IRC-Galleria

tänään harjavaltaan viikonlopuksi :) hea jussen petet!! x))

ei ny xDD

hyvät jussit :D

Nyt se tuli se ajolupa eli VAROKAA KAIKKI MUMMUT JA TENAVAT!!

x))

Once upon a midnight dreary, while I pondered weak and weary,
Over many a quaint and curious volume of forgotten lore,
While I nodded, nearly napping, suddenly there came a tapping,
As of some one gently rapping, rapping at my chamber door.
`'Tis some visitor,' I muttered, `tapping at my chamber door -
Only this, and nothing more.'

Ah, distinctly I remember it was in the bleak December,
And each separate dying ember wrought its ghost upon the floor.
Eagerly I wished the morrow; - vainly I had sought to borrow
From my books surcease of sorrow - sorrow for the lost Lenore -
For the rare and radiant maiden whom the angels named Lenore -
Nameless here for evermore.

And the silken sad uncertain rustling of each purple curtain
Thrilled me - filled me with fantastic terrors never felt before;
So that now, to still the beating of my heart, I stood repeating
`'Tis some visitor entreating entrance at my chamber door -
Some late visitor entreating entrance at my chamber door; -
This it is, and nothing more,'

Presently my soul grew stronger; hesitating then no longer,
`Sir,' said I, `or Madam, truly your forgiveness I implore;
But the fact is I was napping, and so gently you came rapping,
And so faintly you came tapping, tapping at my chamber door,
That I scarce was sure I heard you' - here I opened wide the door; -
Darkness there, and nothing more.

Deep into that darkness peering, long I stood there wondering, fearing,
Doubting, dreaming dreams no mortal ever dared to dream before
But the silence was unbroken, and the darkness gave no token,
And the only word there spoken was the whispered word, `Lenore!'
This I whispered, and an echo murmured back the word, `Lenore!'
Merely this and nothing more.

Back into the chamber turning, all my soul within me burning,
Soon again I heard a tapping somewhat louder than before.
`Surely,' said I, `surely that is something at my window lattice;
Let me see then, what thereat is, and this mystery explore -
Let my heart be still a moment and this mystery explore; -
'Tis the wind and nothing more!'

Open here I flung the shutter, when, with many a flirt and flutter,
In there stepped a stately raven of the saintly days of yore.
Not the least obeisance made he; not a minute stopped or stayed he;
But, with mien of lord or lady, perched above my chamber door -
Perched upon a bust of Pallas just above my chamber door -
Perched, and sat, and nothing more.

Then this ebony bird beguiling my sad fancy into smiling,
By the grave and stern decorum of the countenance it wore,
`Though thy crest be shorn and shaven, thou,' I said, `art sure no craven.
Ghastly grim and ancient raven wandering from the nightly shore -
Tell me what thy lordly name is on the Night's Plutonian shore!'
Quoth the raven, `Nevermore.'

Much I marvelled this ungainly fowl to hear discourse so plainly,
Though its answer little meaning - little relevancy bore;
For we cannot help agreeing that no living human being
Ever yet was blessed with seeing bird above his chamber door -
Bird or beast above the sculptured bust above his chamber door,
With such name as `Nevermore.'

But the raven, sitting lonely on the placid bust, spoke only,
That one word, as if his soul in that one word he did outpour.
Nothing further then he uttered - not a feather then he fluttered -
Till I scarcely more than muttered `Other friends have flown before -
On the morrow he will leave me, as my hopes have flown before.'
Then the bird said, `Nevermore.'

Startled at the stillness broken by reply so aptly spoken,
`Doubtless,' said I, `what it utters is its only stock and store,
Caught from some unhappy master whom unmerciful disaster
Followed fast and followed faster till his songs one burden bore -
Till the dirges of his hope that melancholy burden bore
Of "Never-nevermore."'

But the raven still beguiling all my sad soul into smiling,
Straight I wheeled a cushioned seat in front of bird and bust and door;
Then, upon the velvet sinking, I betook myself to linking
Fancy unto fancy, thinking what this ominous bird of yore -
What this grim, ungainly, ghastly, gaunt, and ominous bird of yore
Meant in croaking `Nevermore.'

This I sat engaged in guessing, but no syllable expressing
To the fowl whose fiery eyes now burned into my bosom's core;
This and more I sat divining, with my head at ease reclining
On the cushion's velvet lining that the lamp-light gloated o'er,
But whose velvet violet lining with the lamp-light gloating o'er,
She shall press, ah, nevermore!

Then, methought, the air grew denser, perfumed from an unseen censer
Swung by Seraphim whose foot-falls tinkled on the tufted floor.
`Wretch,' I cried, `thy God hath lent thee - by these angels he has sent thee
Respite - respite and nepenthe from thy memories of Lenore!
Quaff, oh quaff this kind nepenthe, and forget this lost Lenore!'
Quoth the raven, `Nevermore.'

`Prophet!' said I, `thing of evil! - prophet still, if bird or devil! -
Whether tempter sent, or whether tempest tossed thee here ashore,
Desolate yet all undaunted, on this desert land enchanted -
On this home by horror haunted - tell me truly, I implore -
Is there - is there balm in Gilead? - tell me - tell me, I implore!'
Quoth the raven, `Nevermore.'

`Prophet!' said I, `thing of evil! - prophet still, if bird or devil!
By that Heaven that bends above us - by that God we both adore -
Tell this soul with sorrow laden if, within the distant Aidenn,
It shall clasp a sainted maiden whom the angels named Lenore -
Clasp a rare and radiant maiden, whom the angels named Lenore?'
Quoth the raven, `Nevermore.'

