IRC-Galleria

Anniinan on toi vauvakoko.

Katoin erään kuvani kommentteja. Mieleeni palasi keskustelut siitä kuinka ME muka pilkataan muita.

13.10.2008 19:37 <Zack-> miks nakin alahuuli ei saanu huomioo? :(
13.10.2008 19:38 <Zack-> hyi kun antin masu näyttää isolta.
27.10.2008 12:12 <mielialahäiriö> jonne on ällöttävä</3
27.10.2008 17:24 <Anzguliini> Koska toi Slämmeri on noin ruskee sen on pakko käyttää jotain itseruskettavaa.. Kelaa sit kun *PIIP* menee sen kans samaan makuupussiin niin Slämmerihän likastaa koko pussin. :/
27.10.2008 18:01 <jnna`> SALLA ON ÄLLÖTTÄVÄ KUN MUITA HAUKKUU

(Anniinan kommenttia jouduin vähän sensuroimaan.)

MITENNII MUKA PILKATAA?

Lennot on nyt varattu!
Hotelli on hommattu Malmösta.
Liput on Debaseriin.
Alan vähitellen uskoo tähän reissuun.
Ei saatana.

Mummu: Ni kuka tää poika ny on?
Isi: Se on se Jonne Aaroni, jonka takii pitää ympäri Suomee juosta!
Äiti: Nakin takiaha nää juoksee!

<3

ne tosin oli loppu ennenko kytät saapus, mut ei se ketää.

On aika palata ajassa viikko taaksepäin, moni asia on siitä hetkestä muuttunut. Noin viikko sitten tähän aikaan yritimme päästä syömään. Nimenomaan, yritimme. Syyttömiä olimme siihen, että parkkiruudut olivat kaventuneet matkan aikana. Riihimäellä menimme mallikkaasti ruutuun, mutta muutamaa tuntia myöhemmin auto ei meinannut enää sopia! Merkillistä. Toinen merkillinen seikka oli se, että äiti yritti väkisin tulla lapsensa kanssa automme alle. Kertakaikkiaan kummallista. Auton sammuttua kolmannen kerran oli häpeätasomme noussut maksimiin, ja lähdimme etsimään seuraavaa inhimillistä huoltoasemaa. Sellainen löytyi Jalasjärveltä. Parkkiruutuja ei ollut joten kaikki sujui mallikkaasti. Siihen asti kunnes piti pestä tuulilasi. Paska vain levisi ja levisi. Tuli vain skraiduja pitkin lasia, mutta tarjosimme ainakin viihdettä paikallisille suomenruotsalaisille. Kyseiset pojat taisivat innostua myös kuskimme suorituksesta poistua ABC:n pihalta väärää kaistaa, koska he alkoivat seurata. Saattaa olla, että joku heistä murjaisi hyvän vitsin, koska poikaparat nauroivat punaisina. En nimittäin ymmärrä mille muulle he olisivat nauraneet.

Vaasa. Vaasa. Parkkiin saatiin auto helposti, mutta sisäänkäynti olikin vaikeampi löytää. Lopulta niin kuitenkin kävi. Liityimme Sallan ja Teean seuraan, ja haistelimme Anniinan rupsu-seteliä. Yök. Sisällä päästiin Marin kanssa ihan huippupaikoille. Harvoin on tällä kiertueella fiilikset olleet niin pohjalla kuin silloin. Onneksi meillä oli ihan A-luokan viihdyttäjiä ympärillämme. Kaksi ekaa bändiä taisi olla sukua kuralle. Ennen kolmatta esiintyjää, Anniina kertoi, että settilista sanoi Karma killer, ja kas kummaa fiilis parani kummasti. Myöhemmin se parani myös Mistyn ja Untilin toimesta. Jei! Ulostauduttuamme Sallan laukku hajosi, voi parkaa. Tero saattoi epäillä laukunkorjaus-taitojamme, joissa ei kyllä ollut mitään vikaa, jos minulta kysytään. En tiedä kellonajasta, mutta jossain vaiheessa lähdimme Tamperetta kohti.

Matka sujui rattoisasti. Saattaa olla, että ihmettelimme hieman moottoritien liikennevaloja, mutta ei niistä sen enempää. (A) Parkkipaikkaa etsimme Tampereelta tunnin. Yhdessä vaiheessa ajoimme jopa takaisin Vaasaan päin. Lopulta löysimme mukavan paikan pikku purtilollemme. Eikä maksanut edes paljoa.

