IRC-Galleria

Tässä joitakin oluita juotuani olen tajunnut miten onnekas meitsi on. Alotin räppäämisen 2004 keväällä, eli oon tehnyt ihan vitun vähän aikaan tätä. Silti mulla on tullut nyt jo omakustannelätty (kaikilla ei ole edes tähän mahdollisuutta), vaikka pidänkin itseäni ihan vain keskinkertaisenä ämseenä. Oon tehnyt biisei, treenannu freestylee, koittanut tarttua aiheisiin mitkä koskettaa meitsiä itseään... Ja tää kaikki on saatu aikaan, suurimmaksi osaksi faijan avulla.

Siis nää asiat tuli mulle mieleen ihan äsken. Kattelen tässä Tyttö sinä olet tähti-elokuvaa ja kävin hakee lisää bissee pienellä tauolla. Olohuoneen pöydällä näin ensimmäisen painoksen levyjä, joita siis on 30 kappaletta. Pinon vieressä oli vielä 20 kappaletta ylimääräisiä kansia. Katselin niitä kansia ja mietin omaa musaa. Siis ei Luoja miten onnekas mä oon ollut. Useimmat pitää meitsin musiikkia ihan paskana. Mutta se ei haittaa. Mä teen biisejä siitä mikä koskettaa itseäni. Puran mun asiat riimeihin. On se nyt parempi vaihtoehto kun se että hakkaisin ihmisiä kadulla viikonloppuisin. Siis jos jotakin on, mitä mä haluun tehdä, niin se on räppiä. Mä oon kokeillu aika paljon asioita, aloitin breikkauksen ja taistelulajit vuonna 2001. Breikkaus jäi aktiivisuudeltaan muutama vuosi myöhemmin, kun Mikkelistä ei löytynyt enää treeniseuraa. Nykyään breikkailen vain opetussessioissa, kisoissa ja baareissa. Taistelulajit jäi vähän aikaisemmin, nivusen revähdettyä. Nyt nivunen on parantunut ja pystyn taas tekemään jotain. Silti en ole missään seurassa, tykkään treenata omia juttuja. Trikkaus tuli mukaan pari vuotta sitten. Sitä teen nykyään kaikkein aktiivisemmin räpin ohella.

Mulla on unelmia. Ei mua haittas vaikka Royal Family tai Rähinä tarjois mulla sopimusta. Luultavasti lähtisin mukaan. En välitä mitä FAMilaiste sanoo asiasta, mä elän omaa elämääni. Samoin muutkin ihmiset. Ei kiinnosta. Antakaa mun tehdä omaa juttua, ei se teidän elämäänne pahenna.

Eläkää unelmianne.