Molemmat olivat aivan katsomisen arvoisa elokuvia, vaikkakin jälkimmäisestä pidin hienokseltaan enemmän.
Ensin Iron Man.
Marvelin sankareista Iron Man ei ole ollenkaan niitä kaikista vahvimpia, puvun voimalähdekin on rajallinen, eikä persoona Tony Stark/Iron Man ole kovinkaan mielenkiintoinen, vaan sangen kliseinen rikas, kultalusikka suussa syntynyt playboy. Iron Manin puku itsessään on pikemminkin kone, tavallaan kuin hävittäjäkone toiminnoiltaan tietenkin vain monipuolisempi ja vertaus siihen tehdään kyllä hyvin selväksi katsojalle. Se poikkeaa siis Marvelin maailman mutanteista tai muuten itsessään vahvoista, outoja voimia omaavista hahmoista. Ilman pukuaan Tony ei pystyisi mihinkään, toisin kuin useimmat muut Marvelin sankarit. Ja elokuvan lopputaistelusta tulee melkein jo Transformersit mieleen.
Helpommin Marvelin maailma lumoaakin katsojansa X-Men filmeissä, joista löytyy myös sitä filosofis-sosiologista sanomaa. Tämä kun ei ole niistä sarjakuvaan perustuvista elokuvista niitä ihan parhaita.
Rakkautta koleran aikaan
Etelä-Amerikkaan sijoittuva herkkä, intohimoa ja tunteita pursuava tarina Florentinosta joka rakastuu Ferminaan, mutta jonka osa on odottaa rakastettuaan läpi melkein koko elämänsä. Elokuvan visuaalinen ilme on paikoin jopa henkeäsalpaavan upea, etelä-amerikan uljaat maisemat vievät katsojan mennessään yli kaksituntiselle romantiikan täyteiselle matkalle. Kuin hyvä viini, niin myös tämä elokuva paranee vanhetessaan. Lopussa katsojakin odottaa malttamattomana saavatko Florentino ja Fermina lopultakin toisensa, vai erottaako heidät vieläkin jokin pahantahtoinen voima?
Tämän elokuvan katsottuaan uskoo siihen että rakkaus voi kestää läpi koko elämän, että se on ikuista. Tämä elokuva kannattaa katsella hyvin monen asian vuoksi, se on visuaalisesti kaunis elokuva, romantiikka, etelä-amerikan tunnelma ja hyvä musiikki, hyvät näyttelijäsuoritukset ja ennen kaikkea se tunne millaisen leffa jättää.
Voin suositella leffaa estoitta kaikille.