Datailempas tässä keskellä landea, ja tiistaina kävin pääkirjastossa ja lainasin ainaksii seittemän kirjaa kerralla eli enemmän kun varmaan, öö, pitkään aikaan!
ogura hyakunin isshu... ema saikoo... shiki... ja muuta mahtavaa
'Mies kyntää maata/tietämättä voitosta/vuosia sitten'
ja kun avasin sen haikukirjan ensimmäistä kertaa, oli sillä sivulla haiku jossa Shiki kirjoittaa kevään päätteeksi vihkoonsa visteri-runon
(luin myös runokirjan jonka luin viime kesänä metrilleen samassa paikassa ja ihmettlin kuinka erilaiselta se tuntuu)
'Sanot että muistat
siksikö, että unohdit?
Kun ei unohda,
ei tarvitse muistaa'