Minusta alkaa tuntua että kiidän halki tän koko elämän, ankkuroitumatta mihinkään, lepäämättä välillä. Löytämättä sellaista kotisatamaa johon kiinnittyä, jossa sydän olisi kotonaan. Tapaan uusia ihmisiä, juhlin ja muuta, mutta sydämeni ei kuitenkaan saa iloita ja elää. Se sykkii, mutta tukahtuneesti, ei elämänilosta. Rakkaus, suhde ja romantiikka puuttuu ja ilman niitä ei ihminen voi elää, mutta on vain olemassa.