IRC-Galleria

Varsinkin nyt pimeiden syys-iltojen tultua sitä kaipaa ihmistä vierelleen, kultaansa.

Mietin juuri että jos joku puhuu rakastavaista ihmistä vastaan hänen kullalleen, mustamaalaa sitä, niin kuinka väärin hän silloin tekeekään. Silloin hän ei ymmärrä miten arvokas asia rakkaus on, tai ei ole itse koskaan rakastanut. Ja toivon että joskus sellainenkin tajuaa rakkauden olevan se ainoa asia elämässä millä on loppupeleissä merkitystä. Kaikki muu on vain jotain oheistuotetta elämässä, rakkaus on se tärkein asia.


Mä itse kun huomaan parin suutelevan, jopa hiukan mielestäni epäsopivan, niin saatan ajatella että mitähän tuokin nainen/mies tuossa toisessa oikein näkee? Mutta en voi koskaan tietää niitä tunteita mitä siinä naisessa/miehessä herää heidän halatessaan tai suudellessaan. Vain nähdä sen rakkauden ulkoisen ilmauksen, halauksen tai hellän suudelman. En voi kuitenkaan tietää tai arvioida mitenkään heidän rakkautensa ihanuutta tai määrää. Tai arvioida sen kauneutta ulkoa päin, koska silloin arvioni olisi vain tyhmä pinnallinen arvio. Rakkaus on juuri niin kaunista kuin sen rakastuneet kokevat, heidän todellisuutensa on todellisempi kuin jonkun ulkopuolisen tyhmä, pinnallinen, ulkoinen arvio parista tai toisesta heistä.

Jos itse en pidä jostain ihmisestä, niin en silti tuomitse hänen ja kultansa rakkautta. Enkä lähtisi koskaan puhumaan rakastavalle ihmiselle hänen kultaansa vastaan, silloin tekisin nimittäin todella tyhmästi ja väärin. Ja ennen kaikkea ilkeästi.