IRC-Galleria

Viimeinen palvelus.Maanantai 23.07.2007 02:11

Lauantaipäivänä yhden aikaan aurinko paistoi kirkkaasti pienen sadekuuron jälkeen. Auto oli pakattu, oluet ostettu, musiikki soi ja määränpäänä Forssa. Oli tarkoitus lähteä yhdeksi illaksi mökille saunomaan.
Espoonväylää Espoontorin ohi Mikkelään päin, puhelin soi. Handsfree ei toiminut kuten pitäisi, soittoääni kuului puhelimesta. Kirosin ja kurotuin kohti laitteen vastausnäppäintä. Viimeinen näky silmissäni oli unenomainen välähdys punaisista liikennevaloista ja hopeanharmaasta Volvosta vain muutaman metrin päässä autoni keulasta, sitten rysähti, kuudenkymmenen kilometrin tuntivauhdista kuin seinään. Seuraavat tunnit seurasin shokissa, mitään kuulematta, mitään näkemättä kuinka paikalle saapuneen ambulanssin miehistö tarkasti kolariin joutuneet. Sireenit huusivat kun poliisin ja palokunnan virka-autot tulivat.
Kurkkuani kuristi. Sydäntäni revittiin tuhansiksi kappaleiksi kun poliisi maihareillaan potki rekisterikilvet Nissanista, hinausauton kuljettaja kiinnitti vinssiköyden auton keulaan ja alkoi hitaasti hinata sitä lavalle. Lasinsirpaleet risahtelivat renkaiden alla, katteet raahasivat repaleisina perässä. Konepellin alta tipahteli osia. Hysterian vallassa tuijotin rakkaan Primerani tuhoutunutta runkoa sen aloitettua viimeisen matkansa.

Henkilövahingoilta vältyttiin ja minäkin sain pitää ajokorttini. Kaikkien paikallaolijoiden mielestä ainoa oikea paikka Nissanille enää tämän jälkeen on romuttamo, mutta minä en suostu siihen. Maksan itseni sairaaksi kunhan vain saan rakkauteni takaisin.

Menetyksen tuska on valtava, mutta vielä tuskallisemmalta tuntuu ajatus, että minulle, etupenkillä istuneelle Esalle tai Volvon kuljettajalle tai matkustajille olisi aiheutunut vammoja. Minut ja Esan pelasti viime hetkellä tehty hätäjarrutus, nollapromillet ja TURVAVYÖ. Ilman turvavyötä voisimme molemmat tällä hetkellä olla oman sängyn sijasta matkalla hautausmaalle.

HYVÄ LUOJA IHMISET. Minulla oli onnea, kaikilla ei ehkä ole. Turvavyön kiinnittäminen on nopea, vaivaton ja kivuton toimenpide, ja miten paljon se pelastaakaan. Nimenomaan taajamassa, hiljaisin nopeuksin ajetuissa onnettomuuksissa turvavyö pelastaa hengen. Kenenkään matkustamisesta turvavyön käyttäminen ei tee niin epämukavaa etteikö se kannattaisi. Tätä ennen, ja varsinkaan tästä lähtien, minulle eivät kelpaa mitkään selitykset turvavyön käyttämättä jättämiselle. Arvostakaa elämää, arvostakaa toimivia raajojanne. Oppikaa kuulemastanne se minkä minä jouduin oppimaan kokemuksen kautta. Ajatelkaa. Ajatelkaa etten istuisi tässä terveenä kirjoittamassa tätä, ellen olisi kautta aikain "niellyt ylpeyttäni" ja käyttänyt turvavyötä. Teidän korviinne kuulostaa ehkä saarnaukselta, kuulostakoon. Ottaisitte vain kerrankin saarnasta oppia. En olisi välttämättä selvinnyt ilman turvavyötä, ette olisi tekään.

"Kuudenkymmenen kilometrin tuntivauhdista kuin suoraan seinään."

Kaikkia vammoja ei voi korjata, asennevamman voi.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.