Päivä meni hieman sumussa. Muistan Esko-94:sen, ja sen, että saimme lainata Inkan ja Teean suihkua (<3). Suihkusta palatessamme eräs rumpali saattoi osoitella Sallaa ja minua, tai kenties häntä kiinnosti Subimme! Myöhemmin eräs Aamulehden setä kävi hieman kuvailemassa meitä, ja valehteli Sunnuntain lehdessä faktojamme. Sisälle päästiin aika mukavasti. Setä kysyi multa jopa, että onko mulla viinaa. Ei ollut. :(

Keikka oli melko samanlainen kuin edellisenä päivänä. Karma killeriä tosin ei tullut, mutta Nakki & Lärpäke veti AWL:n. namnam.

Kotiin lähdimme jossain vaiheessa, ja sillä matkalla menetin hyvän ystäväni, joka koko tämän kiertueen huolehti rahoituksestani. R.I.P.

Bussikuski pilkkas tänään mua ja Liljaa!

Menomatka:

K: Mihinkäs sitä ollaan menossa?
-Kellokoskelle
K: Minne sinne?
-Mielisairaalaan
K: Tuutteko takasin sieltä, vai jäättekö sinne?

Paluumatka:

K: Päästi ne näköjään teiät lähtemään sieltä.

on ehkä kuulimpiakin kun Herra Kristus tai Herra Välipala.



AI MITENNIII? ja se o nakki.

Kokkola ja Venäjä, vai mitkä ne nyt oli?

Perjantaina lähdin 14.52 junalla Hyvinkäälle. Junassa tapasin veikeän kansalaisen, joka oli hieman puijaillut toisia kansalaisia. Hyvinkäällä tapasimme lopun seurueemme, sekä itse Johnny Deppin. Huhhuh. Matka alkoi kun Anniina saapui, epäilin kyllä, että neiti Nurmi oli piilottanut matkatavaroitaan jonnekin, koska niitä oli tajuttoman vähän. Matka alkoi melko joutuisaan, kun navigointi-laitteemme pääsi lämpenemään. Radiosta tuli Rasmusta, jolloin yleisö vaati lisää volumea, sitä ei herunut. Kun radiosta sitten pärähti givinappi, niin yleisö ei vaatinut lisää volumea, mutta sitä tuli silti. Matkalla kohtasimme hulluja kuskeja, jotka ajoivat kolme rinnakkain. Venäläisiä rekkoja ja kännykkään puhuvia autoilijoita. Saattaa olla, että kuskimme vilautti kansainvälistä käsimerkkiä. Ehkä useammankin kerran.

Olimme hieman hämillämme kun oivalsimme, että hotellimme oli koululta tai mielisairaalalta näyttävä puurakennus. (Koulut ja mielisairaalathan ovat keskenään lähes identtisiä.) Kirjauduimme sisään, ja matkustimme vammaishissillä toiseen kerrokseen. Oli niin hidas, että siitä eteenpäin päätimme käyttää jalkojamme. Huoneemme muistutti hieman laivahyttiä, ja kun paikkoja jaettiin niin pääsin Marin päälle nukkumaan. Melko pian lähdimme matkustamaan kohti Kotkan keskustaa, joka ei sujunut aivan ongelmitta. Kävimme mm. hautausmaalla, mutta se onkin jo aivan toinen tarina. Löysimme hyvin kalliin parkkipaikan, joka sijoittui aivan kodittomien yön-viettopaikan viereen. Lähdimme siitä Kotipizzaan, ja täytimme mahalaukkumme. Sitten kävelimme Amarillolle, ja huomasimme, että ihmiset jonottivat sinne. Olimme todella äimistyneitä. Itse emme moiseen ryhtyneet, vaan lähdimme ostamaan poppareita. Saattaa olla, että poliisit kuulivat Marin ja mun suunnitelmista polttaa Cumulus.

