Aloin opetella japania kunnolla Japanese.about.comissa, missä verbit luokitellaan u- ja (i/e)ru-verbeihin ja epäsäännöllisiin (suru 'tehdä' ja kuru 'tulla'). Siellä lueteltiin myös verbit (verbejä?), jotka loppuvat eru/iru mutta kuuluvat u-verbeihin.
(hairu 'mennä sisään', hashiru 'juosta', iru 'tarvita', kaeru 'palata', kagiru 'rajoittaa', kiru 'leikata', shaberu 'jutella', shiru 'tietää')
Vain epäsäännöllisiä kutsutaan kaikkialla epäsäännöllisiksi tai 3-ryhmän verbeiksi.
Sen jälkeen törmäsin kai jossain sanakirjassa tai Kanjikaverissa luokitteluihin 5-dan (godan) ja 1-dan (ichidan). Ne olivat niin mukavia ja yksiselitteisiä, että suosin vieläkin näitä sanoja. 5-dan eli verbit, joilla on viisi eri vartaloa (esim. iku, iki-masu, ika-nai, ike-ru, iko-u) ja 1-dan eli verbit, joilla on vain yksi vartalo (samoissa muodoissa kuin iku-verbi: tabe-ru, tabe-masu, tabe-nai, tabe-rareru, tabe-you).
Täällä yliopiston japanin kursseilla käytetään/käytettiin 1-, 2- ja 3-ryhmää. En vieläkään muista, kumpi on 1-dan ja kumpi 5-dan, mutta mitäs siitä. Tärkeintä on se, että osaan taivuttaa niitä.
P.S. Muut tuntuivat opettelevan niitä tyylillä "iku + a-vartalo + nakute ha ikemasen", mutta minulle se on aina iku -> ikanai -> ikanakute -> ikanakute ha ikemasen.