Osku rikko sen edellisen hihnan, joten piti käyttää sellasta vanhaa, rikkinäistä fleksiä jonka pää oli säädetty kaulapannaks.
Lenkki meni muuten ihan ok, se vaan jotenki osas kemplotella ittensä irti siitä. Ekalla kerralla se ei ite ees tajunnu, ja sain sujautettuu sen takasin sen kaulan ympärille. Mut toisella kertaa..
Se kiersi koko saakelin Jukolan. Meni puol tuntii ku juoksin sen perässä, eikä kukaan ohikulkija ees kiinnittäny huomioo, paitti Hemppa joka yritti auttaa mua saamaan sen kiinni ja ne ketkä huus mulle ja sätti ja haukku ja toitotti vaan sitä miten koirat pitäs pitää kiinni. Ni ikään ku mä en sitä tietäs ! Tai että olisin sen tahallani päästäny karkuu tähän aikaan päivästä !
Että ihmiset on pieniä.
Ja kyl siinä meinas itku päästä ku se miljoonannen kerran pyrähti juokseen ja katos kulman taakse, astmakohtaus oli taas tulossa ja jalat meinas pettää alta.