Yhdeksän maissa päästiin sisään, pelkäsin hieman ovimiestä. Huiii. Sisällä sitten istuskeltiin, ja joskus päästiin sinne lavan luo. Ei mennyt kovin kauaa niin nokkamme edessä oli jallukolat. Jenna meinasi hieman myöhemmin tulla kanssani vessaan, mutta sitten huomasimme, ettei mokomassa ollut ovea. Hurjaa. (Oon aina miettinyt miks löydän aina ne kaameimmat vessat). Keikka alkoi akateemisen tunnin myöhässä. Oli aika mukavaa kuulla Kaukaisimmalle rannalle, vaikkakin keskimäärin puolet sanoista unohtui. Niin voi käydä joskus. Stilliäkin oli mukava kuulla, vaikka ei sekään ihan täydellinen suoritus ollut. Hienointa kuitenkin oli kun levylaulaja katsoi lavalta. Whiu. Keikan loputtua katosi myös herran keppi. Saatana.

Keikan jälkeen lähdimme melko pian hotelliimme jatkoille. Oli lähellä, ettei norsu saanut kyytiä. Jotkut sotki meiän huoneen lattian, ei oo helppoo siivoojillakaan. Kolmen jälkeen päädyttiin nukkumaan, ja aamulla oli allekirjottaneella vähän turhan aikainen herätys. Kävin siinä sitten suihkussa ja aloin laittautumaan muiden vielä nukkuessa. Lopulta melkein koko matkaseurue selvisi aamupalalle, jotkut jäivät vielä lämmittelemään turkismiehen kanssa.

Kello 12 oli huoneen luovuttaminen, ja siitä lähdimme kohti Imatraa. Matka sujui yhtä kivasti kuin menomatkakin. Tosin nyt navigaattorin tulkitsija, ei tehnyt yhtä paljoa virheitä. Jei mii! Imatralla parkkeerattiin auto ja lähdettiin hillumaan ympäriinsä. Koska mitään hyvää ruokapaikkaa ei ollut, valitsimme kohteeksemme paikallisen teinihelvetin. Istuimme mäkissä muutaman tunnin. Ruoka oli hyvää, vaikka Teealla sen saaminen tuntui kestävän. Lähdimme pois mäkistä ja vedimme Anniinan kanssa parit performanssit. Iloisena yleisömme arvaili mitä teemme. Sitten tuli vuoro illan parhaan iskurepliikin! "harrastattekste woodoota?"

Performanssin jälkeen käytiin vielä mäkissä kaakaolla. Woodoohon päästiin sisään siinä yheksän pintaan, ja lava oli pieni. Ja matto oli tosi sulonen. Ens keikalla siitä on varmaan tehty liivi! Slämmerin päällä oli myös reikä, ja Arskan luona katosta roikkui kumihanska. Keikka oli sieni. Levylaulaja näki vihreää, ja alkoi lähentyä erästä roudaria. Siellä ne piilossa runkutteli tarjoten mulle ja marille elämyksen...ikimuistoisen sellaisen. Enemmän tapahtui tosiaan lavanreunoilla. Terokin haisi. En tiedä oliko kyseessä ruisleipä, vai joku muu tuoksu. Voi myös olla, että ruisleivän tuoksu tuli Laurista.

Keikan jälkeen Jenna lähti ajamaan kohti kotia. Välillä hihitys vei voiton ohjauksesta, mutta tilanteista selvittiin melko mukavasti. Jossain vaiheessa Mari astui rattiin, ja hänelle hieman laulelin kivoja veisuja. Pohdimme hyvin syvällisiä mm. karhuista. Olin koton hieman viiden jälkeen aamulla, ja pääsin melkein kuudelta nukkumaan. Aamulla olin pystyssä jo kahdentoista aikaan. EI VÄSYTÄ.