`Be that word our sign of parting, bird or fiend!' I shrieked upstarting -
`Get thee back into the tempest and the Night's Plutonian shore!
Leave no black plume as a token of that lie thy soul hath spoken!
Leave my loneliness unbroken! - quit the bust above my door!
Take thy beak from out my heart, and take thy form from off my door!'
Quoth the raven, `Nevermore.'

And the raven, never flitting, still is sitting, still is sitting
On the pallid bust of Pallas just above my chamber door;
And his eyes have all the seeming of a demon's that is dreaming,
And the lamp-light o'er him streaming throws his shadow on the floor;
And my soul from out that shadow that lies floating on the floor
Shall be lifted - nevermore!

xDDD

"You can burn me, shoot me, choke or execute me without mercy, but you still can't kill me!
I don't have time to die even thogh time kills me in the end.. Even time can't kill me. I'm forever and you can't get rid of me how you try ;)"

Rakkaat tämän päiväkirjan lukijat... on tullut aika jolloin on jätettävä menneisyys taakse ja katsottava tulevaan. Tämä päivä on...
NYT!!!!

MOTAFUGAS I'M LIKE A 18 YEARS OLDE AND FREE KISSES FOR EVERY KICK ÄSS FELLAW!!!!

YEEEHAAW!!!!!!!

siis kohtuudella ^^

Joskus aikojen alussa, kun luotiin maailmaa,
niin tarvittiin myös kansa kauas susirajan taa!
Vahingossa Luoja oudon prototyypin loi,
ja tuumi, että pakkasessa tuokin elää voi!

Niin syntyi kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti!
Oikea härmäläinen!
Kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti!
Häijy ja itsepäinen!

Outo kansa korvessansa rällästi ja joi!
Ja lämpimikseen muijiansa turpiin mukiloi!
Selvinpäin ei turhaa sanaa kuultu niillä main!
Ja juovuksissa kiroiltiin ja puukoteltiin vain!

Niin syntyi kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti!
Oikea härmäläinen!
Kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti!
Häijy ja itsepäinen!

Alta kulmain kyräilivät juntit toisiaan!
Ja mökki nousi joka niemeen sekä notkelmaan!
Korpimaata riitti, mutta silti riideltiin!
Ja turvauduttiin kirveeseen tai vaikka vesuriin!

Niin syntyi kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti!
Oikea härmäläinen!
Kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti!
Häijy ja itsepäinen!

Täällä meitä on jo yli neljä miljoonaa,
vaan vieläkään ei löydy mistään kansaa vastaavaa!
Pari-kolme puukotetaan joka perjantai,
ja sitten vielä mukiloidaan muijat - Totta kai!

Niin syntyi kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti!
Oikea härmäläinen!
Kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti!
Häijy ja itsepäinen!


(Alkuperäinen esittäjä Irwin Goodman tiedetään.....)

Jos luit tämän, sinun täytyy tehdä tämä.
Vaikka tarkoituksenasi ei ollut aukaista tätä,
tee se silti! Vastaa jokaiseen kysymykseen (totuudenmukaisesti).

1) Nimet, joilla sinut tunnetaan:
- Kari, Karibo, KariBoi, Kärnä

2) Neljä asiaa ylläsi?
- "Itäs All About Motorcycles" T-paita, ATR huppari, Risti kaulakoru, Man Basic alkkarit x)

3) Seurusteletko?
- Kyllä (valitan kiinnostuneille)

4) Oletko ikinä saanut ruusua?
- Kyllä :)

5) Oletko ikinä nuollut jalkaasi?
- ööö... No Hööö?

6) Oletko ollut ihastunut?
- Aika useasti :)

7) Uskotko, että jokaiselle on sielunkumppani?
- Jos minulta kysytään niin en tied... Mihin mun dialogi katosi!!?

8) Ongelmasi juuri nyt?
- EN KEKSI SANOTUKSIA MEIDÄN BIISIHIN TÄLLÄ HETKELLÄ!!!!

9) Onko sydämesi ollut särkynyt?
- Kyllä on...

10) Mitä mieltä olet etäsuhteista?
- Hankalia mutta jos tykkää niin en moiti :)

12) Kuinka monta lasta haluat?
- Siinä 2-4 välillä :D

13) Lempivärisi?
- Punainen, musta ja numerot ^^

14) Uskotko, että oikean rakkauden voi löytää vain kerran?
- Ei todellakaan :D

15) Onko vaikeaa kertoa ihmisille, jos tykkäät heistä?
- Kyllä kun he ovat jo varattuja ;D

16) Kuvittele olevasi 40-vuotias ja puolisosi kuolisi. Menisitkö uudelleen naimisiin?
- Riippuu ollanko oltu 22-vuotta tai vuoden naimiissa. En ole varma...

17) Missä iässä aloit huomata toisen sukupuolen?
- 0.01 vuotiaana tietenkin x)

18) Minkä laulun haluaisit soivan häissäsi?
- Yölintu - Naapurin Sahtijenkka :DD

19) Tykkäätkö kenestäkään erityisesti?
- Kyllä ;3

20) Luuletko, että hänkin tykkää sinusta?
- Kyllä :)

21) Jos joku tykkäisi sinusta, haluaisitko hänen kertovan sen sinulle?
- äää... ehkä ei kannata tällä hetkellä mutta jos on pakottava tarve kertoa ni en estä.

Two irish men walk in bar.
HEY DON'T LAUGHT!!! IT COULD HAVE HAPPEND!!