IRC-Galleria

Tuntuu aika vaikealta jatkaa elämää tyhjässä ja hiljaisessa asunnossa.:(
Kun ennen oli aina elämää ympärillä. Ja kun tähän yksinäisyyteen ei tule helpotusta ensi viikollakaan, tai ihan lähiaikoina.

Tehtiin Sipsun kanssa noin tunnin lenkki eilen keskiviikkona.
Mentiin ensin Ylöjärven keskustaa ja urheilukenttää kohti, mutta sitten käännyttiinkin Eloon päin ja mentiin sinne hiekkatietä pitkin, käännyttiin oikealle liikuntahallin ohi, sillan yli ja sitten edelleen rivitalo-alueen viertä takaisin siukkikselle.
Kissan kanssa sillä oli tuijotuskilpailu erään talon kohdalla, mutta menetti sitten äkkiä mielenkiintonsa siihen. Vähän se yritti välillä vaellella ja autojen ja pyörien varalta sai olla tiukkana että Sipsu pysyy paikoillaan. Mutta aika helppo ulkoilutettava kuitenkin noin pieni hauveli, ei juuri vedä ja uskoo heti kun vähän tiukentaa. Hyväluonteinen ja kiltti tyttökoira.

Kova jano sille kyllä tuli tuosta lenkistä, vaikka enimmäkseen hiljaista vauhtia mentiinkin ja välillä pysähdyttiin tutkimaan ja haistelemaan jotain.
Vesi maistui Sipsulle lenkin jälkeen.

Ei tietsikka/netti voita toisen ihmisen läheisyyttä, mut tää on tätä.
Mieluummin sitä olis kultsin viekussa kuin valvois koneella.

Sitä riipusta en ota kaulastani pois, se seuraa minne sitten menenkin, LO lukee siinä.:)

Ja digiboksikaan ei näytä toimivan tai sit telsu on entinen.
No eniwei ja hei, kohta kai Starcraftin pariin, se muuten toimii unilääkkeenä, joskus.

Hauskaa oli porukalla niin rantsulla kesä/heinäkuussa kuin räikkärockissakin heinäkuun lopulla.
En siis koe että aikaa olis mennyt hukkaan, ne kesä- ja heinäkuut oli hyviä kuukausia Ylöjärvellä ja aloin pitää siitä kaupungista, saatankin muuttaa sinne ihan muuten vain.:)
"Meidän penkillä" siinä Linkin lähellä nautitut juomahetket lämpiminä kesäpäivinä talletin sinne muistojen aarrearkkuun, ne olivat ehdottomasti kesän parhautta rantsun ja räikkärockin ohella.:)
Sipsun jätin haukkumaan asuntoon, sen jälkeen kun oltiin ensin käyty semmonen tunnin lenkki.
Hieman se taisi ihmetellä että minne oikein olen lähdössä, sympaattinen koiruli ja sitä tuleekin hiukan ikävä. Kesäkaupunkina Ylöjärvi on hieno, vehreä puutarhakaupunki jossa vaikkapa koiraihmiset varmasti viihtyvät ja myös lenkkeilijöille/rullistelijoille/pyöräilijöille kaupunki tarjoaa erinomaiset harrastuspuitteet hyvine ja vaihtelevine reitteineen.

Ihan se peruslenkki tuli vedettyä eli 15 kilsaa.
Aika painui taaskin alle 59 minuutin, eli juoksin 58.55 min.:)
Lämmintä oli +13 ja lähes tuuletonta, siis aivan ihanteellinen sää.

Elikkä semmonen 38 kilsan lenkki tuli illalla juostua.
Kova vastatuuli lenkin alussa verotti voimia sekä turhautti ja juoksinkin ekat 12 kilsaa sangen rauhallisesti. Noin neljäntoista kilsan kohdalla sitten kun eräs pyöräilijä polki ohi varsin rivakkaa vauhtia, niin päätin käyttää häntä kiriapuna vauhtileikittelyyn. Juoksin hetken hänen kanssaan samaa vauhtia ja sitten painoin ohi ja jatkoin vielä hetken kovempaa vauhtia kunnes hidastin tarkoituksella.
Positiivista oli myös se, että vielä kolmenkympin jälkeenkin oli voimia aina välillä juosta jokin pätkä kovempaa vauhtia. Minkäänlaista kipua jaloissa ei tuntunut, eikä siis ollut mitään krampin vaaraa.
Lenkki oli myös puhdistava, meditatiivinen kokemus joka puhdisti minut kaikesta liasta, negatiivisista ajatuksista ja tuntemuksista. Kestävyysjuoksussa on aina myös meditatiivinen puolensa joka on yksi tärkeä syy siihen miksi harrastan sitä.

Kävin tuossa vaateostoksilla ja siivoilen nyt asuntoani.
Alkaa jo oleen kohta valmista ja sitten kaupungille hakeen jotain hyvää syömistä, kova nälkä jo.

Ja sitten palatessani ja kääntäessäni avainta lukossa saatoin jo kuulla koiruuden matalan murinan oven takaa.:)
Tervehtimään se siis tuli heti oven avattuani ja rapsutin sitä hetken ennen suuntaamista keittiöön ansaitulle mountain dew:lle.