Nyt lasketaan jo tunteja. Onneksi on mielekästä työtä (=kuuntelen musaa ja monistelen jotain, tapaan myös pari asiakasta vielä myöhemmin) niin saa ajan kulumaan.
Vielä pitäisi pakata ja jos keskustasta löytyy vielä parturi ilman ajanvarausta jolla olis aikaa saksia tätä pöheikköä niin sitten sellasen.
Miten ihmisellä voikin olla näin tyhjä, ikävä ja yksinäinen olo... Sitä ajattelee duunissa aina duunia mutta sitten kun iskee vapaa-aika niin ajatukset lähtee harhailemaan jonnekin muualle...