. Lisäksi on kivaa olla alle 15, jolloin ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa.

Lopputulos siis: Pariskunta maksaa korjauksen itse/vaurio menee autovakuutuksen piiriin korvattavaksi, minä olen kunnossa ja maailma rullaa radallaan. Kiitokset siis Tanjalle ja Sallalle, että olitte siinä vieressä ja setvitte tilanteen puolestani.

TEATTERILAISET RULEZZZ

Niin, ja vanhemmat ja rikkaammat ihmiset. Älkää ihmetelkö miksi nuoriso on paskamaista teille, kun suurin osa teistä on juuri tälläisiä nuorisolle. En kiellä ettei poikkeuksiakin olisi, mutta juuri tälläiset yrmeät, itseään ylentävät munapäät pilaavat teidän kaikkien maineen.