IRC-Galleria

Sain kuulla lauautaina todella ikävän uutisen ja nyt en osaa ajatella kuin sinua Liisa-täti...
Näin sinua viimeksi jouluna ja nyt hävettää kun en sinua ole tullat katsomaan.. oli tarkoitus tulla nyt keväällä käymään luonasi mutta en kerennyt.. seuraava tapaamisemme on hautajaiset..
Kyyneleet vierii pitkin poskia en saa niitä vaan loppumaan.. mitähän helvettiä seuraavasta viikosta tulee sitä ei tiedä eikä voi tietää. Kuinka menee kuukaudet eteenpäin kun sinua ei ole, mutta muistosi säilyy minussa aina, EN OSAA UNOHTAA!
Rakastin ja rakastan edelleen. Toivoin vain että jälleen näkeminen ei olisi ollut hautajaisesi.
Muitan kun aina pienenä tulin kavereitteni kanssa leikkimään ja uimaa luoksesi. Se iso kivi oli joku kuningas kivi, satun kanssa tuli siellä leikittyä..Ja vielä kaksi vuotta sitten asuin kesän luonasi kun olin töissä..
Missä nyt voin olla?
Poistuuko kipu koskaan?
Osaanko jatkaa elämää siten ettei joka toinen asia/sana/teko muistuta sinua?
Miksi juuri keväällä?