Mäntsälä mielessäin, mutta eipä kiirehditä asioiden edelle. Perjantaina siis starttasimme Riihimäen rautatieasemalta kuskinamme Suvi ja hänen kartturinaan Navigaattori-Sanna. Pääsimme melkein Merkokselle kunnes kohtasimme ensimmäisen vastoinkäymisen. Selvisimme siitä kuitenkin parilla U-käännöksellä. Matka pääsi kunnolla aluun, ja jutustelimme Suvin kanssa sivistyneitä kun takana olevat rymisivät. En kuullut heidän puheesta juuri paljoa, mitä nyt silloin tällöin kuului "TISSI". Olivat he puhuneet myös erään kansalaisen huuliruskeasta, mutta se on jo ihan toinen tarina. Tampereen kohdalla tuli pari vastoinkäymistä lisää, kun vedettiin aika vanhoilla vihreillä ja meinattiin kääntyä väärästä risteyksestä ja päätyä Tammelaan. Lopulta kuitenkin selvisimme tästä. Seuraavan kerran ongelmia ilmeni vasta lähempänä Seinäjokea, mutta onneksi vilkkusormeni oli hyvässä terässä. Löysimme melko nopeasti Rytmikselle, nopeammin kuin ne kaksi, jotka kiersivät kaikki tiilirakennukset. Saavuimme melko näyttävästi asuntoautolla, ja voi olla, että joku meidät näki. Emme toki ole ihan varmoja tästä. Kävimme moikkaamassa tuttuja ja lähdimme pois tutustumaan jälleen paikalliseen ABC:hen. Matkalla kuulimme jännittäviä tarinoita Hollywoodista. ABC:lta palasimme Rytmikselle ja kävimme jonoon.

Sisälle päästyämme sijoituimme johonkin 4. rivin tietämille ja siinä sitten istusimme ja praattasimme. Kävimme myös hakemassa hieman lasten kaljaa. Se teki hyvää ja virkisti mieltä. Winylssit veti taas niin hyvin! Oon niin tyytyväine et mikään saatanan Ari Koivune ei oo joka vitun keikalla lämppääs. C: Negativekin oli makoisa. Ahvenen aikana kävi joku juttu, ja jalkani irtautuivat maasta. Myös kamerani irtautui ja otti yhteen lattian kanssa. Molemmat voivat tällä hetkellä ihan hyvin. Sekä kamera että lattia. After all oli makoisa. Lauri ei. Olin niin järkyttynyt paidasta, että huomasin vasta tänään Anniinan kuvista, että mitkä housut sillä oli.

Keikan jälkeen menimme jälleen ABC:lle. Ostimme Anniinan kanssa terveellisempää ruokaa kuin muut, ja maksoimme itsemme kipeiksi. Tyhmää. Saatoin hieman sotkea ABC:n pöytää ja Pauliinaa, mutta sekin on ihan toinen juttu. Kotimatka jatkui Pauliinan toimiessa kartturina. Kaikki sujui hyvin, tai ainakin luulisin niin. Kotona olin 6.20 ja herätys oli noin kaksi tuntia myöhemmin.

Heräsin aamulla ja lähdin heti hommieni pariin. Pauliina tuli jeesiin ja oltiin nopeita. Laittauduttiin ja faija heitti meiät Mäntsälään, missä oli jo tuttuja. Vähän jupailtiin niitten kanssa, ja saatiin osaksemme ilkeitä katseita Koivusilta. Voi olla, että saatiin niitä myös myöhemmin illalla. Julsun ja Marin tullessa otimme heidät innokkaasti vastaan. (Pompin kirsikkapihlajanmarja-sateenvarjo kädessä). Heitimme lisää huonoa juttua, ja joskus pääsimme sisään. Sitten Anniina tuli. Sitten juteltiin vähän lisää. Zephyr oli aika hyvä. En tajunnu mitään, enkä tajunnu niitten meininkii. Eikä se kitaristi tajunnu meiän meininkii, eli kaikki hyvin. En myöskään tajunnut Ari Koivusen meininkiä. Enkä Erkka/Aria, enkä sitä, että mitä vittua siellä lavalla pitäisi möllöttää. Arinkin aikana painovoima katosi ja jalkani irtosivat maasta.

Mäntsälän järjestelyt olivat siinä määrin perseestä, että olin vain onnellinen, että saavuin paikalle niinkin myöhään. Negative oli taas niin hyvä, ja jalat oli taas niin paskana. Keikan jälkeen olin kuollut, mutta onnellinen. Tästä huolimatta esitin Pauliinan kanssa performanssin paikallisille poliiseille ja Marille. Sitten juoksimme kauppaan, voi olla että eräs rumpali kosketinsoittajan kanssa tarkkaili juoksuamme. Ken tietää. Sitten palasimme ärrältä, emmekä olleet enää janoisia! Jee! Kotiin palattiin Marin kyydissä. Juttujen taso oli heikko. Jutun varmasti tiivistää se, että tanssin portaat kotiini. Kiittimo.