IRC-Galleria

Elämäni paskoin vappu alkaa nyt sitten olla takana päin. Kaikki toivottelee "Hyvää vappua" joka paikassa... Joo, tänne se ei majoittunut. Vappu..... Paska juhla. Okei en ajattele noin, tällä hetkellä vaan tuntuu siltä. Tuntuu siltä että kaikki on menetetty vaikka niin ei ole. Tuntuu että jos katoaisin, kaikki olisi tyytväisiä vaikka niin ei ole. Ehkä. Kuka tietää.


Monet ihmiset on yrittänyt piristää mua...

Kiitos; Sore, Julle, Naomi ja Gabrielle.
Mutta erityisesti kiitos Eli ja mun prinssini, Jenni. Ootte aivan älyttömän ihania. En vaan oo osannu sanoa sitä mun masennuksen keskeltä. En hymyillyt teille, kun te tuitte mua. Anteeksi ja kiitos <3

Mulla on edelleen rankkaa, melki kaikki muistuttaa mua Sammysta. kahvimainokset. Tupakan savu. Bridge lävistykset. Kaikki.

...

Tule takaisin...
Älä jätä mua näin, älä jätä mua yksin...
Mä en jaksa enään eteenpäin...
Sun sanat oli mulle kuin bensaa...
Nyt en enään kuule niitä...
En enään koskaan...
Miten mä voin kaivata sua näin paljon...
En vaan voi käsittää että en enään näe sua...
Mun kyyneleet ei vaan pysähdy...

31.7.1990 - 30.4.2012

"Kun tutustuttiin, mä näin vain että siinä on aivan liian kaunis nainen.

Kun puhuttiin paremmin, mun sydän suli ja susta tuli mulle yksi tärkeimmistä henkilöistä mun maailmassa.

Pystyin puhumaan sulle mistä vain, luotin suhun kaikissa asioissa.
Rakastin sua mun sydämmellä, en olis tahtonut päästää irti.

Sulla oli vaikeaa, olen ikuisesti kiitollinen että tavattiin. Kerroit mulle huolesi ja yritin auttaa ja kuunnella. Sun isä sanoi että mä tein susta onnellisen, mutta sen ei olis tarvinnut sanoa sitä. Koska sä sait mut tuntemaan niin, itse.

Sä olit mulle ihminen jollaista en toista tapaa. Kun mulla oli paha olla, soitin sulle ja sä kuuntelit, vaikka et osannut puhua puhelimessa. Säkin puhuit mulle jos sua suretti, olen niin onnellinen siitä.

Nyt kun sanon sulle 'hyvästi' en osaa vieläkään kuvitella että olet poissa. En tule koskaan unohtamaan sinua, olet aina mun sydämmessäni, omalla erityisellä paikallasi. Toivon että sulla on nyt kaikki hyvin, ettet enään kärsi. Olisin tehnyt mitä vain jotta olisit voinut pysyä luonamme.

Kaipaan sinua; Minny"

Tahtoisin muuttaa pois täältä.
Stadiin.
Tai jonnekkin lähelle, mut en haluu asuu täällä,
Just tässä paikassa.
Tää paikka ahdistaa mua.
Tää paikka saa mun olon huonoksi.
Sitä ei välttämättä tee kukaan erityinen henkilö,
Sen tekee tää paikka.
Ne ihmiset jotka mä haluisin just nyt nähdä,
Asuu tuolla kaukana enkä nää niitä ku harvoin.
Asdfghjkl........
Angsti sepaus random paskaa.
Ketään ei kiinnosta.
Mua vaan ahdistaa niin hemmetisti.
Mä en just nyt saa positiivisia ajatuksia päähän.
Revin hiukset mun päästä.
En ihan... Melkein.

Eli tänään olis siis meidän luokan näytelmän 'Kanin viemää' ensi-ilta :D

Kaikki alkoi onnenpotkuilla takamukseen, ja siitä sitten maskeeraukseen ja pukujen ylle heittelyyn. Esitys alkoi hyvin eikä lavasteiden kanssa ollut ongelmia (lukuun ottamatta kolmen karhun puuttuvaa kolmatta sänkyä).... ;)

Aivan loistava fiilis on, vaikka meidän Liisan näyttelijä kolaroi aamulla ja joutui tikit polvessa ja kepeillä siellä tallustella.


Ne jotka eivät olleet näkemässä mm. Homo karhuja ja pientä ES karhua, Kapteeni koukkua ja herra sukkahousu sankaria, Hullun Hatuntekijän (minun ^^) teekutsuja, säälin teitä, teillä on vielä huomenna mahdollisuus tulla katsomaan sitä :)

Kiitos näyttelijöille, musiikkivastaavalle prinssille, valomiehille, lavastajille ja tietty Jukalle ~

Huomenna aamulla klo 09.00 koululle esitys ja sitten vielä viimeinen iltaesitys klo 18.00