IRC-Galleria

Nyt taas kaipuu herännyt, sellainen hyvin vahva tunne, sen oikean, elämänkumppanin kaipuu. Miten ihanaa olisikaan tuntea rakkautta ja saada vastarakkautta, kävellä käsikädessä kaupungillla, suudella rakastaan ja halailla. Käpertyä oman kultansa viereen illalla, uskoen ja tietäen sydämessään että juuri hän on se elämäni ihminen. Olisi joku joka välittää ja rakastaa.

Ja kai täytyis baarissakin käydä ainakin jompana kumpana päivänä, pe tai la. Luovuttaa ei vaan saa, kyllä se rakkaus vielä löytää minut, mutta täytyy hakeutua paikkoihin missä ihmisiä on paljon. Ja aloitehan täytyy aina miehen tehdä ja se jos mikä on todella stressaavaa, humalainen nainen kun saattaa möläyttää ihan mitä vaan suustaan lainkaan miettimättä. Eli kun kohteliaasti naista lähestyy, niin saattaa saada hyvin tylyn (karkeita kehotuksia ja haistatteluja) kohtelun jos ei satu naisen tyyppiä olemaan. Naiset kun lienevät yleensä niin kovin aloitekyvyttömiä, mikä on ikävä juttu. En tiedä mistä sen elämänkumppanin uskon eniten löytäväni, eikä se olekaan tärkeää mitä kautta sen löydän, kunhan vain sen kohtaan. Että elämäni ei jäisi elämättä.

Mä olen äärimmäisen herkkä ihminen luonteeltani, yksinäinen, herkkä ja tunteikas.

Kuuntelen hyvää musaa ja fiilistelen, välillä toki siemailen hieman juomaakin.
Semmosta herkkää kamaa tänä-iltana.

Ja tällä kertaa sopivan, oikeasti kauniin ja viehättävän naisen kanssa, hoppas jag.;)

Ensin pari bissee kotona, sitten koskipuistoon dokaan ja sieltä valun sitten johonkin baariin illalla...

Ihan vaan muutama olut näin iltasella, huomenna ehkä sitten ihan kunnon kännit...katellaan

Nyt on niin, että viikonloppuna käyn varmaan vain parilla jossain baarissa. Huomenna saatan illalla mennä jonnekin tai sitten lauantaina, ihan fiiliksen mukaan. Valomerkkiin asti en aio tuolla baarissa heilua, ihan vaan muutama juoma jossain joko pe tai la.

Kyllä nuo kaikki käymäni viime aikojen epäonnistuneet treffit on vaikuttaneet mielialaanikin ja kiristäneet hermojani oikein kivasti. En nyt mitään täysin sekoa ole vielä tehnyt, mutta tällä menolla kyllä sekin tapahtuu pian.

Ei taaskaan onnistuneita, siis varsinaiseen suhteeseen johtaneita. Välillä taas tuntuu että ei haluttais treffata ollenkaan hetkeen. Viimeisin ei ollut millään tavoin mua inspiroiva tai minuun vetoava ja sitä edellinenkään ei sitten ollut oikea. Mieluummin toisaalta yksin kuin huonossa suhteessa. Ehkäpä mut on tarkoitettu vaeltamaan yksin tällä maanpäällisellä tasolla. Kohtalo saattaa myös määrätä sen että ihmisen on oltava yksin elämänsä ja viisas sen hyväksyy, fatalisti.