IRC-Galleria

Juuri lukemassa Neil Gaimanin kirjaa Tähtisumua ja ollut kyllä todella mielenkiintoinen tähän asti mihin olen lukenut sitä. Gaimanin kirjoissa onnistunut sekoitus syntyy romantiikasta, fantasiasta, vertaansa vailla olevasta huumorista, erikoisista henkilöhahmoista sekä sujuvasta kerronnallisesta tyylistä.:)

Joku Dr.Philin kirja täytyis kyllä ostaa, vaikka se Pidä huolta itsestäsi.

Kaiket päivät ja illat onkin siis oikein "kiva" kuunnella niiden ovien paiskomista.
Jos joku naapurin apinamiehistä joskus naisen itselleen löytää (perin harvinaista), niin on siinä naisella sitten opettamista ihmisten tavoille, apinat kun eivät ole kovinkaan kehityskelpoisia (jo ovesta kulkeminen normaalisti tuntuis olevan heille liian hankalaa).
Parvekkeilla elämöidään (puhutaan kovaäänisesti tai huudetaan) niin että äänet kantautuvat sisälle asti, asunnoissa ihmiset tappelevat/painivat iltaisin (ultimatea?) niin että kolinaa/meteliä kyllä syntyy heidän ja huonekalujen kaatuillessa siinä samalla. Ja välillä joku ääliö huudattaa stereoitaan kaiken yötä (yleensä vieläpä joko A. jumputtavaa disco/teknomusiikkia tai B. jotain vitun tangoa/iskelmää), kuuntelisivat edes hyvää musiikkia, mutta ei. Ja vieläpä huonosti kasvatetut/laiminlyödyt kakarat vielä juoksee rapussa edes takaisin yleensä iltapäivisin (jonkinlainen leikki ilmeisesti sekin), joista ääntä kyllä lähtee muutenkin, he kun kiljuvat toisinaan pihalla suureen ääneen ihan vain vähäjärkisestä kiljumisen ilosta.

Onneksi on asunnonhakupaperit vetämässä.:)

Että kaikki tamperelaiset ovat epäaitoja ja epärehellisiä ihmisiä jos pelkästään baarikulttuurin perusteella heidät tuomitsee. Vaan ehkä se vain tämän kokoisen kaupungin ilmapiiri tavallaan tekee ihmisistä epäitoja ja feikkejä heidän ravintolassa ollessaan, se baari-ilmapiiri siis muuttaa heidät sellaisiksi. Eli erittäin huonoja paikkoja tavata uusia ihmisiä nuo tampereen ravintolat. Hyvin erilaista on siis meininki pikkukaupungin "paikallisessa".

Tämmöisiä tuli siis mieleen näinä yön tunteina tässä piiiiiitkän pokeriturnauksen jälkeen (baarissa en siis ollut, vaan pelasin pokeria tunti toisensa perään, väsyttävää ja rasittavaa touhua muuten).

Sitä jo monituisia vuosia kokeneena voin kyllä sanoa että semmosia feikkejä, esittäjiä ja roolinvetäjiä ovat baarit Tampereella ihan pullollaan ja siksipä sellaisesta en yhtään välitäkään, kyl ne rehelliset ja aidot ihmiset vaan on kivempia. Tampereen ravintoloista ei löydä kuin epärehellisiä pettäjiä, paskanpuhujia ja roolinvetäjiä/feikkejä, tamperelaiset myös hirmu sisäänpäinlämpiävää ja semmosia suljettuja pikku piirejä muodostavaa porukkaa. Eli jos suhde tamperelaisessa ravintolassa saa alkunsa, niin eipä se kauan koskaan kestä (itse en enää tampereen baareissa juuri koskaan käykään).

Toista se on kuitenkin usein jonkun pikkukaupungin paikallisessa baarissa. Minulla on ollut ilo ja kunnia bilettää jo muutaman kerran Heinolan eräässä "paikallisessa" ja siellä oli meininki aidompaa ja hauskempaa kuin missään Tampereen baarissa koskaan (ja niitä olen todella paljon nähnytkin monien vuosien mittaan).
Ehkäpä tuossa etelän pikkukaupungissa sitten osataan juhlia aidommin ja rennommin.:)

Hyvää ruokaa söin ja vieläpä kävin voittamassa Texas Hold Em pokerissa rahaa eräällä kansainvälisellä pelisivustolla.:)

Kyllä salmiakki ja cokis sopii sitten ihan hemmetin hyvin yhteen, vuoron perään nautittaviksi.:)

Nautin just valkosipulipatonkia jonka välissä on siis aivan ihanan herkullista Tilbury Gouda juustoa sellainen juuri sopivan paksu kerros, ihanata.:)

Muutaman joulukortin, kynän sekä yhden kirjankin ostin joka oli kyllä ihan puhdas heräteostos.
Kirja jonka ostin on Neil Gaimanin Tähtisumua, se suorastaan vietteli minut ostamaan, vaikuttaa nimittäin juuri sellaiselta kirjalta josta tykkään.:)

Eli ihan siis vallankin hyvin tää ilta tässä menee...